Tekomme määräävät luonteemme Vanhin Wayne S. Peterson seitsemänkymmenen koorumista "Useimmissa tapauksissa me voimmemäärätä, millainen kokemuksestamme muodostuu, sillä, miten me reagoimme." Useita vuosia sitten viettäessäni lomaa perheeni kanssa koin jotakin, mikä oli minulle suurenmoisena opetuksena. Eräänä lauantaina vaimoni ja minä päätimme viedä lapset ajelulle ja käydä ostoksilla. Matkan aikana lapset vaipuivat uneen, ja koska en halunnut herättää heitä, tarjouduin jäämään autoon vaimoni kiiruhtaessa kauppaan. Odotellessani vilkaisin eteeni pysäköityä autoa. Se oli täynnä lapsia, ja he kaikki katselivat minua. Silmäni tavoittivat pienen 6- tai 7-vuotiaan pojan katseen. Kun katseemme kohtasivat, hän näytti minulle oitis kieltään. Ensimmäinen reaktioni oli näyttää kieltäni hänelle. Ajattelin:Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?Onneksi ennen kuin toimin, muistin vanhin Marvin J. Ashtonin viikkoa aikaisemmin yleiskonferenssissa opettaman periaatteen (ks. Conference Report, lokakuu 1970, s. 36–38; taiImprovement Era, joulukuu 1970, s. 59–60). Hän opetti, kuinka tärkeää oli toimia myönteisellä tavalla eikä reagoida kielteisesti ympärillämme oleviin tapahtumiin. Niinpä vilkutin pikkupojalle. Hän näytti minulle jälleen kieltään. Hymyilin ja vilkutin uudelleen. Tällä kertaa hän vilkutti takaisin. Pian hänen pikkuveljensä ja -sisarensa yhtyivät hänen innokkaaseen heiluttamiseensa. Vastasin heille heiluttamalla kättäni monin eri tavoin, kunnes käteni väsyi. Silloin nojasin sitä ohjauspyörää vasten ja jatkoin kaikenlaisia luovia heilutuksia, joita vain saatoin keksiä. Toivoin koko ajan, että heidän vanhempansa palaisivat nopeasti tai että vaimoni tulisi pian takaisin. Vanhemmat tulivat lopulta, ja kun he ajoivat pois, uudet ystäväni jatkoivat heiluttamista niin kauan kuin saatoin nähdä heidät. Kokemus oli yksinkertainen, mutta se osoitti, että useimmissa tapauksissa me voimmemäärätä, millainen kokemuksestamme muodostuu, sillä, miten me reagoimme. Olin kiitollinen siitä, että päätin toimia ystävällisesti enkä reagoida nuoren ystäväni lapselliseen käytökseen. Niin tekemällä vältin ne kielteiset tunteet, joita olisin kokenut seuraamalla luontaista vaistoani. Vapahtaja opetti nefiläisille: "Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille" (3. Ne. 14:12). Kuvitelkaa, millainen vaikutus maailmassa olisi sillä, että jokainen harjoittaisi tätä kultaista sääntöä. Mutta sen noudattaminen tuntuu olevan vastoin ihmisluontoa. Kuningas Benjamin selitti, että "luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen" ja pysyy sellaisena, "ellei hän noudata Pyhän Hengen kehoituksia ja riisu pois luonnollista ihmistä" ja opi tulemaan "alistuvaiseksi, sävyisäksi, nöyräksi ja kärsivälliseksi [ja] täyty rakkaudesta" (Moosia 3:19). Nykyajan kiihkeätempoisessa maailmassa ihmisillä näyttää olevan suurempi taipumus toimia toisiaan kohtaan vihamielisesti. Jotkut pahoittavat mielensä helposti ja reagoivat vihaisesti todellisiin tai kuviteltuihin loukkauksiin. Me kaikki olemme kokeneet tai kuulleet kertomuksia raivokkaasta liikennekäyttäytymisestä tai muita esimerkkejä epäkohteliaasta, tunteettomasta käytöksestä. Valitettavasti osa tästä käytöksestä pääsee omiin koteihimme ja luo hankausta ja kireyttä perheenjäsenten keskuuteen. Saattaa vaikuttaa luonnolliselta reagoida tilanteeseen antamalla takaisin samalla mitalla. Mutta niin ei tarvitse olla. Ajatellessaan kauhistuttavia sodanaikaisia kokemuksiaan Viktor Frankl muisteli: "Me, jotka elimme keskitysleireillä, voimme muistaa miehiä, jotka kulkivat vankiparakeissa lohduttaen toisia, antaen pois viimeisen leipäpalansa. Heitä oli ehkä vähän, mutta he riittävät todistamaan, että ihmiseltä voidaan ottaa pois kaikki paitsi yksi asia, ihmisen vapauksista viimeinen –vapaus valita asennoitumisensa kussakin tilanteessa, valita oma tiensä." (Man's Search for Meaning, 1985, s. 86, kursivointi lisätty.) Se on ylevää käytöstä ja korkea toive, mutta sitä Jeesus meiltä odottaa. Hän sanoi: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta" (Matt. 5:44). Suosittu kirkon laulu vahvistaa tätä oppia: Hallitse sä tunteitasi, Veli, sielus lämmin on, Vaali mietteit rinnassasi, Elos olkoon moitteeton. ("Hallitse sä tunteitasi",MAP-lauluja,1965, 19.) Tekemämme päätökset ja käyttäytymistapamme muovaavat viime kädessä luonteemme. Charles A. Hall kuvaili tätä tapahtumasarjaa osuvasti: "Kylvä ajatus, korjaa teko. Kylvä teko, korjaa tapa. Kylvä tapa, korjaa luonne. Kylvä luonne, korjaa iankaikkinen kohtalo." (Lainattu julkaisussaThe Home Book of Quotations, toim. Burton Stevenson, 1934, s. 845.) Käytöksellämme on kaikkein suurin merkitys kodissa. Se on paikka, jossa teoillamme on suurin vaikutus joko hyvään tai pahaan. Joskus me olemme kotona "niin kotonamme", ettemme enää varo sanojamme. Me unohdamme yksinkertaisen kohteliaisuuden. Ellemme ole varuillamme, voi tavaksemme tulla arvostella toisiamme, menettää malttimme tai käyttäytyä itsekkäästi. Koska puolisomme ja lapsemme rakastavat meitä, he saattavat olla nopeita antamaan anteeksi, mutta usein he kantavat sisimmässään kaikessa hiljaisuudessa näkymättömiä vammoja ja ääneen lausumatonta murhetta. On liian monia koteja, joissa lapset pelkäävät vanhempiaan tai vaimo miestään. Johtajamme ovat muistuttaneet meitä siitä, että "isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa", ja varoittaneet siitä, että "ne, jotka – – kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään – – seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä" ("Perhe – Julistus maailmalle",Valkeus, lokakuu 1998, s. 24). Vastustaja tietää, että jos hän pystyy edistämään riidan, epäsovun ja pelon ilmapiiriä kodissa, Henki tulee murheelliseksi ja siteet, joiden pitäisi liittää perhe yhteen, heikkenevät. Ylösnoussut Herra itse julisti: "Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille: se, jossa riidan henki on, ei ole minusta vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa riitelemään keskenänsä" (3. Ne. 11:29). Kun huomaamme vihaa tai riitaa kodissamme, meidän pitäisi välittömästi tunnistaa, mikä voima on alkanut hallita elämäämme ja mitä Saatana pyrkii toteuttamaan. Salomo antoi meille tämän viisaan kaavan: "Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan" (Sananl. 15:1). Kotimme ylevänä päämääränä tulisi olla turvapaikka, jossa jokainen perheenjäsen tuntee olonsa turvalliseksi, varmaksi, rakastetuksi ja suojatuksi terävältä arvostelulta ja riidalta, jota me maailmassa niin usein kohtaamme. Kristus näytti täydellisen esimerkin tunteiden herruuden säilyttämisestä joka tilanteessa. Hänen ollessaan Kaifaksen ja Pilatuksen edessä Hänen kiusaajansa löivät Häntä, läimäyttivät poskelle, sylkivät ja pilkkasivat (ks. Matt. 26; Luuk. 23). On kohtalon ivaa , että he halveksivat Luojaansa, joka kärsi rakkaudesta heitä kohtaan. Tästä epäoikeudenmukaisesta huonosta kohtelusta huolimatta Jeesus säilytti malttinsa eikä suostunut toimimaan epäystävällisesti. Jopa ristillä, keskellä tuota sanoin kuvaamatonta tuskaa, Hänen pyyntönsä oli: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." (Luuk. 23:34.) Hän odottaa meiltä samaa. Niille, jotka seuraisivat Häntä, Hän sanoi: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne" (Joh. 13:35). Osoittakaamme opetuslapseutemme vahvistamalla kotejamme hyväntahtoisin ja rakastavin tavoin. Muistakaamme, että "sävyisä vastaus taltuttaa kiukun", ja pyrkikäämme kanssakäymisissämme ja ihmissuhteissamme muovaamaan luonne, joka saa osakseen Vapahtajan hyväksynnän. Jeesus Kristus on täydellinen esimerkki. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Todistan Hänestä! Meitä johtaa elävä profeetta tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.