Valtakunnan rakentaminen Vanhin Bruce D. Porter seitsemänkymmenen koorumista "Herran kirkkoa ovat sen varhaisimmista ajoista alkaen rakentaneet tavalliset ihmiset, jotka ovat pitäneet kutsumuksensa kunniassa sille nöyrästi omistautuen." Lähes 25 vuotta sitten perheemme asui Massachusettsissa, missä suoritin jatko-opintoja. Opinto-ohjelmani oli hyvin vaativa, eikä minulle jäänyt paljon vapaa-aikaa. Eräänä sunnuntaina Alkeisyhdistyksen johtaja tuli kirkossa kysymään minulta, voisinko olla kahden viikon ajan erään Alkeisyhdistyksen opettajan sijaisena. Siihen aikaan Alkeisyhdistys pidettiin arkipäivänä iltapäivisin, ja tiesin, että minun olisi vaikea löytää kalenteristani tilaa opetustehtävälle. Mutta hieman emmittyäni lupauduin. Koitti päivä, jolloin minun oli määrä opettaa Alkeisyhdistyksessä. Olin iltapäivällä yliopiston kirjastossa syventyneenä kansainvälistä politiikkaa käsittelevään kirjaan. Tutkimani asia vaikutti jotenkin tärkeämmältä kuin lähestyvä Alkeisyhdistysluokka. Niinpä lykkäsin sen oppiaiheen valmistamista, joka minun oli määrä opettaa, kunnes oppitunnin alkamiseen oli enää puoli tuntia. Sitten kävelin kirjastosta seurakuntamme kappelille, joka oli yliopistoalueen reunalla. Vastahakoinen asenteeni varmaankin hidasti askeleitani, sillä saavuin muutaman minuutin myöhässä. Kun menin Alkeisyhdistyksen huoneen ovelle, lapset olivat juuri alkamassa laulaa alkulaulua. En ollut kuullut sitä laulua milloinkaan ennen, mutta sen sävel ja sanoma koskettivat minua syvällisesti: Niin rakastakaa Te toisianne, Kuin minä teitä Olen rakastanut. Siitä teidät tunnetaan Opetuslapsikseni, Jos rakastatte toisianne. ("Rakastakaa toisianne", MAP-lauluja, 192.) Seistessäni siinä ovella paikoilleni jähmettyneenä Henki todisti, että katselin tärkeintä Massachusettsin Cambridgessa sinä päivänä pidettävää oppituntia. Yliopistossa kymmenissä luokissa ja laboratorioissa työhönsä omistautuneet tiedemiehet etsivät vastauksia maailman ongelmiin. Niin arvokkaita kuin sellaiset pyrkimykset ovat saattaneetkin olla, yliopistolla ei kuitenkaan ollut eikä voinutkaan olla lopullisia vastauksia maailmaa vaivaaviin ongelmiin. Täällä edessäni oli Herran vastaus: Hänen maanpäällisen valtakuntansa rakentaminen kaikessa hiljaisuudessa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia opettamalla. Se, mitä Alkeisyhdistyksessä sinä päivänä tapahtui, oli pieni osa sitä suunnitelmaa, jonka Jumala oli ilmoittanut langenneen maailman pelastukseksi. Herra sanoi lokakuussa vuonna 1831 palautuksesta: "Jumalan valtakunnan avaimet on annettu ihmiselle maan päällä, ja evankeliumi vierii sieltä alkaen maan ääriin saakka, niin kuin vuoresta irtautunut – ei ihmiskäden voimasta – kivilohkare vierii, kunnes se on täyttänyt koko maan" (LK 65:2). Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on tuo valtakunta, jonka kohtalona on täyttää koko maa. Kaikkivaltiaan ihmeellisessä viisaudessa Jumalan valtakunta rakennetaan myöhempinä aikoina juuri niin selkein ja yksinkertaisin keinoin kuin näin tuona päivänä Alkeisyhdistyksessä. Iloitsemme kuullessamme, kuinka temppeleitä pystytetään kaikkiin maailman kolkkiin ja kuinka kaukaiset kansakunnat avaavat ovensa evankeliumille. Herran sanaa julistamaan kutsutut lähetyssaarnaajat vievät Hänen kirkkonsa, joka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle, kaikkialle maailmaan. Toisinaan meillä on kenties taipumus nähdä valtakunnan rakentaminen jonakin sellaisena, mikä tapahtuu horisontin takana, kaukana omasta seurakunnastamme. Todellisuudessa kirkko edistyy sekä laajenemalla ulospäin että vahvistumalla sisäisesti. "Sillä Siionin tulee kasvaa kauneudessa ja pyhyydessä, sen alueen tulee laajentua, sen vaarnojen tulee vahvistua" (LK 82:14). Meitä ei tarvitse kutsua palvelemaan kaukana kotoa, eikä meillä tarvitse olla huomattavaa asemaa kirkossa eikä maailmassa rakentaaksemme Herran valtakuntaa. Me rakennamme sitä omassa sydämessämme vaaliessamme Jumalan Henkeä elämässämme. Me rakennamme sitä perheissämme juurruttamalla uskon lapsiimme. Ja me rakennamme sitä kirkon organisaation kautta pitäessämme kutsumuksemme kunniassa ja kertoessamme evankeliumista naapureillemme ja ystävillemme. Kun lähetyssaarnaajamme ovat työssä vainioilla, jotka ovat valjenneet leikattaviksi, toiset tekevät työtä kotikentillä vahvistaakseen valtakuntaa seurakunnassaan ja asuinpaikkakunnallaan. Herran kirkkoa ovat sen varhaisimmista ajoista alkaen rakentaneet tavalliset ihmiset, jotka ovat pitäneet kutsumuksensa kunniassa sille nöyrästi omistautuen. Sillä ei ole väliä, missä virassa meidät kutsutaan palvelemaan, kunhan me hoidamme sitä "kaikella uutteruudella" (LK 107:99). Nykyajan ilmoituksen sanoin: "Älkää sen tähden väsykö tekemään sitä, mikä hyvää on, sillä te laskette perustusta suurelle työlle. Ja pienestä kasvaa se, mikä on suurta." (LK 64:33.) Presidentti Joseph F. Smith huomautti kerran: "Suuria asioita ei saavuteta yhdessä ainoassa sukupolvessa" (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s. 107). Juuri perheessä – kodin hiljaisessa pyhäkössä – paremmin kuin missään muualla sukupolvet liittyvät yhteen rakentaakseen Jumalan valtakuntaa. Lasten kasvattaminen on jumalallista työtä. Ensimmäinen presidenttikunta on kehottanut kirkon vanhempia pitämään perheillan ja perherukouksen, tutkimaan evankeliumia kotona ja viettämään lasten kanssa aikaa tervehenkisessä toiminnassa. Kun isät ja äidit opettavat lapsilleen niitä iankaikkisia totuuksia, jotka on kerran opetettu heille itselleen, he siirtävät totuuden soihdun seuraavalle sukupolvelle ja valtakunta vahvistuu. Täällä hoidamme toivon tulta, Ettei koskaan sammu se. ("Vuorten suojasta Sulle kiitos", MAP-lauluja, 21). Kasvuvuosinani isäni johti usein perhettämme keskustelemaan päivällispöydässä evankeliumista. Vasta iän tarjoaman näkökulman ansiosta ymmärrän nyt, kuinka nuo perheen yhteiset hetket vahvistivat omaa todistustani. Iloitsen Jesajan profetiasta, että aika on tuleva, jolloin Herra nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun" (Jes. 4:5) ja Jumalan Henki on asuva pysyvästi Hänen kansansa kodeissa. Herran valtakunta käsittää paitsi kirkon ja perheen, myös Hänen kansansa sydämet ja mielet. Vapahtaja opetti palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa: "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä" (Luuk. 17:21, vuoden 1938 käännös). Jos me todella haluamme edistää suurta myöhempien aikojen työtä, niin meidän katseemme on kiinnitettynä Jumalan kirkkauteen, mieltämme valaisee "Jeesuksen todistus" (Ilm. 19:10, vuoden 1938 käännös), sydämemme on puhdas ja pyhitetty. Henkilökohtainen rukous, tutkiminen ja pohtiminen ovat välttämättömiä valtakunnan rakentamiseksi omassa sielussamme. Juuri mietiskelyn hiljaisina hetkinä ja ollessamme yhteydessä Kaikkivaltiaaseen me opimme tuntemaan Hänet ja rakastamaan Häntä Isänämme. Todistan, että Jumalan valtakunta on palautettu maan päälle ja ettei sitä enää milloinkaan oteta pois. Jeesus Kristus on iankaikkisen Isämme johdolla tämän työn alkaja ja täyttäjä, kirkon kulmakivi ja Israelin Pyhä. Rakentakaamme Jumalan valtakuntaa maan päälle Herran väkevyydellä ja voimalla, niin että se on valmis kohtaamaan taivaan valtakunnan Hänen tulemisessaan. Taisteluhymnin sanoin, jotka voisivat olla myös palautushymnin sanoja: Pasuuna soi peloton, se kutsuu saapumaan tuomiolle, jolla sydämemme punnitaan. Riennä, sieluin, riemukkaana kutsuun vastaamaan Jumalamme kun marssii vaan! ("Battle Hymn of the Republic", Hymns, 60.) Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.