"Mestarin käden kosketus" Presidentti Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumin vt. presidentti "Me kaikki teemme virheitä. – – Silloin luontomme mukaista on tuntea syyllisyyttä ja nöyryytystä ja kärsimystä, jota emme voi yksin parantaa. Silloin auttaa sovituksen parantava voima." Tämä virkailijoiden hyväksyminen on suuri turva kirkolle. Herra on antanut käskyn: "Kenenkään ei sallita lähteä julistamaan evankeliumiani tai rakentamaan kirkkoani, ellei häntä ole asettanut joku, jolla on valtuus, ja ellei seurakunta tiedä, että hänellä on valtuus ja että kirkon johtajat ovat asianmukaisesti hänet asettaneet."1 Tällä tavoin kirkon jäsenet jokaisessa järjestössä kaikkialla maailmassa tietävät, keitä ovat totiset sanansaattajat. Tarkoitukseni on lievittää niiden tuskaa, jotka kärsivät syyllisyyden erittäin epämiellyttävästä tunteesta. Minusta tuntuu samalta kuin lääkäristä, joka aloittaa hoidon sanomalla: "Tämä saattaa vähän koskea. . ." Jokainen meistä on saanut ainakin maistaa sitä omantunnon tuskaa, joka on seurausta virheistämme. Johannes sanoi: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä".2 Sitten hän sanoi saman voimakkaammin: "Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme [Herrasta] valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä."3 Kaikki meistä kärsivät joskus ja jotkut meistä kärsivät usein omantunnontuskia vääristä teoista tai tekemättä jättämisistä. Tuo syyllisyydentunne on hengelle sitä, mitä kipu on fyysiselle ruumiille. Mutta syyllisyys voi olla vaikeampaa kestää kuin fyysinen kipu. Fyysinen kipu on luonnon varoitusjärjestelmä, joka kertoo, että jotakin on muutettava tai puhdistettava tai hoidettava, kenties jopa poistettava kirurgisesti. Syyllisyyttä, omantunnontuskaa, ei voida parantaa samalla tavalla. Jos kuormananne on syyllisyyden tai pettymyksen, epäonnistumisen tai häpeän masentavia tunteita, niihin on olemassa hoitokeino. Aikomuksenani ei ole loukata herkkiä tunteitanne vaan auttaa teitä ja rakkaitanne. Profeetat opettavat, kuinka piinallista syyllisyys voi olla. Kun luen, mitä he ovat sanoneet, valmistautukaa hyvin voimakkaisiin sanoihin. En kuitenkaan lue kaikkein voimakkaimpia heidän sanoistaan. Profeetta Alma sanoi kuvaten syyllisyydentunteitaan: "Minua kiusasi iankaikkinen vaiva, sillä minun sieluni joutui suunniltaan, ja sitä raastoivat kaikki minun syntini."4 Profeetat ovat valinneet hyvin kuvaavia sanoja. Raastaminen tarkoitetaan 'kiduttaa'.5 Englannin kielen sana rack, josta "raastoivat" on käännetty, merkitsi muinoin kidutuspenkkiä, johon uhri sidottiin ranteistaan ja nilkoistaan, ja jota voitiin pidentää ja siten aiheuttaa sietämätöntä kipua. Joutua suunniltaan on käännetty englannin kielen sanoista harrow up, jotka tarkoittavat 'karheta piikkikarhella'. Kun piikkikarhea vedetään pellolla, se tunkeutuu maahan ja möyhentää sitä. Pyhissä kirjoituksissa käytetään usein tätä vertauskuvaa syyllisyyden aiheuttamasta sielun ja mielen tuskasta.6 Vaiva on käännetty englannin sanasta torment, joka merkitsee 'vääntää'. Se on niin tuskallinen kidutusmuoto, että viattomatkin tunnustavat.7 Profeetat puhuvat katkeruuden sapesta8 ja vertaavat syyllisyyden piinaa usein tuleen ja tulikiveen. Tulikivi tarkoittaa rikkiä. Kuningas Benjamin sanoi, että pahat ihmiset "asetetaan silmätysten oman syntivelkansa ja kauhistustensa kanssa, mikä saa heidät peljästyneinä pakenemaan Herran kasvojen edestä kurjuuden ja loputtoman vaivan tilaan".9 Profeetta Joseph Smith sanoi: "Ihminen on oma ahdistajansa ja tuomitsijansa. – – Pettymyksen aiheuttama vaiva ihmismielessä on yhtä pistävä kuin tulikiveä palava tulinen järvi."10 Tuo alati palava mutta milloinkaan sammumaton tuli- ja tulikivijärvi, kuvaa pyhissä kirjoituksissa helvettiä.11 Kuvitelkaa, ettei olisi mitään parannuskeinoa, ei mitään tapaa helpottaa hengellistä vaivaa eikä pyyhkiä pois syyllisyyden tuskaa. Kuvitelkaa, että jokainen virhe, jokainen synti vaivaamisineen ja raastamisineen lisättäisiin muihin niin että piina jatkuisi ikuisesti. Liian monet meistä kantavat tarpeettomasti syyllisyyden ja häpeän kuormia. Pyhät kirjoitukset opettavat: "Kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta. Ellei niin olisi – – ei voisi olla vanhurskautta"12 eikä liioin onnea, iloa eikä lunastusta. Kolmas uskonkappale opettaa: "Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille." Sovitus tarjoaa lunastuksen hengellisestä kuolemasta ja synnin aiheuttamasta kärsimyksestä. Jostakin syystä me ajattelemme, että Kristuksen sovitus koskee ainoastaan lunastusta lankeemuksesta, hengellisestä kuolemasta kuolevaisen elämän lopussa. Se on paljon muutakin. Se on alati läsnä oleva voima käytettäväksi arkielämässä. Kun syyllisyys vaivaa tai raastaa tai kun murhe painaa meitä, Hän voi parantaa meidät. Vaikka emme täysin ymmärräkään, kuinka Kristuksen sovitus saatiin aikaan, voimme tuntea Jumalan rauhaa, "joka ylittää kaiken ymmärryksen".13 Evankeliumin suunnitelma on suuri autuuden suunnitelma.14 On vastoin Jumalan luonnetta ja vastoin ihmisen luonnetta saada onnea synnissä. "Jumalattomuus ei koskaan ole ollut onnea."15 Tiedämme, että osa ahdistuksesta ja masennuksesta johtuu fyysisistä sairauksista, mutta suuri (kenties suurin) osa siitä ei ole ruumiin vaan hengen tuskaa. Hengellinen tuska, joka johtuu syyllisyydestä, voidaan korvata mielenrauhalla. Kuunnelkaa synnin tuomitsevien kovien sanojen vastapainoksi armon parantavia sanoja, jotka tasapainottavat oikeudenmukaisuuden ankarampia sanoja. Alma sanoi: "Minun sieluni on lunastettu katkeruuden sapesta ja vääryyden siteistä. Minä olin synkeimmän pimeyden kuilussa, mutta nyt minä näen Jumalan ihmeellisen valkeuden. Minun sieluani kidutettiin iankaikkisella vaivalla, mutta – – minun sieluni [ei] enää ole tuskassa."16 "Kaikki syntini ja pahat tekoni minä muistin, ja niiden takia minä tunsin helvetin tuskien kiduttavan itseäni. – – Ja – – kun minä näin olin vaivan vallassa ja monien syntieni muiston raastama, niin katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle eräästä Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka tulisi sovittamaan maailman synnit. Ja mielessäni takertuen tähän ajatukseen minä huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman iankaikkisiin kahleisiin kytkettynä. Ja katso, kun minä nyt tätä ajattelin, minä en enää saattanut muistaa tuskiani; eikä minun syntieni muisto enää saattanut minua levottomaksi. Ja mikä ilo ja mikä ihmeellinen valkeus tulikaan osakseni; ja minun sieluni täytti ilo, joka oli yhtä ääretön kuin tuskani oli ollut!"17 Me kaikki teemme virheitä. Joskus aiheutamme itsellemme vahinkoa ja vahingoitamme vakavasti toisia tavalla, jota emme yksin voi korjata. Rikomme sellaista, mitä emme yksin saa ehjäksi. Silloin luontomme mukaista on tuntea syyllisyyttä ja nöyryytystä ja kärsimystä, jota emme voi yksin parantaa. Silloin auttaa sovituksen parantava voima. Herra sanoi: "Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, että heidän ei tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen."18 Ellei Kristus olisi suorittanut sovitusta, rangaistukset virheistä lisättäisiin toisten päälle. Elämä olisi toivotonta. Mutta Hän uhrautui omasta tahdostaan, jotta meidät voitaisiin lunastaa. Ja Hän sanoi: "Katso, sille, joka on tehnyt parannuksen synneistään, annetaan anteeksi, enkä minä, Herra, niitä enää muista."19 Hesekiel sanoi: Jos jumalaton "palauttaa vaatimansa pantin, korvaa sen minkä on toiselta riistänyt, vaeltaa elämän käskyjen tietä eikä enää tee vääryyttä, hän saa elää. Totisesti, hän ei kuole! Ainoatakaan syntiä, jonka hän on tehnyt, ei enää muisteta."20 Ajatelkaapa sitä – ei edes muisteta! Me voimme jopa säilyttää syntiemme anteeksiannon.21 Upotuskaste on meidän syntiemme anteeksiantoa varten. Se liitto voidaan uudistaa joka viikko nauttimalla sakramentti.22 Sovituksella on käytännöllistä, henkilökohtaista, jokapäiväistä arvoa; käyttäkää sitä elämässänne. Se voidaan aktivoida niinkin vaatimattomalla alulla kuin rukouksella. Ette senkään jälkeen ole vapaita ongelmista ja virheistä, mutta voitte pyyhkiä syyllisyyden pois parannuksen kautta ja olla rauhassa. Lainasin kolmatta uskonkappaletta. Siinä on kaksi osaa: "Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta [sitten mainitaan ehdot] olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille." Oikeudenmukaisuus vaatii rangaistusta.23 Syyllisyyttä ei voi pyyhkiä pois ilman kipua. Lakeja täytyy noudattaa ja toimitukset täytyy saada ja rangaistukset on suoritettava. Fyysinen kipu vaatii hoitoa ja elämäntavan muutosta. Niin vaatii hengellinenkin kipu. Täytyy olla parannus ja kuria, josta suurin osa on itsekuria. Mutta saadaksemme viattomuutemme takaisin vakavien rikkomusten jälkeen meidän täytyy tunnustaa ne piispallemme, joka on määrätty tuomariksi. Herra lupasi: "Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen."24 Tuo hengellinen sydänleikkaus voi ruumiillisen leikkauksen tavoin aiheuttaa kipua ja vaatia tapojen ja käyttäytymisen muutosta. Mutta kumpaisessakin tapauksessa toipuminen antaa uuden elämän ja mielenrauhan. Kun taivaat avautuivat ja Isä ja Poika seisoivat Joseph Smithin edessä, Isä lausui seitsemän sanaa: "Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!"25 Seurasi ilmoitus ilmoituksen jälkeen ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko26 perustettiin. Hän itse julisti sen olevan ainoa totinen ja elävä kirkko "koko maan päällä".27 Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat korkeamman pappeuden ja Johannes Kastaja Aaronin pappeuden. Evankeliumin täyteys ilmoitettiin. Niiden ilmoitusten jälkeen, joita Hänen kirkkonsa silloin sai ja edelleen saa, kaikki painettu tai saarnattu tai laulettu tai rakennettu tai opetettu tai televisioitu on ollut sitä tarkoitusta varten, että miehet ja naiset ja lapset voivat tietää Kristuksen sovituksen lunastavasta vaikutuksesta jokapäiväisessä elämässään ja saada rauhan. Hän sanoi: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille."28 Yhtenä Hänen apostoleistaan todistan Hänestä ja Hänen sovituksensa aina läsnä olevasta voimasta. Noista pyhien kirjoitusten jakeissa mainituista ylevistä sanoista oikeudenmukaisuus ja armo sekä varoitus ja toivo käännyn aivan saman sanoman puoleen yksinkertaisen runon säkeissä: Se oli naarmuja täynnä ja tuskinpa vaan siihen aikaansa tuhlata ties, silti hymyillen vanhan viulun toi esiin huutokaupan mies. 'Kuinka paljon tarjotaan, ystävät, kuka huudon aloittaa? Viisi markkaa? Tarjotaan kuuttakin kai? Kuusi markkaa! Seitsemän saa!' Yksi, kaksi, vasara kohta jo lyö! Myyty on! Myyty on jo kai? Ei! Tuli perältä harmaatukkainen mies, joka viulun poskelle vei. Pyyhki pölystä vanhan viulun hän ja viritti kielet sen ja soitti sävelen puhtaimman, kuin ois laulua enkelien. Sävel taukosi vihdoin ja kauppias sanoi äänin niin hiljaisin: 'Mitä tarjotaan vanhasta viulusta?' Ja hän nosti sen joustakin. 'Kuusi tuhatta! Seitsemän! Kahdeksan! Kuka yhdeksän tarjoaa?' Kymmenentuhatta vanhasta viulusta huutokauppias lopulta saa. Kansa hurrasi, muutamat itkivät, joku kyseli viimeinkin: 'Mikä muutti sen arvon?' Vastattiin: 'Käden kosketus Mestarin.' On epävireessä monikin mies, monta syntien naarmuttamaa ja elämän huutokaupassa hänet halvalla huutaa saa. Hernerokalla vain, viinilasilla myös peli pelataan ihmisen. Hänet myyty on, myyty on . . . kauppias vielä epäröi hetkisen. Nyt Mestari saapuu ja miettivät pian typerät huutajatkin, miten muuttaa voi ihmisen kokonaan käden kosketus Mestarin.29 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. LK 42:11. 2. 1. Joh. 1:8. 3. 1. Joh. 1:10. 4. Al. 36:12, kursivointi lisätty. 5. Ks. Moosia 27:29; Al. 36:12, 16–17; Morm. 9:3. 6. Ks. 2. Ne. 9:47; Al. 14:6; 15:3; 36:12, 17, 19; 39:7. 7. Ks. Moosia 2:39; 3:25; 5:5; Moro. 8:21. 8. Ks. Al. 41:11; ks. myös Ap. t. 8:23; Moosia 27:29; Al. 36:18; Morm. 8:31; Moro. 8:14. 9. Moosia 3:25. 10. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 353. 11. Ks. Ilm. 20:10; 21:8; 2. Ne. 9:16, 19, 26; 28:23; MK Jaak. 3:11; 6:10; Moosia 3:27; Al. 12:17; 14:14; LK 63:17; 76:36. 12. 2. Ne. 2:11. 13. Fil. 4:7. 14. Ks. Al. 42:8. 15. Al. 41:10; ks. myös jae 11. 16. Moosia 27:29. 17. Al. 36:13, 17–20. 18. LK 19:16. 19. LK 58:42; ks. myös Hepr. 8:12; 10:17. 20. Hes. 33:15–16. 21. Ks. Moosia 4:12; ks. myös 2 Ne. 25:26; 31:17; Moosia 3:13; 4:11; 15:11; Al. 4:14; 7:6; 12:34; 13: 16; He. 14:13; 3. Ne. 12:2; 30:2; Moro. 8:25; 10:33. 22. Ks. LK 27:2. 23. Ks. Al. 42:16–22. 24. Hes. 36:26. 25. KH J. S. Hist. 17. 26. Ks. LK 115:4. 27. LK 1:30. 28. Joh. 14:27. 29. Myra Brooks Welch, "The Touch of the Master's Hand", The Gospel Messenger, 26. helmikuuta 1921.