Taivaallinen oppaanne Sharon G. Larsen toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa "Kun rukoilette usein ja pyritte tietämään Herran tahdon niin kuin Nefi teki, Herra on näyttävä teille tien." Tässä vaiheessa elämäänne teillä on luultavasti ollut jo kokemusta siitä, kuinka olette yrittäneet suorittaa tehtävän, joka on vaikuttanut todella vaikealta ja on tuntunut menevän yli kykyjenne tai kokemuksienne. Ja samalla kun yrititte suorittaa tämän ylipääsemättömältä vaikuttavan tehtävän, oli mahdollisesti joitakuita, ehkä ystäviäkin, jotka yrittivät masentaa teitä, hämmentää teitä ja väheksyä teitä. Meidän jokaisen haasteet ovat erilaisia, mutta avun lähde on sama. Katsotaanpa Nefin kokemusta. Nefi varttui erämaassa. Emme tiedä, oliko hän koskaan edes nähnyt laivaa, ennen kuin Herra käski häntä rakentamaan sellaisen – ylipääsemättömältä vaikuttava tehtävä! Mutta Nefillä oli uskoa siihen, että Herra auttaisi häntä. Hän sanoi, että Herra näytti hänelle "aika ajoin", kuinka hänen tuli rakentaa laiva (1. Ne. 18:1). Nefi kertoo meille, ettei hän rakentanut sitä niin kuin ihmiset rakentavat laivoja. Hän rakensi sitä "siihen tapaan kuin" Herra näytti hänelle (1. Ne. 18:2). Sitten hän kertoo meille kuinka. "Minä rukoilin useasti Herraa; sen tähden Herra näytti minulle suuria asioita" (1. Ne. 18:3). Kun rukoilette usein ja pyritte tietämään Herran tahdon niin kuin Nefi teki, Herra on näyttävä teille tien. Mutta voitte olla varmoja, että kun yritätte parhaanne mukaan totella, saatatte kohdata voimakasta vastustusta niiden taholta, jotka haluavat masentaa teitä ja yrittää saada teidät luopumaan. Nefin kohdalla toisinajattelijoita olivat hänen omat veljensä. Ajatelkaa, kuinka kovaa se olisi! Aika ajoin te nuoret naiset saatatte tuntea, että teillä on samanlaisia kokemuksia kuin Nefillä. Herra ei ole pyytänyt teitä rakentamaan laivaa vaan rakentamaan elämäänne. Ette tiedä vielä, miltä teidän kuolevainen elämänne näyttää valmiina. Mutta teidän taivaallinen Isänne tietää sen ja Hän voi ohjata teitä askeleen kerrallaan. Hän pyytää teitä rakentamaan elämäänne Hänen ohjeidensa mukaisesti, koska Hän on se, joka teidät loi ja joka haluaa teidän olevan valmiita palaamaan jonakin päivänä takaisin kotiin Hänen luokseen. Nefin tavoin teilläkin saattaa olla niitä, jotka parjaavat teitä ja jotka ovat eri mieltä kanssanne ja jotka yrittävät saada teidät muuttamaan suuntaanne tai ainakin hidastamaan edistystänne. Mutta teillä on mahdollisuus samaan viestintäjärjestelmään, jota Nefi käytti. Tämä viestintä taivaallisen Isänne kanssa oli mahdollista kauan ennen sähköposteja ja fakseja, matkapuhelimia ja satelliittiantenneja, tietokoneita ja Internetiä. Se on vanhempi kuin mikään tämän päivän tietoverkko. Sen voima ulottuu läpi maailmankaikkeuden. Taivaallinen Isä on antanut teille Pyhän Hengen lahjan olemaan teidän apunanne aina kun etsitte Häntä vilpittömästi. Nefin tavoin te voitte tietää, mitä teidän tulee tehdä rakentaaksenne Herran teidän varallenne laatiman suunnitelman mukaisesti. Te haluatte kutsua tämän voiman auttamaan teitä suunnistamaan läpi kuolevaisuuden haasteiden, kunnes olette turvallisesti kotona. Siihen, että Pyhä Henki johdattaisi teitä, ei tarvita mitään erityisvarusteita tai -kokemusta, ei sosiaalista asemaa tai rahaa. Seuraavan kerran kun uudistatte kasteenliittonne nauttimalla sakramentin, kuunnelkaa lupausta: kun aina muistatte Vapahtajanne ja pidätte Hänen käskynsä, Hänen Henkensä on aina teidän kanssanne (ks. LK 20:77, 79). Ajatelkaa sitä! Kun meillä on tällainen ihmeellinen lahja, niin miksi koskaan vastustaisimme tämänkaltaista ohjausta? Kun pieni tyttäremme harjoitteli pianonsoittoa, ehdotin, että hän soittaisi kappaleensa vielä viisi kertaa valmistautuakseen soittotunnille. Hän sanoi: "Ei, äiti. Viisi kertaa on liian paljon." Minä sanoin: "Päätä sitten itse, kuinka monta kertaa on tarpeen." Hän sanoi: "Ei. Päätä sinä – mutta ei viittä kertaa!" Olemmeko me koskaan samanlaisia, kun Henki kehottaa meitä tekemään jotakin, mikä ei ole helppoa tai mukavaa tai suosittua? Me sanomme: "Viitsisitkö sanoa sen uudelleen? Haluan olla kuuliainen, mutta kerro minulle jotakin helpompaa – ja hauskempaa." Se, että yritämme miellyttää itseämme, voi olla vaarallista. Muistan, kuinka teidän ikäisenänne toivoin Hengen kertovan minulle jotakin muuta. Vartuin pikkukaupungissa Kanadassa. Ollessani viimeistä vuotta lukiossa luokallani oli 10 oppilasta, joten päätin kouluni luokkani 10 parhaan joukossa! Eräänä iltana sisareni Shirley ja minä olimme menossa samoihin juhliin erään ystävämme kotiin. Äiti ja isä muistuttivat meitä, että meidän täytyi tulla juhlien jälkeen suoraan kotiin. Shirley oli vuotta nuorempi kuin minä, ja hän meni omien ystäviensä seuraan ja minä menin omieni seuraan. Juhlien jälkeen Shirley meni suoraan kotiin, mikä oli selvä osoitus äidille ja isälle, että juhlat olivat loppuneet. Minä en ollut yhtä viisas. Lähdin ystävieni kanssa ajelemaan ympäri kaupungin jännittäviä paikkoja – viljasiiloille ja hautausmaalle! Kun aika kului, minulle tuli voimakas tunne siitä, että minun pitäisi olla kotona. Mutta kuinka voisin olla ensimmäinen, joka sanoisi: "Minun täytyy mennä kotiin"? Joten en mennyt kotiin. Jäin ystävieni seuraan nauraen ja teeskennellen, että minulla oli hauskaa. Tunne, että minun pitäisi mennä kotiin, kasvoi kasvamistaan. Lopulta sanoin nauraen ystävilleni: "Jos edessä näkyy sininen auto, niin se on vain minun isäni, joka etsii minua." Heti kun olin saanut sen sanottua, niin keskellä tietä (liikennettä ei ollut paljon) näkyi todellakin seisovan sininen auto ja minun isäni heiluttamassa käsiään, jotta me pysähtyisimme. Isä tuli auton ovelle, avasi sen ja sanoi hiljaa: "Sharon, sinun on paras lähteä kanssani kotiin." Olisin halunnut ryömiä auton mattojen alle enkä olisi halunnut tulla sieltä koskaan pois! Kuinka isäni saattoi olla niin julma ja tunteeton, ja miksei sisareni ollut odottanut talon ulkopuolella, niin etteivät äiti ja isä olisi tienneet, milloin juhlat olivat päättyneet? Puhuin äskettäin asiasta sisareni kanssa, ja hän sanoi: "Minähän odotinkin ulkona, kunnes miltei jäädyin kuoliaaksi." Siihen aikaan olin varma siitä, että kaikki muut olivat syynä siihen, että minua nöyryytettiin tällä tavoin ystävieni edessä! Ajan ja todellisuuden linssin läpi katsoessani näen selvemmin, mitä todella tapahtui. Minulle oli kuiskattu ja minua oli varoitettu useita kertoja – sitä ei ollut tehnyt enkeleiden legioona tai edes yksi pieni enkeli, vaan hiljainen ääni. Oikeastaan se oli vain tunne, joka minulla oli. Se oli niin hienovarainen, niin hiljainen, että sen saattoi helposti sivuuttaa ja saatoin teeskennellä, ettei sitä ollutkaan – mutta ystäväni olivat! Olin yhdessä asiassa ylittänyt ne rajat, jotka minulle oli asetettu. Olin valinnut sen, että olisin suosittu ystävieni keskuudessa, sen sijaan että olisin miellyttänyt vanhempiani ja Herraa. Mutta silloinkin kun tieten tahtoen päätin olla tottelematon, Henki ohjasi minua yhä. Ei voi tehdä väärin ja tuntea sen olevan oikein. Se, että teeskentelee, ettei Henki kuiskaa silloin kun se kuiskaa, on kuin vastaisi kokeessa väärin, kun tietää oikean vastauksen. Saattaa olla aikoja, jolloin Hengen on vaikea auttaa teitä, koska ehkä ette pyydä Hänen apuaan rukouksissanne tai ehkä ette kuuntele tai ehkä sanoma ei pääse läpi kovaäänisen musiikin tai radion tai videon takia. Kirstin sanoi: "Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että jos me kuuntelemme Henkeä, meidän elämämme ei ole niin monimutkaista eikä niin täynnä kiusauksia" (Nuorten Naisten toimiston arkistossa oleva kirje). Laaman ja Lemuel kieltäytyivät kuuntelemasta niin monta kertaa, etteivät he voineet enää tuntea noita pyhiä kuiskauksia (ks. 1. Ne. 17:45). Saatatte kysyä itseltänne: Mistä voin tietää, että minua opettaa Pyhä Henki eivätkä omat tunteeni tai olosuhteeni? Ajatelkaa sellaista hetkeä, jolloin tiedätte tunteneenne Herran Henkeä. Ehkä se oli leirin todistuskokouksessa tai kun olitte perheenne kanssa tai kun luitte pyhiä kirjoituksia tai kun rukoilitte. Ehkä joskus tämän kokouksen aikana, kun kuuntelette musiikkia tai kuulette profeettamme puhuvan, tunnette tuon lämpimän tunteen sydämessänne. Se on Pyhä Henki, joka todistaa teille. Muistakaa, muistakaa, miltä Henki tuntuu. Käyttäkää tuota kokemusta niin että voitte tunnistaa Hengen yhä uudestaan. Pyhä Henki opettaa teitä eri tavoin eri aikoina. Nefin täytyi oppia tämä. Oppikaa, kuinka Herra viestii teille. Amanda sanoi: "Kun istuin eräänä päivänä seminaarissa kuuntelemassa 'pelastussuunnitelmapuhetta', jonka olin kuullut miljoona kertaa aiemmin, niin yhtäkkiä se vain kolahti. Saatoin jotenkin mielessäni nähdä kaiken ja kuinka se sopi yhteen. Saatoin todella tuntea Pyhän Hengen luonani ja tiesin, että kaikki evankeliumissa on totta." (Kirje.) Joskus Hengen ohjaus ei ole sen kummempaa kuin epämukava tunne. Eräs nuori nainen sanoi: "Vatsaani tuli outo tunne ja jokin käski minua sanomaan ei ja menemään pois." Carolynista tuntui erityisen pahalta. Hän kertoi: "Kysyin mielessäni: 'Mitä taivaallinen Isä tahtoi minun tekevän?' Minusta tuntui, että minun täytyi lukea patriarkallinen siunaukseni, joten luin sen. Itkin ilon kyyneliä, kun tiesin, että minua rakastettiin ja että olin jonkin arvoinen." (Kirje.) Nuoret naiset, teitä rakastetaan ja te olette erittäin arvokkaita, jopa Vapahtajanne hengen arvoisia. Minä näin osoituksen tästä rakkaudesta pienessä seurakunnassa Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Me pidimme pienessä talossa seurakuntakonferenssia, ja pohjakerroksessa pidimme Nuorten Naisten kokouksen. Seinällä oli johtoaihetta kuvaava juliste. Pienellä pöydällä oli liina ja kukkia, ja pöydän ympärillä oli neljä tuolia. Paikalla olivat seurakunnan Nuorten Naisten johtaja, vaarnan Nuorten Naisten johtaja, yksi Nuorten Naisten ylimmistä virkailijoista sekä eräs nuori nainen nimeltään Halley. Läsnä olivat myös Pyhän Hengen vaikutus ja voima. Juuri sillä hetkellä opin erään asian – että Herra on yhtä kiinnostunut yhdestä kallisarvoisesta nuoresta naisesta kuin Hän on tuhansista teistä. Taivaallisen Isän lapset ovat Hänen tärkeysjärjestyksensä kärjessä. Jos jokin asia on tärkeää teille, se on tärkeää Hänellekin. Mikä tahansa koskettaa teitä, koskettaa myös Häntä. Mistä tahansa teillä on kysymys, Herra tietää vastauksen. Mitä tahansa surua tunnettekin, Hän tietää, miltä teistä tuntuu, ja Hän lievittää kipuanne. Hän tietää, miltä tuntuu jäädä aivan yksin. Hän lohduttaa teitä. Jos taivaallinen Isä tunsi minut, joka kasvoin niin pienessä kaupungissa, että sen nimi harvoin näkyy missään kartassa, Hän tuntee teidätkin. Jos Hän tuntee yhden nuoren naisen kaukaisessa seurakunnassa Brittiläisessä Kolumbiassa, Hän tuntee teidätkin – missä tahansa olettekin. Olen saanut itse tietää tämän totuuden, ja todistan siitä teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.