Vaalikaa vanhurskaita perinteitä Vanhin Donald L. Hallstrom seitsemänkymmenen koorumista Ylevöittävät "perinteet, jotka edistävät rakkautta Jumalaa kohtaan ja perheiden ja ihmisten välistä ykseyttä, ovat erityisen tärkeitä." Tulen aina olemaan kiitollinen siitä, että synnyin ja kasvoin Havaijissa, josta pyhissä kirjoituksissa puhutaan usein "meren saarina". Havaijia kutsutaan sulatusuuniksi sen monista roduista koostuvan väestön vuoksi. Toiset ovat osuvammin kutsuneet saaria "herkulliseksi pataruoaksi", jossa jokainen kulttuuri säilyttää ominaispiirteensä, vaikka sekoittuukin muiden kanssa tasapainoiseksi sosiaaliseksi muhennokseksi, josta kaikki voivat nauttia. Koska olen lisäksi palvellut lähetystyössä Englannissa ja viettänyt huomattavasti aikaa Manner-Yhdysvalloissa ja koska asun ja palvelen nyt Aasiassa, olen ollut pitkään kiinnostunut kulttuurista ja perinteestä sekä niiden vaikutuksesta siihen, kuinka näemme asiat, kuinka ajattelemme ja miten toimimme. Kulttuuri määritellään jonkin ryhmän totutuiksi uskomuksiksi, sosiaalisiksi muodoiksi ja piirteiksi. Perinteet ­ vakiintuneet käyttäytymismuodot, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle ­ ovat luontainen osa kulttuuria. Oma kulttuurimme ja siihen liittyvät perinteet auttavat muodostamaan tunteen omasta identiteetistämme ja täyttämään hyvin tärkeän inhimillisen tarpeen kuulua yhteisöön. Puhuessaan perinteistä, jotka tukevat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, Paavali kehotti tessalonikalaisia: "Pysykää siis lujina ­ ­ ja pitäkää kiinni niistä [perinteistä], joita olemme ­ ­ antaneet teille" (2. Tess. 2:13­15, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös). Vahvat perinteet kirkossa muistuttavat meitä vanhempiemme voimasta ja uhrauksista ja ovat innoituksena pyrkimyksillemme. Näitä perinteitä ovat ahkeruus, säästäväisyys ja täydellinen omistautuminen vanhurskauden asialle. Muiden perustana ovat oppi ja tasovaatimukset, jotka saattavat vaikuttaa maailman silmissä oudoilta mutta jotka ovat johdonmukaiset Jumalan toimintatapojen kanssa. Näihin kuuluvat siveellinen käytös, säädyllinen pukeutuminen, turmeltumaton kielenkäyttö, lepopäivän pyhittäminen, viisauden sanan noudattaminen ja kymmenysten maksaminen. Monet kansalliseenkin kulttuuriin kuuluvat perinteet voivat tukea evankeliumin tasovaatimuksia ja periaatteita. Esimerkiksi havaijilaisilla oli muinoin eräs tapa, jonka henkeä monet noudattavat saarilla vielä tänäkin päivänä. Tervehtiessään toisiaan henkilöillä oli tapana tulla kasvokkain ja sanoa "ha" vieläpä siten, että toinen tunsi toisen hengityksen kasvoillaan. Sanan ha kirjaimellinen käännös on 'elämän henkäys'. Se oli tapa antaa itsestään ja osoittaa toiselle syvää veljellistä rakkautta ja välittämistä. Kun ulkomaalaisia tuli ensimmäisen kerran Havaijiin, he eivät osoittaneet tätä samaa kunnioitusta muita kohtaan. Heitä kutsuttiin nimellä haole, ha-ole, mikä tarkoittaa 'ilman ha:ta'. Jos on olemassa ihmisryhmä, jolla tulisi olla "ha:ta", syvällistä rakkauden ja myötätunnon tunnetta muita kohtaan, niin se on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet. Totisella myöhempien aikojen pyhällä on muita kohtaan rakkautta, joka on yhdenmukainen sen uskon kanssa, että jokainen on veli tai sisar. Ylevöittävillä perinteillä on tärkeä tehtävä johdattaa meidät kohti sitä, mikä on hengellistä. Ne perinteet, jotka edistävät rakkautta Jumalaa kohtaan ja perheiden ja ihmisten välistä ykseyttä, ovat erityisen tärkeitä. Perinteen voimaan liittyy kuitenkin huomattava vaara. Se voi saada meidät unohtamaan taivaallisen perintömme. Saavuttaaksemme iankaikkisia tavoitteita meidän täytyy sovittaa maanpäällinen kulttuurimme yhteen iankaikkisen evankeliumin opin kanssa. Tähän prosessiin kuuluu, että hyväksymme kaiken sen, mikä on sukumme ja yhteisömme perinteissä hengellisesti kohottavaa, ja hylkäämme sen, mikä on esteenä iankaikkiselle näkemyksellemme ja iankaikkisille saavutuksillemme. Meidän täytyy muuttua kuningas Benjaminin määrittelemistä luonnollisista miehistä ja naisista ja tulla pyhiksi noudattamalla Pyhän Hengen kehotuksia (ks. Moosia 3:19). Varoittaessaan myös tästä vaarasta ja sen vakavuudesta profeetta Joseph Smith sai innoitusta selventää yhtä kohtaa Paavalin kirjeessä Korintin asukkaille. Hän sanoi: "Ja tapahtui, että lapset, jotka oli kasvatettu Mooseksen lain alaisina, ottivat vaarin isiensä perinnäissäännöistä eivätkä uskoneet Kristuksen evankeliumiin, ja näin he tulivat epäpyhiksi" (LK 74:4). Pyydän, ettette sivuuta tätä kevyesti ja ajattele, että tämä periaate koskee vain muita ja heidän kulttuuriansa; ymmärtäkää, että tämä koskee niin teitä kuin myös minua, missä tahansa maapallolla me sitten elämmekin tai millaiset hyvänsä meidän perheolosuhteemme ovatkin. Ei-toivotut perinteet ovat sellaisia, jotka johdattavat meitä pois pyhien toimitusten suorittamisesta ja pyhien liittojen pitämisestä. Meidän oppaanamme tulisi olla pyhien kirjoitusten ja profeettojen opettama oppi. Kaikki ne perinteet, jotka väheksyvät avioliittoa ja perhettä, jotka halventavat naisia tai eivät tunnusta heidän Jumalalta saatujen tehtäviensä majesteettisuutta, jotka arvostavat ajallista menestystä enemmän kuin hengellistä tai opettavat, että luottamus Jumalaan on luonteen heikkoutta, johdattavat meidät pois iankaikkisista totuuksista. Kaikista niistä perinteistä, joita meidän tulisi vaalia itsessämme ja perheessämme, tulisi "vanhurskauden perinteen" olla ensisijainen. Tämän perinteen tunnusmerkkejä ovat horjumaton rakkaus Jumalaa ja Hänen ainoaa Poikaansa kohtaan, profeettojen ja pappeuden voiman kunnioittaminen, Pyhän Hengen jatkuva tavoitteleminen ja opetuslapsena olemisen edellyttämä kurinalaisuus, joka muuttaa uskon teoiksi. Vanhurskauden perinne asettaa elämiselle mallin, joka vetää lapset lähemmäksi vanhempia ja molemmat lähemmäksi Jumalaa, ja kohottaa kuuliaisuuden taakasta siunaukseksi. Maailmassa, missä perinteet sekoittavat usein oikean ja väärän: Meitä innoittaa rohkeus, jota osoittaa jokainen nuori, joka on pyhittänyt lepopäivän, noudattanut viisauden sanaa ja pitänyt itsensä puhtaana, kun vallitseva kulttuuri ei ole tehnyt vastakkaisesta käyttäytymisestä ainoastaan hyväksyttävää vaan myös odotettua. Meitä innoittaa viisaus, jota osoittaa jokainen mies, joka on muokannut uraansa siten, että se sopivalla tavalla tukee hänen ensisijaista velvollisuuttaan johtaa perhettään hengellisesti, maailman arvostaessa enemmän vaurautta ja valtaa. Meitä innoittaa jalous, jota osoittaa jokainen aviomies ja vaimo, jotka ovat luoneet tasa-arvoisen ja toisensa huomioon ottavan suhteen, kun itsekäs ja välinpitämätön suhde on niin yleinen. Kun alamme ymmärtää elämämme jumalallista luonnetta ja saada kokemuksia siitä, emme halua minkään ajallisen olevan esteenä selestisellä matkallamme. Nöyränä osakseni tulleesta velvollisuudesta mutta iloisena tilaisuudesta saarnata evankeliumia ja todistaa kaikkialla maailmassa julistan tietoni iankaikkisista totuuksista ja ikuisesta kulttuurista. Todistan 15 miehestä, joilla on profeetallinen kutsumus ja apostolinen valtuus, ja yhdestä heidän joukossaan, presidentti Gordon B. Hinckleystä, joka johtaa arvokkuudella, näkemyksellä ja selkeällä käsityksellä vanhurskaasta perinteestä. Ennen kaikkea todistan ihmiskunnan Vapahtajasta ja Lunastajasta, Hänen kirkostaan ja Hänen sovittavasta rakkaudestaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.