Eläviä profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia Vanhin Dennis B. Neuenschwander seitsemänkymmenen johtokunnasta "Maailman mittapuiden ja evankeliumin ja Jumalan valtakunnan mittapuiden välillä on laajeneva kuilu, ja ­ ­ elävät profeetat opettavat aina sitä, mikä on Jumalan mittapuiden mukaista." Veljet, tänä iltana haluaisin kertoa kokemuksesta, joka merkitsee minulle paljon. Yleiskonferenssin sunnuntai-iltapäivän kokous huhtikuun 6. päivänä vuonna 1986 oli juhlakokous, jonka tarkoituksena oli hyväksyä Ezra Taft Benson profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi ja kirkon 13. presidentiksi. Kaikki kirkon jäsenet oli kutsuttu osallistumaan siihen joko tabernaakkelissa tai radion tai television välityksellä. Perheemme otti kutsun vastaan ja osallistuimme tilaisuuteen kotona. Kaikki muut paitsi lähetystyössä siihen aikaan palvellut poikamme olivat paikalla ­ yksi ylipappi, yksi pappi, yksi diakoni, yksi 11-vuotias poika ja vaimoni LeAnn. Annettujen ohjeiden mukaisesti jokainen meistä pappeudenhaltijoista nousi kukin vuorollaan antamaan seisten tukensa presidentti Bensonille, ja sen jälkeen me kaikki yhdessä perheenä osoitimme tukemme hänelle. Miksi Herra kutsuu profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia? Ja millä tavalla me annamme heille tukemme? Profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien, joilla kaikilla on apostolinen valtuus, päätehtävä on olla Jeesuksen Kristuksen nimen erityisinä todistajina koko maailmassa. Tämä peruskutsumus olla Hänen nimensä erityisenä todistajana on pysynyt samana aina kun maan päällä on ollut apostoleja. Tämä Pyhän Hengen ilmoituksen kautta saatu todistus oli Uuden testamentin ajan kirkon ydinajatus, ja se on kirkon ydinajatus nykyään. Helluntaipäivänä Pietari todisti suoraan, että Jeesus Nasaretilainen surmattiin ja naulittiin ristiin ja että "Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta", mistä kaikki apostolit todistivat.1 Tuo elävän apostolin lausuma todistus Jeesuksesta Kristuksesta oli niin voimallinen, että sydämissä tapahtui muutos ja noin kolmetuhatta ihmistä kastettiin syntiensä anteeksisaamiseksi. Luemme, että nämä uudet käännynnäiset kuuntelivat ja noudattivat "uskollisesti apostolien opetusta ­ ­ [ja] mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat".2 Tämä kertomus Apostolien teoissa antaa syvällisen hengellisen merkityksen sanoille, jotka Paavali kirjoitti myöhemmin efesolaisille sanoen, että ne, jotka ottavat evankeliumin vastaan, kuuluvat Jumalan perheeseen, "jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus".3 Tänä palautuksen armotalouden aikana profeetta Joseph Smith opetti: "Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettain todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä."4 Tämän jumalallisesti annetun tehtävän mukaisesti oman aikamme elävät apostolit ovat esittäneet todistuksensa Jeesuksen Kristuksen nimen erityisinä todistajina koko maailmalle. Julistuksessa Elävä Kristus he julistavat Hänen pappeutensa ja kirkkonsa palautusta, todistavat Hänen toisesta tulemisestaan ja todistavat Hänen asianmukaisesti asetettuina apostoleinaan, että "Jeesus on elävä Kristus, Jumalan kuolematon Poika".5 Sekä muinaiset että nykyajan apostolit todistavat Jeesuksen Kristuksen nimestä, koska "muuta nimeä [ei] anneta eikä mitään muuta tietä tai tapaa, jonka kautta pelastus voisi tulla ihmislasten osaksi, kuin yksinomaan Kristuksen, Herran Kaikkivaltiaan, nimessä ja nimen kautta".6 Toiseksi, profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat opettavat Jumalan sanaa selvästi, jotta kaikki Hänen lapsensa voisivat hyötyä siitä ja saada siunauksia kuuliaisuudestaan heidän opetuksilleen. Presidentti Hinckley kirjoitti Joseph Fielding Smithistä: "Hän puhui suoraan ja kiertelemättä. Sellainen on profeetan tehtävä."7 Me tarvitsemme omana aikanamme kipeämmin kuin koskaan aiemmin sellaisia profeetta-opettajia, jotka tuntevat Jumalan ilmoitetun sanan ja jotka ilmaisevat sen suoraan ja anteeksi pyytelemättä. Ristiriitaisuuksien, muuttuvien arvojen ja itsekkään vallanhalun hämmentävässä maailmassa meidän kannattaa tutkia huolella Filippoksen ja etiopialaismiehen välistä keskustelua. Kun tämä mies luki pyhiä kirjoituksia, Filippos juoksi hänen luokseen ja sanoi: "'Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?' Mies vastasi: 'Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.'"8 Alma opetti Herran kansalle: "Älkääkä ­ ­ uskoko kenellekään opettajan tai papin tehtäviä, ellei hän ole Jumalan mies, joka vaeltaa hänen teitään ja pitää hänen käskynsä. ­ ­ Ja ainoastaan vanhurskaita miehiä vihittiin [papeiksi ja opettajiksi]. Sen tähden he pitivät huolta kansastansa ja ravitsivat sitä sillä, mikä vanhurskauteen kuuluu."9 Nämä sanat kuvaavat täydellisesti profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka johtavat tätä kirkkoa. He puhuvat Jumalan sanaa selvästi, valtuudella ja ymmärryksellä. Kolmanneksi, me hyväksymme nämä 15 miestä paitsi profeetoiksi ja ilmoituksensaajiksi myös näkijöiksi. Emme useinkaan puhu näkijöistä keskuudessamme, vaikka kyky nähdä nykyhetkeä kauemmas antaa voimaa ja vaikutusvaltaa apostoliselle todistukselle ja opetukselle. Viittaan kahteen pyhien kirjoitusten kohtaan, joissa puhutaan tästä tärkeästä ja ainutlaatuisesta kutsumuksesta. Ammon opettaa kuningas Limhiä Mormonin Kirjassa sanoen: "Näkijä pystyy tietämään menneitä ja myös tulevia, ja heidän kauttansa kaikki ilmoitetaan, ­ ­ ja he tekevät myös tunnetuiksi asioita, jotka eivät muulla tavoin voisi tulla tunnetuiksi."10 Kallisarvoisesta Helmestä luemme, että Herra neuvoi Eenokia voitelemaan silmänsä savella ja pesemään ne, jotta hän näkisi. Eenok teki niin. "Ja hän näki ­ ­ [sellaista], mikä ei ollut luonnolliselle silmälle näkyväistä. Ja siitä lähtien maahan levisi sana: Herra on herättänyt näkijän kansallensa."11 Annan hyvin yksinkertaisen vastauksen kysymykseen, mitä sellaista nykyajan näkijämme tekevät tunnetuksi, mikä ei muulla tavoin voisi tulla tunnetuksi, ja mitä sellaista he näkevät, mikä ei ole luonnolliselle silmälle näkyväistä. Kuunnelkaa, pohtikaa ja miettikää rukoillen sitä, mitä he opettavat ja mitä he tekevät. Kun teette niin, havaitsette hyvin paljastavan kaavan, josta löytyy vastaus tähän kysymykseen. Palatkaamme nyt perheeni kokemukseen juhlakokouksesta. Äänestyksen lopussa kokousta johtava presidentti Hinckley sanoi: "Kiitos, veljet ja sisaret, hyväksymisestänne. Me tunnemme, että ette ole ilmaisseet tukeanne ainoastaan nostamalla kätenne vaan myös sydämellänne ja uskollanne ja rukouksillanne, joita me niin kipeästi tarvitsemme ja pyydämme teiltä edelleenkin."12 Veljet, se, että annamme tukemme profeetoille, näkijöille ja ilmoituksensaajille, ei näy vain käden kohottamisessa vaan enemmänkin rohkeudessamme, todistuksessamme ja uskossamme kuunnella, totella ja seurata heitä. Mutta kysyn itseltäni, että jos tämä on näin selvää, niin miksi se sitten on niin vaikeata? Tähän voi olla monta vastausta, mutta mielestäni niitä on tosiasiassa vain yksi. Suurin osa vaikeuksista johtuu halustamme miellyttää maailmaa enemmän kuin Jumalaa. Elävän profeetan opetukset ovat usein maailman suuntausten vastaisia. Meidän täytyy myöhempien aikojen pyhinä ja Jumalan pappeuden haltijoina ymmärtää, että maailman mittapuiden ja evankeliumin ja Jumalan valtakunnan mittapuiden välillä on laajeneva kuilu, ja että elävät profeetat opettavat aina sitä, mikä on Jumalan mittapuiden mukaista. Vaikka kuinka haluaisimme evankeliumin mukautuvan maailmaan, se ei voi tehdä niin, se ei halua tehdä niin, se ei ole koskaan tehnyt niin eikä se koskaan tulekaan tekemään niin. Aikamme maailma perustuu suurelta osin nautinnonhaluun, välittömään hyötyyn ja tyydytykseen sekä sosiaaliseen hyväksyntään hinnalla millä hyvänsä. Evankeliumi ja Jumalan valtakunta ovat paljon enemmän. Jumalan arvostamiin luonteenpiirteisiin kuuluvat kärsivällisyys, pitkämielisyys, kestävyys, ystävällisyys ja veljellinen rakkaus, joista yksikään ei ole lyhytkestoista tai hetkessä kehitettävää. Veljet, se, että keskuudessamme on eläviä profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia emmekä kuuntele heitä, ei ole yhtään parempi tilanne kuin se, ettei heitä olisi lainkaan. Profeetta Jaakob toivoi, että lapset ottaisivat kiitollisin sydämin vastaan sanat, jotka heidän vanhurskaat isänsä olivat suurella vaivalla kirjoittaneet levyihin, ja ottaisivat niistä oppia tuntien "iloa eivätkä murhetta".13 Olkaamme niin viisaita, että suhtaudumme samoin meidän aikamme elävien profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien sanoihin. Todistan Jeesuksen Kristuksen sovituksen pelastavasta voimasta. Todistan elävistä apostoleista, profeetoista, näkijöistä ja ilmoituksensaajista. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ap. t. 2:23­24; ks. myös jae 32. 2. Ap. t. 2:42. 3. Ef. 2:20. 4. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 120. 5. "Elävä Kristus ­ apostolien todistus", Liahona, huhtikuu 2000, s. 3. 6. Moosia 3:17. 7. The Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 525. 8. Ap. t. 8:30­31. 9. Moosia 23:14, 17­18. 10. Moosia 8:17. 11. KH Moos. 6:36; ks. myös jae 35. 12. "Juhlakokous ja kirkon virkailijoiden hyväksyminen", Valkeus, heinäkuu 1986, s. 77. 13. MK Jaak. 4:3.