Piispa Keith B. McMullin
toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa
"Ei riitä, että vain olemme tämän kirkon jäseniä. Ei myöskään riitä, että vain suoritamme pakolliset kuviot."
Jotkin asiat käyvät itsestään selviksi niille, jotka kaipaavat kiihkeästi hengellistä totuutta. Todistan teille näistä asioista. Jumala on taivaissaan. Me kuolevaiset olemme Hänen henkilapsiaan. Jeesus on meidän Lunastajamme. Joseph Smith oli Jumalan profeetta, ja Gordon B. Hinckley on Hänen profeettansa nykyaikana. Ilmoituksia vuodatetaan kuten muinaisina aikoina. Jumalan valtakunta, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, on jälleen maan päällä.
Saatana on todellinen ja on myös maan päällä. Hän aiheuttaa legioonineen tuhoa ihmislasten keskuudessa. Hän ei puhu totta, ei tunne rakkautta, ei edistä mitään hyvää eikä saa aikaan muuta kuin tuhoa ja hävitystä.
Sen tähden korotan tänään varoituksen äänen1. Se on tärkeä, vakava muistutus ja kehotus hyville miehille ja naisille kaikkialla. Kuunnelkaa näitä 1. marraskuuta 1831 saadun ilmoituksen sanoja:
"Sen vuoksi, koska minä tiesin turmion, joka kohtaisi maan asukkaita, minä, Herra, kutsuin palvelijani Joseph Smith nuoremman ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä. – –
Sillä minä en katso henkilöön, vaan tahdon, että kaikki ihmiset tietävät, että se päivä tulee pian – hetki ei ole vielä, mutta se on lähellä – jolloin rauha otetaan pois maasta ja perkele saa vallan omassa valtakunnassaan."2
Herra puhuu turmiosta eli onnettomuudesta, joka kohtaa maan asukkaita. Onnettomuuksia on monenlaisia. Luonnonvoimat kouristelevat aika ajoin, ja niiden tuhoisat voimat ravistelevat meitä.
Sitäkin tuhoisampia ovat kuitenkin pahan tuhovoimat, jotka saartavat meitä alinomaa. Vuonna 1831 lausutun ennustuksen mukaisesti rauha on nyt otettu pois maan päältä ja perkeleellä on valta valtakunnassaan. Hänen petolliset tapansa hypnotisoivat ihmisiä. Kiusauksia on kaikkialla. Karkeudesta ja riitelystä on tullut elämäntapa. Sitä, mitä aiemmin pidettiin kauheana, pidetään nyt kesynä; se, mikä aluksi kutkuttaa, saa pian valtaansa ja sitten tuhoaa.
Tämä pahuuden tuhotulva leviää jatkuvasti, kunnes "koko maailma – – huokaa – – synnin orjuudessa".3
Siksi tämä varoituksen ääni:
Varokaa maailmallisia himoja. Ne kiihottavat aisteja mutta orjuuttavat sielun. Aistillisuuden verkkoon joutuneet huomaavat, ettei sitä ole helppo rikkoa.
Varokaa maailmallista rikkautta. Sen lupaukset ovat houkuttelevia, mutta sen onni on kangastusta. Apostoli Paavali kirjoitti: "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri".4
Varokaa maailmallista itsekeskeisyyttä. Sen huippuhetket ovat harhaa ja sen syöverit täynnä epätoivoa. Rakkaus, ystävällisyys, henkilökohtainen täyttymys ja aito omanarvontunto löytyvät Jumalan ja ihmisten palvelemisesta, ei itsensä palvelemisesta.
Näiden vaarojen keskeltä löytyy turvallinen satama. Edellä lainatussa ilmoituksessa on tämä vakuutus:
"Ja myös Herra on vallitseva pyhiään ja hallitseva heidän keskellään, ja hän on käyvä alas tuomitsemaan Idumeaa eli maailmaa".5
Elämä pyhänä tuo mukanaan turvallisuutta. Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä nykyään sanotaan myöhempien aikojen pyhiksi. Sen ohella, että tämä nimitys on Herran kuvaus Hänen kirkkoonsa kuuluvista, se toimii myös Herran kehotuksena kohti parempaa elämäntapaa.
Tämä selveni minulle joitakin vuosia sitten, kun minun nuorena isänä oli ostettava temppelivaatteita. Kun menin myymälään, huomioni kiinnittyi myyntipöydällä olevaan kylttiin, jossa luki: "Ainoastaan myöhempien aikojen pyhille". Sanat säväyttivät minua. Mieleeni nousi kysymyksiä. Miksi siinä sanotaan "vain myöhempien aikojen pyhille"? kysyin itsekseni. Miksei esimerkiksi "vain temppelipyhityksen saaneille kirkon jäsenille"? Miksi herätetään tämä kysymys "myöhempien aikojen pyhänä" olemisesta?
Kuluneet vuodet ovat lieventäneet kärkästä luonnettani. Tuosta kysymyksiä herättäneestä tapauksesta kauan sitten on tullut arvokas rajankäyntituokio. Kokemus opetti minulle, että ei riitä, että vain olemme tämän kirkon jäseniä. Ei myöskään riitä, että vain suoritamme pakolliset kuviot tänä kyynisyyden ja epäuskon aikana. Vaaditaan pyhän hengellisyyttä ja valppautta.
Pyhänä oleminen tarkoittaa sitä, että on hyvä, puhdas ja oikeamielinen. Sellainen henkilö ei ainoastaan julista hyveitä vaan myös elää niiden mukaan. Myöhempien aikojen pyhille Jumalan valtakunta eli kirkko ei ole pelkkä sivuraide; heidän elämässään se on pikemminkin kaikki kaikessa. Koti ei ole pelkkä hotelli vaan "kappale taivasta".6 Perhe ei ole pelkkä sosiaalinen tai biologinen yksikkö. Se on Jumalan valtakunnan perusyksikkö, jossa opetetaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja eletään sen mukaisesti. Myöhempien aikojen pyhät tosiaankin pyrkivät uutterasti tulemaan vähän paremmiksi, vähän ystävällisemmiksi, vähän jalommiksi jokapäiväisessä elämässään.
Herra ilmoittaa, kuinka sellainen edistys tapahtuu. Hän on sanonut: "Älkää siis tavoitelko sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja vahvistamaan hänen vanhurskauttansa".7
Tällä tiellä pysyessään myöhempien aikojen pyhät voivat välttää maailmallisuuden salakavalat karikot. Tällä tavalla elävistä kirkon jäsenistä voi tulla Herran liittokansa. Meidän aikanamme presidentti Hinckley on antanut seuraavat tätä koskevat profeetalliset ohjeet. Lainaan:
"Me olemme liittokansa. Minusta tuntuu, että jos me vain voisimme kannustaa kansaamme elämään kolmen tai neljän liiton mukaan, kaikki muu hoituisi itsestään. – –
Ensimmäinen niistä on sakramentin liitto, jossa me otamme päällemme Vapahtajan nimen ja lupaamme pitää Hänen käskynsä ja jossa liitossaan Hän lupaa siunata meitä Hengellään. – –
Toiseksi, kymmenysten liitto. – – Lupaus – – kuuluu, että Hän pysäyttää tuhoojan ja avaa taivaan ikkunat ja vuodattaa siunauksia, niin ettei ole kylliksi tilaa oleva sen vastaanottamiseksi. – –
Kolmanneksi, temppeliliitot: Uhraus, halu uhrata tämän Herran työn hyväksi – ja tuohon uhrauksen lakiin kuuluu luonnostaan sovituksen sisin olemus. – – Siihen liittyvä pyhitys, halu antaa kaikki, mikäli tarpeen, tämän suuren työn eteenpäin viemiseksi. Ja rakkauden liitto ja uskollisuus toinen toistaan kohtaan avioliitossa, uskollisuus, siveys, moraalisuus.
Jos kansamme vain voisi oppia elämään näiden liittojen mukaan, niin kaikki muu hoituisi itsestään, siitä olen varma."8
Maailmalliset himot menettävät viehätyksensä, kun pyhä sakramentti saa sille kuuluvan sijansa elämässämme. Tämä liitto antaa uskollisille mahdollisuuden varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.9
Maailmallinen rikkaus menettää turmiollisuutensa Herran kymmenysten lain uskollisen noudattamisen kautta. Kun antaja palauttaa Herralle kymmenykset kaikesta, mitä Herra suo, se synnyttää hänessä rakkauden Jumalaa kohtaan ennen kaikkea muuta. Se johdattaa kuuliaiset noudattamaan antamisen korkeampaa lakia ilman käskemistä. Paaston ja paastouhrien laki omaksutaan, jolloin saadaan voima irrottaa jumalattomuuden kahleet, keventää raskaita kuormia, siunata huonompiosaisia ja vahvistaa perhesiteitä.10 Kymmenysten liitto vieroittaa uskolliset rakkaudesta rahaan ja siihen liittyvistä ansoista.
Maailmallinen itsekeskeisyys väistyy uhrauksen, pyhityksen ja muiden pyhien temppeliliittojen tieltä. Samoin kuin maailman Lunastaja antoi kaiken, jotta me voisimme pelastua, nämä liitot suovat meille mahdollisuuden antaa kaikkemme taivaallisen Isän tarkoitusten täyttämiseksi Hänen lapsiaan kohtaan.
Älkää siis pelätkö. Se, mitä maailma pitää heikkona, kukistaa pahuuden, joka näyttää niin vahvalta ja voimakkaalta. Vanhurskaat ihmiset puhuvat Herran Jumalan nimessä. Usko lisääntyy maan päällä. Ikuiset liitot kukoistavat myöhempien aikojen pyhien elämässä. Kristuksen evankeliumin täyteyttä julistetaan puheen ja esimerkin kautta maailman ääriin saakka. Ja Herran liittokansa valmistaa tätä maata Hänen toista tulemistaan varten.11 Tämä on meidän velvollisuutemme. Herra tukekoon meitä siinä. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
VIITTEET
1. Ks. LK 1:4.
2. LK 1:17, 35.
3. LK 84:49.
4. 1. Tim. 6:10.
5. LK 1:36.
6. David O. McKay julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1964, s. 5.
7. JST, Matthew 6:38.
8. Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 146–147, kursivointi lisätty.
9. Ks. LK 59:9–10, 12–13.
10. Ks. Jes. 58:6–11.
11. Ks. LK 1:19–23.
Previous
