Uhraus ­ iankaikkinen sijoitus Carol B. Thomas ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa "Uhraaminen on ihmeellinen periaate. – – Se voi kasvattaa meissä syvällisen rakkauden toisiamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta kohtaan." Kertomus Abrahamista, jota Herra pyysi uhraamaan nuoren Iisak-poikansa, tuntuu minusta äitinä yhdeltä Vanhan testamentin kaikkein sydäntä riipaisevimmista kertomuksista. Kun Iisak vietiin vuorelle, Saaran on täytynyt olla ainakin 100 vuotta vanha. Hyväntahtoisuudesta Saaraa kohtaan arvelen Abrahamin ehkä jättäneen kertomatta, mitä hän aikoi tehdä, ja se merkitsi sitä, että Abrahamin täytyi kantaa tämä suuri uskon koetus yksin. Presidentti Lorenzo Snow sanoi kerran: "Kukaan kuolevainen ihminen ei olisi voinut tehdä sitä, mitä Abraham teki – – ellei hän olisi tuntenut innoitusta ja ellei hänessä olisi ollut jumalisuutta saada tuota innoitusta" (Teachings of Lorenzo Snow, toim. Clyde J. Williams, 1984, s. 116). Aadamista alkaen kaikki Vanhan testamentin profeetat ovat pitäneet uhrauksen lain. Uhraus kuuluu kiinteästi selestiseen lakiin ja kohdistaa huomiomme kaikkein suurimpaan uhriin – Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Presidentti Gordon B. Hinckley määritteli uhrauksen hyvin kauniisti sanoessaan: "Ilman uhrausta ei ole todellista Jumalan palvelemista. – – 'Isä antoi Poikansa ja Poika antoi henkensä', emmekä me palvele Jumalaa, ellemme me anna – anna varoistamme, – – ajastamme, – – voimistamme, – – kyvyistämme, – – uskostamme – – [ja] todistuksestamme." (Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 565.) Veljet ja sisaret, uhrauksen laki on yksi niistä asioista, jotka erottavat meidät muusta maailmasta. Me olemme liittokansaa, jota on siunattu mahdollisuuksilla palvella ja antaa, mutta olemmeko me täysin kääntyneitä uhrauksen periaatteen suhteen? Mieleeni tulee rikas nuorukainen, jota Vapahtaja opetti tämän kysyessä: "Mitä elämästäni vielä puuttuu?" (Ks. Matt. 19:20.) Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on. – – Tule sitten ja seuraa minua." (Matt. 19:21.) Tarkastelkaamme kolmea tapaa, joilla uhraus voi auttaa meitä seuraamaan Vapahtajaa: perheemme opettaminen, köyhille ja puutteenalaisille antaminen ja itsestämme antaminen tekemällä lähetystyötä. Ensimmäiseksi, kuinka voimme opettaa perhettämme uhraamaan? Isoisäni Isaac Jacob oli minulle suurenmoisena esimerkkinä. Isoisä oli lammasfarmari, joka lähetti neljä poikaansa lähetystyöhön. Laman aikana äidilleni tuli mahdollisuus palvella lähetystyössä, ja hän sai kutsun Kanadaan. Isoisän tilanne kävi vakavaksi, kun hänet kutsuttiin pankkiin ja häneltä kysyttiin, mikä oli tuo kuukausittainen 50 dollaria, joka meni äitini lähetystyöhön. Hän oli ottanut lainan ja maksoi kallista 12 %:n korkoa. Tämä selitys ei tyydyttänyt pankkia ja isoisää käskettiin kutsumaan äiti kotiin lähetystyöstä. Seuraavana päivänä isoisä antoi vastauksensa: "Jos se tyttö tulee kotiin, niin ne lampaat ovat teidän, ja minä tuon ne suoraan teidän ovellenne." Tämä yllätti pankin. Jo nyt he käyttivät isoisää pitämään huolta heidän hankkimistaan muista lammastiloista, eikä heillä olisi ketään muuta pitämään huolta kaikista noista lampaista. Äiti palveli lähetystyönsä loppuun, ja isoisän esimerkki opetti hänen perheelleen, kuinka tärkeää uhraaminen on. Kun me opetamme perhettämme uhraamaan, meidän tulee opettaa heitä myös tulemaan toimeen ilman. Tarina kertoo sisällissodan kenraalista Robert E. Leestä, joka erään naisen tultua pyytämään neuvoa lapsenkasvatuksessa vastasi: "Opeta [lapsesi] tulemaan toimeen ilman" (ks. Joseph Packard, Recollections of a Long Life, 1902, s. 158). Meidän täytyy välttää kyllästämästä lapsiamme aineellisella hyvällä. Me saatamme riistää lapselta nautinnon, kun annamme hänelle liian paljon. Ellemme koskaan salli hänen kaipaavan mitään, hän ei pääse koskaan nauttimaan saamisen suomasta ilosta. Kannustammeko me lapsiamme uhraamaan niin että he antavat aikaansa ja voimavarojaan, kuten auttamalla yksinäistä naapuria tai ystävystymällä johonkuhun, joka sitä tarvitsee? Kun he keskittyvät muiden tarpeisiin, heidän omat tarpeensa käyvät vähemmän tärkeiksi. Todellinen ilo tulee siitä, että uhrautuu muiden puolesta. Toiseksi me voimme antaa runsaskätisemmin köyhille ja puutteenalaisille. Kun vierailen kirkon jäsenten luona, minut saa valtaansa uskollisten myöhempien aikojen pyhien hyvyys. Eräs kolumbialainen, isoäitinsä kasvattama nuori mies omisti useita suutarinliikkeitä ja toimi seurakuntansa talonmiehenä. Kun hänet kutsuttiin lähetystyöhön, hän oli säästänyt tarpeeksi maksaakseen oman lähetystyönsä, ja sen lisäksi hän myös lahjoitti ylimääräistä avustaakseen toista lähetyssaarnaajaa. Entä ruokamme, vaatteidemme ja huonekalujemme jakaminen? Herra käskee meitä olemaan himoitsematta omaa omaisuuttamme (ks. LK 19:26). Monilla alueilla meillä on siunauksena Deseret Industries. Me voimme opettaa lapsiamme käymään läpi vaatekomeronsa säännöllisesti ja antamaan muille vaatteitaan, kun ne ovat vielä muodissa, ja antamaan siten muillekin mahdollisuuden pukeutua muodikkaasti. Aineellisesta omaisuudestamme antaminen tuo monia siunauksia. Kuningas Benjamin muistuttaa meitä siitä, kun hän sanoo: "Että teillä pysyisi syntienne anteeksianto päivästä toiseen, jotta vaeltaisitte velattomina Jumalan edessä – minä tahtoisin teidän jakavan omaisuudestanne köyhille, – – nälkäisiä ruokkien, alastomia vaatettaen, sairaiden luona käyden ja toimien heidän tukemiseksensa" (Moosia 4:26). Me kaikki voimme etsiä elämässämme olevia monia tilaisuuksia antaa ja jakaa. Kolmas uhraamisen alue on lähetystyö. Kun tehtävämme puolesta vierailemme seurakunnissa kaikkialla kirkossa, me näemme, kuinka valtavasti tarvitaan vanhempia lähetyssaarnaajia. Ette voi kuvitellakaan, miten paljon hyvää he tekevät, kun he rakastavat lähetyssaarnaajia ja opettavat paikallisille jäsenille kirkon oppia ja kulttuuria. Äskettäin presidentti Hinckley vieraili vaarnakonferenssissa eräällä varakkaalla alueella, jolta on lähetystyössä vain neljä vanhempaa avioparia. Innoittaakseen useampia jäseniä palvelemaan hän lupasi heille, että heidän lapsensa ja lastenlapsensa eivät edes kaipaisi heitä sillä aikaa kun he olisivat poissa. Sähköpostin keksimisen myötä vanhemmat lähetyssaarnaajat voivat lähettää ja saada lämminhenkisiä kirjeitä minä päivänä tahansa. Teidän kokemuksia täynnä olevat vuotenne ovat siunaukseksi muille, ja te tulette huomaamaan, kuinka ihmeellisiä ihmiset todella ovat. Maailman lähetyskentät tarvitsevat teitä! Rukoilkaa tuota seikkailun henkeä ja halua palvella lähetystyössä. Se tulee olemaan jännittävämpää kuin matkailuautolla matkusteleminen tai keinutuolissa istuminen. Nuoret, me toivomme teidän olevan innoissanne lähetystyöstä. Vain viikko sitten jokaista nuorta naista kirkossa kutsuttiin auttamaan jotakuta toista nuorta naista täysin aktiiviseksi. Kuinka hienoa olisikaan, jos nuoret miehet voisivat liittyä kanssamme tähän ponnistukseen! Monet teistä tekevät merkittäviä asioita. Eräs nuori nainen nimeltään Megan rukoili monta kuukautta kahden kirkkoon kuulumattoman ystävänsä puolesta. Hän auttoi toista ystäväänsä ilmoittautumaan seminaariin ja kutsui toisen lähetyssaarnaajien opetettavaksi. Äskettäin nämä kaksi nuorta naista kastettiin. Kirkko tarvitsee teitä. Presidentti Hinckley ei voi kulkea koulunne käytävillä opettamassa ystäviänne, mutta te voitte, ja Herra luottaa teihin. Olemme hyvin ylpeitä siitä rohkeudesta, jota teillä on, kun kerrotte ystävillenne rakkaudestanne evankeliumia kohtaan. Uhraaminen on ihmeellinen periaate. Kun me annamme auliisti ajastamme, taidoistamme ja kaikesta mitä omistamme, siitä tulee yksi totisimmista tavoistamme palvella Jumalaa. Se voi kasvattaa meissä syvällisen rakkauden toisiamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta kohtaan. Uhraamisen kautta meidän sydämessämme voi tapahtua muutos: elämme lähempänä Henkeä ja tunnemme vähemmän halua maallisia asioita kohtaan. Presidentti Hinckley opetti suuren totuuden sanoessaan: "Ei ole uhraus elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Se, että saa takaisin enemmän kuin antaa, ei ole koskaan mikään uhraus. Se on sijoitus, – – suurempi sijoitus kuin mikään muu. – – Sen osingot ovat ikuisia ja iankaikkisia." (Teachings of Gordon B. Hinckley, s. 567–568.) Kuinka lohdullista onkaan tietää, että meidän ei odoteta tekevän tätä sijoitusta yksin. Aivan kuten muinaisella Abrahamilla meidän sisällämme on jumalallisuutta, jonka avulla me voimme saada innoitusta taivaan voimilta. Veljet ja sisaret, rukoukseni on, että näitä asioita toteuttamalla opimme rakastamaan uhrauksen periaatetta, että tämä suurenmoinen periaate tuo meidät lähemmäksi Vapahtajaamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.