Yksitellen Vanhin Ronald A. Rasband seitsemänkymmenen koorumista Ottakaa vastaan sydämellinen kutsu "tulla Hänen luokseen yksitellen ja tulla täydellisiksi Hänessä". Rakkaat veljeni ja sisareni, on suuri etuoikeus ja kunnia seisoa tällä puhujakorokkeella tänään. Rukoilen Pyhän Hengen siunausta, niin että se, mitä sanon, voi lisätä hengellisiä tuntemuksia, joita me kaikki koemme konferenssin aikaan. Olisin hyvin kiittämätön, jollen käyttäisi tätä tilaisuutta kiittääkseni Herraa täysin vilpittömästi kutsumisestani seitsenkymmeneksi. Haluaisin myös kiittää rakasta profeettaamme presidentti Hinckleyä ja hänen kanssaan työskenteleviä kirkon johtajia heidän luottamuksestaan minua kohtaan. Lupaan heille ja teille kaikille yrittää parhaani edessäni olevina palvelun vuosina. Monien tuntien mietiskelyn seurauksena ajatukseni ovat keskittyneet pioneeriesivanhempiini, ja arvostan heitä syvästi. Kaikki kahdeksan isoisovanhempaani olivat kirkon varhaisia käännynnäisiä. Kuusi näistä kahdeksasta muutti Yhdysvaltoihin Euroopasta, missä palvelen nykyään. Tunnen syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta eurooppalaisia pyhiä kohtaan ja lupaan tehdä kaiken voitavani vahvistaakseni kirkkoa ja rakentaakseni Jumalan valtakuntaa siellä tai missä tahansa, minne minut määrätäänkin. Ilmaisen rakkauteni ja kiitollisuuteni rakkaalle iankaikkiselle kumppanilleni ja oivalliselle perheelleni heidän uskollisesta tuestaan ja rakkaudestaan. Toivon voivani välittää rakkauteni ystävillemme ja rakkaille lähetyssaarnaajillemme, joiden kanssa palvelimme äskettäin New Yorkin pohjoisella lähetyskentällä. Yksi suurista siunauksista elämässäni ovat kallisarvoiset ystävät ja läheiset työtoverit, jotka minulla on ollut etuoikeus tuntea ja joilta olen voinut oppia. Elämäni aikana olen tullut omien kokemusteni kautta tietämään, että taivaallinen Isä kuulee henkilökohtaiset rukouksemme ja vastaa niihin. Tiedän, että Jeesus on elävä Kristus ja että Hän tuntee jokaisen meistä erikseen, tai kuten pyhät kirjoitukset ilmaisevat sen, "yksitellen". Vapahtaja itse opetti tätä pyhää vakaumusta lempeästi ilmestyessään Nefin kansalle. Luemme tästä 3. Nefin kirjan luvusta 11 jakeesta 15: "Ja tapahtui, että ihmiset menivät ja pistivät kätensä hänen kylkeensä ja koettelivat hänen käsissänsä ja jaloissansa olevia naulojen jälkiä; ja tämän he tekivät mennen hänen luokseen yksitellen, kunnes he olivat kaikki menneet." (Kursivointi lisätty.) Valaistaksemme edelleen Vapahtajan palvelutehtävän "yksitellen" luonnetta luemme 3. Nefin kirjan luvusta 17 jakeesta 9: "Ja tapahtui, että kun hän oli näin puhunut, koko kansanjoukko tuli yhtenä hänen tykönsä sairainensa ja kärsivinensä, rampoinensa, sokeinensa, mykkinensä ja kaikkinensa, joita jokin sairaus vaivasi; ja hän paransi heidät, joka ainoan, joka hänen tykönsä tuotiin." (Kursivointi lisätty.) Sitten jakeesta 21 luemme siitä erityisestä siunauksesta, joka annettiin kallisarvoisille lapsille: "Ja kun hän oli sanonut nämä sanat, hän itki, ja kansanjoukko oli sen todistajana, ja hän otti heidän pienet lapsensa yhden kerrallaan ja siunasi niitä ja rukoili Isää niiden puolesta." (Kursivointi lisätty.) Se ei ollut mikään pieni joukko. Jakeesta 25 luemme: "Ja heidän lukumääränsä oli noin kaksituhatta ja viisisataa henkeä; ja heissä oli miehiä, naisia ja lapsia." Tässä on varmasti erittäin syvällinen ja lempeä henkilökohtainen sanoma. Jeesus Kristus huolehtii meistä ja rakastaa meitä kaikkia yksitellen. Ajatellessamme Vapahtajamme tapaa rakastaa me tuemme teitä, te omistautuneet vaarnojen ja seurakuntien johtajat, veljet ja sisaret, joilla on vahva usko. Annamme kiitollisina arvoa teidän nuorten parissa työskentelevien monille ponnistuksille. Ja ilmaisemme suuren arvostuksemme huolehtiville Alkeisyhdistyksen johtajillemme ja opettajillemme Kristuksen kaltaisesta palvelustanne. Tiedämme, että monet teistä palvelevat ihmisiä yksitellen, ja lausumme teille kiitoksemme sekä pyydämme hartaasti teitä jatkamaan. Ehkäpä koskaan ihmiskunnan historiassa meidän ei ole tarvinnut palvella niin yksilökohtaisesti kuin nyt. Lähetystyömme viimeisten kuukausien aikana viime vuonna koimme jotakin sellaista, mikä opetti jälleen kerran sen syvällisen periaatteen, että Jumala tuntee meidät jokaisen ja rakastaa meitä. Vanhin Neal A. Maxwell oli tulossa New York Cityyn kirkon tehtävissä, ja meille ilmoitettiin, että hän haluaisi myös pitää lähetyssaarnaajien konferenssin. Olimme kovin mielissämme tästä tilaisuudesta kuulla yhden Herran valituista palvelijoista puhuvan. Minua pyydettiin valitsemaan yksi lähetyssaarnaajistamme pitämään kokouksen alkurukous. Olisin voinut valita rukouksen pitäjäksi jonkun lähetyssaarnaajista umpimähkään, mutta tunsin tarvetta pohtia ja valita rukouksen avulla sen, jonka Herra haluaisi minun pyytävän. Käydessäni läpi lähetyssaarnaajien luetteloa eräs nimi erottui selvästi muista: vanhin Joseph Appiah Accrasta Ghanasta. Tunsin, että Herra halusi juuri hänen pitävän kokouksessa rukouksen. Ennen lähetyssaarnaajien konferenssia pidin tavanomaisen määräaikaispuhuttelun vanhin Appiahille, ja kerroin hänelle saamastani innoituksesta siitä, että hän pitäisi rukouksen. Hämmästys ja nöyryys silmissään hän alkoi itkeä sydämensä pohjasta. Jokseenkin yllättyneenä hänen suhtautumisestaan olin jo sanomassa hänelle, ettei ole mitään hätää ja ettei hänen tarvitsisi pitää rukousta. Silloin hän kertoi minulle, että hänestä olisi suurenmoista pitää rukous, että hänen mielenliikutuksensa johtui rakkaudesta vanhin Maxwellia kohtaan. Hän kertoi minulle, että tämä apostoli on aivan erityinen Ghanan pyhille ja hänen omalle perheelleen. Vanhin Maxwell oli kutsunut hänen isänsä piirinjohtajaksi Accrassa ja sinetöinyt hänen äitinsä ja isänsä Suolajärven temppelissä. En tiennyt mitään siitä, mitä juuri kerroin tästä lähetyssaarnaajasta ja hänen perheestään, mutta Herra tiesi ja innoitti lähetysjohtajaa suomaan yhdelle lähetyssaarnaajalle elinikäisen todistusta kasvattavan kokemuksen. Vanhin Appiah piti kokouksessa suurenmoisen rukouksen ja antoi nöyrän panoksensa kokoukseen, jossa vanhin Maxwell opetti lähetyssaarnaajille Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia. Kukaan, joka oli läsnä, ei koskaan unohda rakkauden tunteita, joita he kokivat Vapahtajaansa kohtaan. Sydämessäni on todistus, veljet ja sisaret, että Jumala, taivaallinen Isämme, ja Jeesus Kristus tuntevat meidät ja rakastavat meitä kutakin erikseen. En ole varma, ymmärränkö täysin, kuinka se on mahdollista. Minä vain tiedän ja olen kokenut, että he rakastavat. Kehotan meitä kaikkia omissa palvelutehtävissämme välittämään perheillemme ja lähimmäisillemme Vapahtajan sydämellisen kutsun tulla Hänen luokseen yksitellen ja tulla täydellisiksi Hänessä. Lausun tämän todistuksen ja toiveen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.