Uskon ihme Presidentti Gordon B. Hinckley "Usko on todistuksen perusta. Usko on perustana uskollisuudelle kirkossa. Usko edustaa uhria, joka annetaan mielihyvin, jotta Herran työ menisi eteenpäin." Kiitokset kuorolle tuosta loistavasta esityksestä. Vaikka osa ajastani on jo mennyt, suhtaudun tähän myötämielisesti tämän mahtavan kauniin musiikin ansiosta. Kiitos, veli Ballard, kun pidit jälleen puheeni. Rakkaat veljeni ja sisareni, tunnen suurta rakkautta teitä kohtaan, missä tahansa te olettekin tänä lepopäivän aamuna. Tunnen henkistä sukulaisuutta kaikkien teidän kanssanne, jotka olette Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Rakastan tätä työtä ja ihmettelen suuresti sen voimaa ja kasvua, sitä tapaa, jolla se koskettaa ihmisten elämää kaikkialla maailmassa. Tunnen äärimmäistä nöyryyttä puhuessani teille. Olen pyytänyt Herraa ohjaamaan ajatuksiani ja sanojani. Palasimme juuri pitkältä matkalta, jonka teimme Salt Lake Citystä Montevideoon Uruguayhin, missä pyhitimme temppelin – 103. käytössä olevan temppelin kirkossa. Se oli suurenmoinen ilon hetki siellä oleville jäsenillemme. Tuhannet ihmiset kokoontuivat tuohon kauniiseen ja pyhään rakennukseen sekä muihin ympärillä oleviin kappeleihin. Yksi puhujista, eräs nainen, kertoi kertomuksen, jonka kaltaisia olette kuulleet monia kertoja. Muistaakseni tämä nainen kertoi siitä ajasta perheensä elämässä, jolloin lähetyssaarnaajat koputtivat heidän ovelleen. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä he opettivat. Hän kuitenkin kutsui heidät sisään, ja hän ja hänen miehensä kuuntelivat heidän sanomansa. Se oli heistä uskomaton kertomus. Lähetyssaarnaajat kertoivat pojasta, joka asui New Yorkin osavaltiossa. Poika oli 14-vuotias lukiessaan Jaakobin kirjettä: "Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta." (Jaak. 1:5.) Koska kaikki eri uskonsuunnat väittivät, että heillä oli totuus, nuori Joseph halusi saada viisautta, ja hän päätti mennä metsään rukoilemaan Herraa. Niin hän tekikin, ja vastauksena rukoukseensa hän koki näyn. Jumala, iankaikkinen Isä, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus, ylösnoussut Herra, ilmestyivät hänelle ja puhuivat hänen kanssaan. Seurasi muita ilmestymisiä. Niihin kuului kultalevyjen saaminen Josephin kodin lähellä olevasta kukkulasta. Nämä levyt hän käänsi Jumalan lahjan ja voiman avulla. Josephille ilmestyi taivaallisia sanansaattajia, ja nämä antoivat hänelle pappeuden avaimet ja valtuuden puhua Jumalan nimessä. Kuinka kukaan voisi uskoa tällaista kertomusta? Se tuntui mielettömältä. Ja kuitenkin nämä ihmiset uskoivat, kun heitä opetettiin. Usko sai sijaa heidän sydämessään, ja he ottivat vastaan sen, mitä heille oli opetettu. Se oli ihme. Se oli lahja Jumalalta. He eivät pystyneet uskomaan sitä, ja kuitenkin he uskoivat. Heidän kasteensa jälkeen heidän tietonsa kirkosta kasvoi. He saivat tietää lisää temppeliavioliitosta, perheistä, jotka yhdistetään iankaikkisuudeksi pyhän pappeuden valtuudella. He päättivät lujasti saada tämän siunauksen. Mutta missään lähimailla ei ollut ainoatakaan temppeliä. He säästivät ja säästivät. Kun heillä oli riittävästi säästössä, he matkustivat lastensa kanssa koko pitkän matkan Uruguaysta Utahiin, jotta heidät voitaisiin täällä sinetöidä toisiinsa perheenä iankaikkisen avioliiton sitein. Nykyään tämä sisar on temppelin emännän apulainen uudessa Montevideon temppelissä Uruguayssa. Hänen miehensä on temppelin esimiehen neuvonantaja. Minua ei yllätä se, että niiden lukuisten joukosta, joiden luona lähetyssaarnaajat käyvät, suhteellisen harvat ihmiset liittyvät kirkkoon. Usko on kadonnut. Toisaalta minua ihmetyttää, että niinkin monet liittyvät. On ihmeellinen ja ihana asia, että Pyhän Hengen ihme koskettaa tuhansia, että he uskovat ja ottavat vastaan ja että heistä tulee jäseniä. Heidät kastetaan. Heidän elämäänsä on tehty hyvä vaikutus pysyvästi. Ihmeitä tapahtuu. Uskon siemen saa sijan heidän sydämessään. Heidän oppimisensa myötä siemen paisuu. Ja he ottavat vastaan periaatteen toisensa jälkeen, kunnes ovat saaneet jokaisen niistä ihanista siunauksista, jotka tulevat niiden osaksi, jotka vaeltavat uskossa tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Juuri usko on se, joka käännyttää. Juuri usko on se, joka opettaa. Näin on ollut alusta asti. Ihmettelen suuresti sitä, kuinka suurenmoisia ne miehet ja naiset olivat, jotka ottivat Joseph Smithin todistuksen vastaan ja tulivat kirkkoon. Heidän joukossaan oli sellaisia miehiä kuin Brigham Young, Prattin veljekset, Willard Richards, John Taylor, Wilford Woodruff ja Lorenzo Snow, näiden miesten vaimot sekä suuri joukko muita. Heissä oli ainesta. Monet heistä olivat saaneet hyvän koulutuksen. Herra oli siunannut heitä uskolla ottaa vastaan kuulemansa kertomus. Kun he ottivat sanoman vastaan, kun uskon lahja kosketti heidän elämäänsä, heidät kastettiin. Veljet luopuivat mielellään siitä, mitä he olivat olleet tekemässä, ja perheensä tukemina he vastasivat kutsuihin mennä valtameren yli opettamaan sitä, minkä he olivat uskoen ottaneet vastaan. Jokunen päivä sitten luin jälleen Parley P. Prattin kertomuksen siitä, kuinka hän luki Mormonin Kirjan ja tuli kirkkoon. Hän sanoi: "Avasin sen innokkaasti, ja luin sen nimisivun. Sitten luin useiden silminnäkijöiden todistuksen koskien sitä tapaa, jonka kautta kirja oli löydetty ja käännetty. Tämän jälkeen aloin lukea sen sisältöä järjestyksessä. Luin koko päivän. Syöminen oli taakka, sillä en halunnut ruokaa, ja yön tullen nukkuminen oli taakka, sillä halusin mieluummin lukea kuin nukkua. Lukiessani Herran Henki oli ylläni ja tiesin sekä ymmärsin, että kirja oli tosi, yhtä selvästi ja selkeästi kuin ihminen ymmärtää ja tietää olevansa olemassa." (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr, 1938, s. 37; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, 1997, s. 75.) Uskon lahja kosketti hänen elämäänsä. Hän ei kyennyt tekemään tarpeeksi korvatakseen Herralle sen, mikä oli tullut hänen osakseen. Hän käytti loppuelämänsä lähetystyöpalveluun. Hän kuoli tämän suurenmoisen työn ja valtakunnan marttyyrina. Tällä hetkellä Nauvooseen Illinoisin osavaltiossa sekä Winter Quartersiin Nebraskan osavaltiossa rakennetaan kauniita uusia temppeleitä. Ne tulevat olemaan todistuksena niiden tuhansien myöhempien aikojen pyhien uskosta ja uskollisuudesta, jotka rakensivat ja myöhemmin jättivät Nauvoon ja siirtyivät suuria kärsimyksiä kokien yli nykyisen Iowan osavaltion väliaikaisiin leiripaikkoihinsa Council Bluffsissa ja Winter Quartersissa aivan Omahan pohjoispuolella. Winter Quartersin temppelitontin vieressä sijaitsee monien sellaisten hautausmaa, jotka antoivat henkensä tämän asian puolesta, jota he pitivät itse elämää kallisarvoisempana. Heidän matkansa Ison Suolajärven laaksoon on ponnistus vailla vertaa. Heidän kestämistään kärsimyksistä, heidän tekemistään uhrauksista tuli hinta, jonka he maksoivat siitä, mihin he uskoivat. Minulla on toimistossani pieni patsas, joka kuvaa omaa pioneeri-isoisääni hautaamassa tien varrelle omaa vaimoaan ja tämän veljeä, jotka kuolivat samana päivänä. Sitten hän nosti pienen tyttärensä ja kantoi hänet tähän laaksoon. Uskoa? Siitä ei voi olla epäilystäkään. Kun epäilyksiä heräsi, kun murhenäytelmät kohtasivat, niin yön hiljaisuudessa kuului hiljainen uskon ääni yhtä varmana ja vakuuttavana kuin on Pohjantähden paikka ylhäällä taivaalla. Juuri tämä selittämätön ja ihmeellinen uskon ilmeneminen toi luottamuksen, puhui varmuudella ja tuli lahjana Jumalalta koskien tätä suurenmoista myöhempien aikojen työtä. Lukemattomia, kirjaimellisesti lukemattomia ovat sitä ilmentävät kertomukset kirkon pioneeriajoilta. Mutta tämä ei pääty siihen. Kuten oli silloin, niin on nytkin. Tämä kallisarvoinen ja ihmeellinen uskon lahja, tämä Jumalalta, iankaikkiselta Isältämme saatu lahja, on yhä tämän työn voima ja sen sanoman hiljainen elinvoimaisuus. Usko on kaiken pohjana. Usko on kaiken ytimenä. Olipa kysymys lähtemisestä lähetyskentälle, elämisestä viisauden sanan mukaan, kymmenysten maksamisesta, niin kysymys on yhdestä ja samasta asiasta. Juuri sisimmässämme asustava usko on se, mikä tulee ilmi kaikessa mitä teemmekin. Arvostelijamme eivät voi sitä ymmärtää. Koska he eivät sitä ymmärrä, he hyökkäävät. Hiljainen kysymys, innokas halu ymmärtää tekojen taustalla oleva periaate, pystyisi aikaansaamaan suurempaa ymmärrystä ja arvostusta. Kerran lehdistötilaisuudessa minulta kysyttiin, kuinka me saamme miehet jättämään työuransa, jättämään kotinsa ja palvelemaan kirkkoa. Vastasin, että me vain yksinkertaisesti pyydämme heitä, ja me tiedämme, mikä on heidän vastauksensa. Kuinka uskomaton ja ihmeellinen asia se onkaan – tämä voimallinen vakaumus, joka sanoo, että kirkko on totta. Se on Jumalan pyhää työtä. Hän hallitsee valtakuntaansa liittyviä asioita sekä poikiensa ja tyttäriensä elämää. Tämä on syynä kirkon kasvulle. Tämän työn ja valtakunnan voima ei löydy sen ajallisista varoista, niin vaikuttavia kuin ne saattavat ollakin. Voima löytyy sen jäsenten sydämestä. Siksi tämä valtakunta menestyy. Siksi se on vahva ja kasvaa koko ajan. Siksi se pystyy toteuttamaan niitä ihmeellisiä asioita, joita se tekee. Kaikki tämä on peräisin uskon lahjasta, jonka Kaikkivaltias on antanut niille lapsilleen, jotka eivät epäile eivätkä pelkää vaan kulkevat eteenpäin. Istuin tässä eräänä iltana kokouksessa Arubassa. Uskallan väittää, että useimmat kuulijoistani eivät tiedä, missä Aruba on tai että sellaista paikkaa on edes olemassa. Aruba on saari jonkin matkan päässä Venezuelan rannikosta. Se on Alankomaiden protektoraatti. Se on huomiota herättämätön paikka tässä suuressa maailmassa. Kokouksessa oli läsnä suunnilleen 180 ihmistä. Eturivissä istui kahdeksan lähetyssaarnaajaa: kuusi vanhinta ja kaksi sisarta. Yleisö koostui miehistä ja naisista, pojista ja tytöistä, jotka edustivat eri rotuja. Kokouksessa puhuttiin vähän englantia, paljon espanjaa ja joitakin ilmauksia lausuttiin muilla kielillä. Kun katsoin näiden läsnä olevien kasvoja, ajattelin sitä uskoa, jota he edustivat. He rakastavat tätä kirkkoa. He arvostavat kaikkea, mitä se tekee. He seisovat todistamassa Jumalan, iankaikkisen Isän, sekä Hänen ylösnousseen rakkaan Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, todellisuudesta. He todistavat profeetta Joseph Smithistä ja Mormonin Kirjasta. He palvelevat siellä, mihin heidät kutsutaan palvelemaan. He ovat miehiä ja naisia, joilla on uskoa ja jotka ovat ottaneet vastaan Mestarin totisen ja elävän evankeliumin, ja heidän keskuudessaan ovat nämä kahdeksan lähetyssaarnaajaa. Olen varma, että tuo paikka on heistä syrjäinen. Mutta he ovat tekemässä sitä, mitä heitä on pyydettykin, koska heillä on uskoa. Nuo kaksi nuorta naista ovat kauniita ja onnellisia. Heitä katsellessani sanoin itselleni: Puolitoista vuotta on pitkä aika olla tässä etäisessä paikassa. Mutta he eivät valita. He puhuvat siitä, kuinka suurenmoinen kokemus tämä heille on, ja niistä ihanista ihmisistä, joita he tapaavat. Koko heidän palvelutyöstään loistaa varma usko siihen, että työ, jossa he ovat mukana, on totta, ja että palvelutyö, jota he tekevät, tehdään Jumalalle. Näin on lähetyssaarnaajiemme laita, palvelivatpa he missä tahansa; palvelivatpa he täällä Salt Lake Cityssä tai Mongoliassa. He lähtevät palvelemaan usko sydämessään. Se on ilmentymä suuresta voimasta, joka hiljaa kuiskaa: "Tämä työ on totta, ja sinulla on velvollisuus palvella hinnalla millä hyvänsä." Ihmiset eivät voi ymmärtää tätä – näitä tuhansia älykkäitä ja kyvykkäitä nuoria miehiä ja naisia, jotka luopuvat ystävistään, jättävät koulun ja menevät epäitsekkäästi opettamaan evankeliumia, mihin tahansa heidät lähetetäänkin. He kulkevat uskon voimalla ja he opettavat uskon voimalla istuttaen uskon siemenen sinne, toisen tänne – siemeniä, joista kasvaa ja kehittyy voimakkaita ja kyvykkäitä käännynnäisiä. Usko on todistuksen perusta. Usko on perustana uskollisuudelle kirkossa. Usko edustaa uhria, joka annetaan mielihyvin, jotta Herran työ menisi eteenpäin. Herra on käskenyt meitä ottamaan yllemme uskon kilven, "jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet" (LK 27:17). Sen uskon hengessä, josta olen puhunut, minä todistan, että tämä on Herran työtä, että tämä on Hänen valtakuntansa, joka on palautettu maan päälle meidän aikanamme, jotta se olisi siunauksena Jumalan pojille ja tyttärille kaikkien sukupolvien keskuudessa. Oi Isä, auta meitä olemaan uskollisia Sinulle ja suurelle Lunastajallemme, palvelemaan Sinua totuudessa ja osoittamaan tämän palvelutyön kautta rakkauttamme. Tämä on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.