"Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat" Presidentti James E. Faust toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa Kunnioittakaa neljää pyhää periaatetta elämässänne: jumaluuden kunnioittaminen, perhesuhteiden arvostaminen ja kunnioittaminen, pyhän pappeuden toimitusten ja liittojen kunnioittaminen ja noudattaminen sekä itsenne kunnioittaminen Jumalan poikana. Rakkaat veljeni tässä suuressa maailmanlaajuisessa pappeuden veljeskunnassa, tulen eteenne nöyränä ja rukous sydämessäni. Teille puhuminen on pyhä ja sangen vastuullinen tehtävä. Haluan, että sanani ymmärretään oikein. Toivon, että jokainen meistä saa osansa tästä Herran lupauksesta: "Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat."1 Annan täyden tunnustuksen sille, mitä Herran palvelijat ovat saaneet aikaan aiempien sukupolvien aikana, mutta uskon, että te pappeuden nuoret miehet ja ikäisenne nuoret naiset olette monella tapaa maailman historian lupaavin sukupolvi. Olen päätynyt tähän tulokseen monestakin syystä. Kun sisar Faust ja minä luemme lastenlastemme patriarkallisia siunauksia, ne ovat miltei poikkeuksetta lupaavampia kuin minun tai hänen. Jotta voisitte saavuttaa sen, mihin teillä on mahdollisuudet, teidän on kunnioitettava neljää pyhää periaatetta elämässänne. Ne ovat: 1. jumaluuden kunnioittaminen 2. perhesuhteiden arvostaminen ja kunnioittaminen 3. pyhän pappeuden toimitusten ja liittojen kunnioittaminen ja noudattaminen 4. itsenne kunnioittaminen Jumalan poikana. Haluan puhua tänä iltana näistä neljästä suuresta periaatteesta. Ensimmäinen on jumaluuden kunnioittaminen. Olen kiitollinen siitä, että Herra on siunannut meitä kansana ajallisilla siunauksilla, joille ei ole vertaa kirkon historiassa. Nämä voimavarat on annettu meille tehdäksemme hyvää ja työmme jouduttamiseksi maan päällä. Mutta pelkään, että vaurastuttuaan monet meistä ovat alkaneet kiinnittää liikaa huomiota niihin, mitä Daniel kutsui hopeisiksi ja kultaisiksi, pronssisiksi, rautaisiksi, puisiksi ja kivisiksi jumaliksi, "jotka eivät näe eivätkä kuule eivätkä mitään tiedä".2 Ne ovat tietenkin epäjumalia. Mitä tulee kunnioituksen osoittamiseen sitä kohtaan, mikä on pyhää, rakkaus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan on tärkeämpää kuin mikään muu ja kaiken muun perusta. Suurimman osan maailman historiasta ihminen on harjoittanut epäjumalien palvontaa, joko palvomalla jumalankuvia tai kiinnittämällä liikaa huomiota tämän maailman aineellisten rikkauksien hankkimiseen. Vapahtajan ylösnousemuksen jälkeen Pietari ja eräät muut apostolit olivat Tiberiaanjärvellä. Pietari ilmoitti heille menevänsä kalaan. Opetuslapset halusivat lähteä mukaan. Näyttää siltä, että he olivat unohtaneet, että heidät oli kutsuttu ihmisten kalastajiksi. He kalastivat läpi yön saamatta mitään. Aamulla rannalla seisova Jeesus käski heidän heittää verkkonsa veneen oikealle puolelle, ja verkko tuli täyteen kalaa. Jeesus pyysi heitä tuomaan pyytämänsä kalat maihin. Pietari ja hänen työtoverinsa saivat 153 kalaa. Maihin tultuaan he näkivät, että hiilloksella oli paistumassa kalaa, ja Vapahtaja pyysi heitä syömään kalaa ja leipää. Kun he olivat syöneet, Jeesus kysyi Simon Pietarilta: "Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"3 Pietari oli innokas kalamies. Kalastus oli hänen elinkeinonsakin, josta Vapahtaja kutsui hänet ihmisten kalastajaksi. Vaatimus, että meidän tulee rakastaa Herraa enemmän kuin kaloja, pankkitilejä, autoja, hienoja vaatteita, osakkeita, obligaatioita, talletustodistuksia tai mitään muuta omaisuutta, on tinkimätön; se on ehdoton. Ensimmäinen muinaiselle Israelille annettu käsky oli: "Sinulla ei saa olla muita jumalia."4 Vapahtaja itse laajensi tätä käskyä sanoessaan lainopettajalle, joka kysyi Häneltä, mikä oli suurin käsky: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi."5 Minua loukkaa usein, kun kuulen ihmisten julkisesti ja televisiossa niin huolettomasti rikkovan käskyä: "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä."6 Opin ja Liittojen Kirjan luvussa 107 meitä muistutetaan siitä, että jotta Hänen pyhää nimeänsä ei olisi toistettu liian usein, pyhää pappeutta alettiin kutsua suuren ylimmäisen papin Melkisedekin mukaan.7 Kunnioitus ja arvostus pyhiä asioita kohtaan pohjautuu ensimmäiseen käskyyn: "Sinulla ei saa olla muita jumalia."8 Meidän, joille on annettu pappeuden valtuus toimia Vapahtajan nimessä, on kunnioitettava Isää Jumalaa, Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä yli kaiken muun. Toinen periaate on perhesuhteiden arvostaminen ja kunnioittaminen. Tämän pitäisi alkaa pyhän äidinrakkauden kunnioittamisesta. Kaikki äidit astuvat tuskan vallassa kuolemanvarjon laaksoon antaessaan meille elämän. Äitini on ollut kuolleena jo monia vuosia. Kaipaan hänen suloista, rakastavaa vaikutusta elämääni. Kaipaan hänen moninaisia neuvojaan ja nuhteitaan. Mutta eniten kaipaan hänen ehdotonta rakkauttaan. Kaipuu saada olla hänen kanssaan on ajoittain miltei ylivoimainen. Useimmat meistä voisivat sanoa Abraham Lincolnin tavoin: "Kaikesta siitä, mitä olen tai miksi toivon tulevani, olen kiitoksenvelassa enkeliäidilleni."9 Äitini valmisti ruokaa, ompeli, paikkasi ja uudisti vaatteita, hän säästi vähäisistä rahoistaan voidakseen antaa pojilleen paremmat mahdollisuudet kuin hänellä itsellään oli ollut. Mutta tärkeämpää oli hänen horjumaton uskonsa, jonka hän halusi istuttaa syvälle sieluihimme. Veljet, ylevä isyys antaa meille aavistuksen taivaallisen Isämme jumalallisista ominaisuuksista. Isän pitäisi yltää moneksi. Hänen tulee pitää pappeutensa kunniassa ja olla esimerkkinä vanhurskaudesta. Yhdessä vaimonsa kanssa hänen tulee vakauttaa ja vahvistaa koko perhettä. Hänen tulee olla suojelija ja elannon hankkija ja perheensä jäsenten esitaistelija. Suuren osan hänen rakkaudestaan lapsiaan kohtaan pitäisi tulla hänen esimerkillisestä rakkaudestaan, arvostuksestaan ja uskollisuudestaan heidän äitiään kohtaan. Tinkimättömällä esimerkillään hänen pitäisi vahvistaa lastensa luonnetta. Kun vanhin LeGrand Richards lähti opiskelemaan, hänen isänsä George F. Richards sanoi hänelle ja hänen veljelleen George F. jr:lle: "Luotan siihen, että teette niin kuin minä itsekin tekisin." Heidän sydämensä paisuivat rakkaudesta ja ylpeydestä hänen sanojaan kohtaan. Myöhemmin LeGrand sanoi: "Ne vahvistivat selkärankamme teräksellä, emmekä me voineet tehdä mitään, mikä tuottaisi hänelle pettymystä."10 Isän ei pidä milloinkaan tietoisesti tuottaa pettymystä vaimolleen eikä lapsilleen. Armeniassa oli vuonna 1989 hirveä maanjäristys, jossa yli 30 000 ihmistä sai surmansa neljässä minuutissa. Muuan suunniltaan ollut isä etsi kiihkeästi poikaansa. Hän meni pojan koulun luo, mutta se oli muuttunut rauniokasaksi. Mutta hän oli luvannut pojalleen: "Tapahtuipa mitä tahansa, tulen aina auttamaan!" ja niin hän jatkoi etsintäänsä. Hän kuvitteli mielessään sen nurkan, jossa hänen poikansa luokka oli ollut, kiiruhti sinne ja alkoi kaivaa raunioita tiili tiileltä. Paikalle tuli muitakin – palopäällikkö ja sitten poliisi – jotka varoittivat häntä tulipalon ja räjähdysten mahdollisuudesta ja kehottivat häntä jättämään etsinnän pelastusryhmille. Mutta hän jatkoi kaivamista itsepintaisesti. Yö tuli ja meni ja sitten, kaivettuaan yli 38 tuntia, hän oli kuulevinaan poikansa äänen. "Armand!" hän huusi. Sitten hän kuuli sanat: "Isä!?! Minä täällä, isä! Sanoin muille lapsille, ettei heidän tarvinnut olla huolissaan. Sanoin heille, että jos sinä olet elossa, tulet pelastamaan minut ja että kun minä pelastun, hekin pelastuvat. – – Meitä on 14 jäljellä 33:sta. – – Kun rakennus sortui, me jäimme kolmiomaisen kiilan suojaan." "Tule ulos, poika!" "Ei, isä! Antaa toisten lasten tulla ensin, sillä tiedän, että sinä tulet aina pelastamaan minut! Tiedän, että tapahtuipa mitä tahansa, sinä tulet auttamaan!"11 Kaikkia perhesuhteita tulee kunnioittaa, myös suhteita kuolleisiin sukulaisiimme. Rakkauden, palvelemisen ja auttamisen hengen pitäisi vallita veljien ja sisarten ja sukulaisten välillä. Kolmas periaate on pyhän pappeuden toimitusten ja liittojen kunnioittaminen ja noudattaminen. Pappeuden toimitusten suorittajilla oli muinoin papin puku. Vaikkei meillä nykyään olekaan papin pukua, meidän tulee osoittaa kunnioitusta pukeutumalla asianmukaisesti, kun siunaamme ja annamme sakramentin ja voitelemme sairaita. Pappi Eeli vapautettiin kutsumuksestaan, kun hän salli jumalattomuutta Herran huoneessa. Herra sanoi: "Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat."12 Meille uskottujen suurten pappeuden voimien ja valtuuksien käyttäjillä täytyy olla valtuus siihen, ja heidän täytyy osoittaa kelvollisuutensa siihen. Ainoastaan silloin lupauksen Pyhä Henki sinetöi tekomme, niin että Herra kunnioittaa niitä.13 Me kunnioitamme Herraa pitämällä kasteenliittomme, sakramenttiliittomme, temppeliliittomme ja pyhittämällä lepopäivän. Herra on sanonut: "Kaikki ne heidän keskuudessaan, jotka tietävät, että heidän sydämensä on vilpitön ja särjetty ja heidän mielensä murtunut, ja jotka ovat alttiit pitämään liittonsa uhrein – kaikin sellaisin uhrein, jotka minä, Herra, käsken – ovat minulle otollisia."14 Neljäs periaate on itsenne kunnioittaminen Jumalan poikana. Ne meistä, jotka ovat olleet lähetystyössä, ovat nähneet joidenkuiden opettamiensa elämässä sen ihmeen, että nämä ovat käsittäneet olevansa Jumalan poikia ja tyttäriä. Eräs Brittein saarilla monta vuotta sitten palvellut lähetyssaarnaaja sanoi työnsä päättyessä: "Minusta tuntuu, että olen epäonnistunut lähetystyössäni. Olen tehnyt täällä lähetystyötä kaiket päivät ja olen kastanut vain yhden likaisen irlantilaispojan. Muita en ole kastanut." Vuosia sen jälkeen kun hän oli palannut kotiinsa Montanaan, hänen kotiinsa tuli vieras, joka kysyi: "Oletko sinä se vanhin, joka palveli lähetystyössä Brittein saarilla vuonna 1873?" "Kyllä." Sitten mies jatkoi: "Entä muistatko, että sanoit epäonnistuneesi lähetystyössäsi, koska olit kastanut ainoastaan yhden likaisen irlantilaispojan?" "Kyllä", hän vastasi. Vieras ojensi kätensä ja sanoi: "Haluan puristaa kättäsi. Minun nimeni on Charles A. Callis, ja olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kahdentoista neuvostosta. Minä olen se likainen irlantilaispoika, jonka kastoit lähetystyösi aikana."15 Tuo pieni irlantilainen poika sai tietää mahdollisuuksistaan Jumalan poikana. Vanhin Callis jätti pysyvän perinnön suurelle perheelleen. Palvellen 25 vuotta lähetysjohtajana ja 13 vuotta apostolintehtävässään hänen työnsä koitui kirjaimellisesti tuhansien siunaukseksi. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska sain nuorena miehenä tuntea tämän Herran suuren apostolin. Jos tiedostamme aina itsessämme olevat jumaluuden siemenet, se auttaa meitä nousemaan maallisten haasteidemme ja vaikeuksiemme yläpuolelle. Brigham Young sanoi: "Katsoessani älyllisten olentojen kasvoihin katson sen Jumalan kuvaa, jota palvelen. Ei ole olemassa ketään, jonka sisimmässä ei olisi osa jumalallisuutta, ja vaikka meidät on puettu ruumiiseen, joka on Jumalamme kuva, niin silti tämä kuolevainen hätkähtää sen jumalallisuuden edessä, jonka olemme perineet Isältämme."16 Tieto jumalallisesta perinnöstämme auttaa nuoria ja vanhoja miehiä kasvamaan ja pitämään kunniassa sitä jumalallista, mitä heissä ja meissä jokaisessa on. Toistan, että kaikkien meidän, jotka haluamme Herran kunnioittavan meitä ja jotka haluamme saada Hänen hyvyyttään, armoaan ja iankaikkisia siunauksiaan, täytyy olla kuuliaisia näille neljälle suurelle periaatteelle: 1. jumaluuden kunnioittaminen 2. perhesuhteiden arvostaminen ja kunnioittaminen 3. pyhän pappeuden toimitusten ja liittojen syvällinen kunnioittaminen ja noudattaminen 4. itsenne kunnioittaminen Jumalan poikana. Veljet, rukoilen, että Herra siunaa meitä jokaista tässä suurenmoisessa vanhurskaiden pappeusveljien armeijassa. Yksityisesti meidän saavutuksemme eivät ehkä näytä suurilta, mutta uskon, että yhdessä meillä kaikilla oleva pappeuden voima on suurin hyvää tekevä voima maan päällä nykyaikana. Sitä kaikkea käytetään niiden pappeuden avainten johdolla, jotka on presidentti Gordon B. Hinckleyllä, joka on johtava ylipappi maan päällä. Rukoilen, että voimme olla kuuliaisia hänen innoitetulle johdolleen ja seurata hänen esimerkkiään. Jatkukoon hänen merkittävä palvelutyönsä monta vuotta. Veljet, etuoikeutenani on ollut nauttia poikana ja miehenä pyhän pappeuden lämpimästä, lohdullisesta hengellisestä viitasta 68 vuotta. En pysty sanoin ilmaisemaan, kuinka suurenmoinen ja ihmeellinen vaikutus sillä on ollut minun ja perheeni tukena. Olen monasti yltänyt vähempään kuin minun olisi pitänyt. Mutta omalla heikolla tavallani olen halunnut osoittautua tämän ylimaallisen siunauksen arvoiseksi. Niin kauan kuin hengitän, haluan todistaa palautetun evankeliumin sekä pappeuden avainten ja valtuuden ihmeestä ja kunniasta. Osoittautukaamme tämän Herran lupauksen arvoisiksi: "Minä nostan kunniaan ne, jotka minua kunnioittavat." Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. 1. Sam. 2:30. 2. Dan. 5:23. 3. Ks. Joh. 21:1–15. 4. 2. Moos. 20:3. 5. Mark. 12:30. 6. 2. Moos. 20:7. 7. Ks. LK 107:4. 8. 2. Moos. 20:3. 9. Lainattu julkaisussa The Home Book of Quotations, toim. Burton Stevenson, 1934, s. 1350. 10. Lucile C. Tate, LeGrand Richards: Beloved Apostle, 1982, s. 28. 11. Mark V. Hansen, "Are You Going to Help Me?" julkaisussa Chicken Soup for the Soul, toim. Jack Canfield ja Mark Victor Hansen, 1993, s. 273–274. 12. 1. Sam. 2:30. 13. Ks. LK 132:7. 14. LK 97:8. 15. Ks. Teachings of Harold B. Lee, toim. Clyde J. Williams, 1996, s. 602–603. 16. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 149.