Martin Harris ­ todistaja Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista Yksi Martin Harrisin suurimmista avustuksista kirkolle, mistä häntä pitäisi aina kunnioittaa, oli Mormonin Kirjan julkaisun rahoittaminen. HERRAN LAKI TODISTAJISTA Todistajat ja todistaminen ovat erittäin tärkeitä Jumalan suunnitelmassa Hänen lastensa pelastukseksi. Jumaluudessa Pyhän Hengen tehtävänä on todistaa Isästä ja Pojasta (ks. 2. Ne. 31:18). Isä on todistanut Pojasta (ks. Matt. 3:17; 17:5; Joh. 5:31­39) ja Poika on todistanut Isästä (ks. Joh. 17). Herra on käskenyt palvelijoitaan todistamaan Hänestä (ks. Jes. 43:10; Moosia 18:9; LK 84:62), ja kaikki profeetat ovat todistaneet Jeesuksesta Kristuksesta (ks. Ap.t. 10:43; Ilm. 19:10). Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että "jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla" (2. Kor. 13:1; ks. myös LK 6:28 ja 5. Moos. 19:15). Kaikkein tärkeimmissä pelastavissa toimituksissa ­ kuten kaste, avioliitto ja muut temppelin toimitukset ­ täytyy olla todistajat (ks. LK 127:6; 128:3). Raamattu todistaa Jeesuksesta Kristuksesta profetioilla Hänen tulemuksestaan, kertomuksilla Hänen tehtävästään ja niiden todistuksilla, jotka veivät Hänen sanomaansa maailmalle. Mormonin Kirjalla on sama sisältö: todistajia ennen Messiaan tehtävää sekä sen aikana ja sen jälkeen. Onkin sopivaa, että kirjaa kutsutaan toiseksi todistukseksi Jeesuksesta Kristuksesta. MORMONIN KIRJAN SILMINNÄKIJÄT Mormonin Kirjalla on omat silminnäkijänsä. Olen päättänyt puhua heidän todistustensa merkityksestä ja yhden todistajan elämästä. Joseph Smithin kääntäessä Mormonin Kirjaa Herra ilmoitti, että profeetan todistuksen lisäksi maailma saisi "kolmen palvelijani todistuksen, palvelijoiden, jotka minä olen kutsuva ja asettava ja joille minä olen näyttävä nämä esineet" (LK 5:11; ks. myös Et. 5:2­4; 2. Ne. 27:12­13). "He tulevat varmuudella tietämään, että kaikki tämä on totta", julisti Herra, "sillä taivaasta minä olen sen heille julistava" (LK 5:12). Oli myös kahdeksan silminnäkijää, mutta heidän todistuksensa on aiheena toisella kertaa. Kolme Mormonin Kirjan silminnäkijöiksi valittua miestä olivat Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris. Heidän kirjoittamansa "Kolmen silminnäkijän todistus" on liitetty kaikkiin niihin lähes 100 miljoonaan Mormonin Kirjaan, jotka kirkko on julkaissut vuodesta 1830 lähtien. Nämä silminnäkijät todistavat juhlallisesti, että he ovat "nähneet levyt, jotka sisältävät nämä muistiinpanot" ja "levyihin tehdyt kaiverrukset". He todistavat, että nämä kirjoitukset "on käännetty Jumalan lahjan ja voiman avulla, sillä hänen äänensä on julistanut sen meille". He todistavat: "Ja me ilmoitamme vakain sanoin, että Jumalan enkeli laskeutui alas taivaasta ja toi ja asetti silmäimme nähtäviksi levyt ja niissä olevat kaiverrukset; ja me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä kaikki on totta." Edelleen, "Herran ääni käski meitä siitä todistamaan; sen tähden me Jumalan käskyjä totellaksemme todistamme tästä." ("Kolmen silminnäkijän todistus", Mormonin Kirja.) Ihmiset, jotka kieltävät yliluonnollisten olentojen todellisuuden, saattavat hylätä tämän merkille pantavan todistuksen, mutta niiden, jotka ovat avoimia uskoakseen ihmeellisiä kokemuksia, pitäisi tuntea sen vastustamaton voima. Kolmen silminnäkijän juhlallinen kirjoitettu todistus siitä, mitä he näkivät ja kuulivat ­ kaksi heistä samanaikaisesti ja kolmas miltei välittömästi sen jälkeen ­ ansaitsee suuren painoarvon. Mehän tiedämme, että yhden silminnäkijän todistuksen perusteella monet uskonnolliset ihmiset ovat väittäneet tapahtuneen suuria ihmeitä ja ovat hyväksyneet ne, ja ei-hengellisessä maailmassa yhden silminnäkijän todistusta on pidetty riittävänä vakavien rangaistusten ja tuomioiden langettamiseen. Ne, jotka ovat kokeneita todistuksen arvioimisessa, ottavat yleensä huomioon silminnäkijän mahdollisuuden nähdä tapahtuma ja sen, onko hänellä ehkä yksipuolinen näkemys asiasta. Silloin kun eri silminnäkijät esittävät samasta tapahtumasta samanlaisen todistuksen, epäilijät etsivät todistetta heidän välisestään salaisesta sopimuksesta tai muita silminnäkijöitä, jotka voisivat todistaa päinvastaista. Kun Mormonin Kirjan kolmen silminnäkijän todistusta arvioidaan kaikkien näiden mahdollisten vastaväitteiden pohjalta, se puolustaa paikkaansa hyvin voimakkaasti. Kullakin näistä kolmesta oli täysin riittävä syy ja tilaisuus kieltää todistuksensa, jos se olisi ollut väärä, tai epäröidä yksityiskohdissa, jos jokin niistä olisi ollut epätarkka. Kuten hyvin tiedetään, kaikki nämä kolme todistajaa erotettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta muihin kirkon johtajiin liittyvien erimielisyyksien tai kateuden seurauksena noin kahdeksan vuotta heidän todistuksensa julkaisemisesta. Kaikki kolme lähtivät omille teilleen ilman mitään yhteisiä intressejä, jotka olisivat tukeneet ajatusta salaisesta sopimuksesta. Silti yksikään näistä todistajista ei koko lopun elämänsä aikana ­ 12­50 vuoden kuluessa heidän kirkosta erottamisestaan ­ poikennut julkaistusta todistuksestaan eikä sanonut mitään, mikä olisi heittänyt epäilyksen varjoakaan sen totuudellisuuteen. Lisäksi heidän todistustaan eivät ole kumonneet ketkään muut silminnäkijät. Sen voi kyllä hylätä, mutta kuinka voi selittää sen, että kolme luotettavaa miestä yksimielisesti pysyy tässä julkaistussa todistuksessaan elämänsä loppuun asti paljosta pilkasta ja muusta henkilökohtaisesta haitasta huolimatta? Kuten itse Mormonin Kirjassa, parempaa selitystä ei ole kuin se, joka on annettu itse todistuksessa ­ juhlallisessa lausunnossa, jonka ovat antaneet hyvät ja rehelliset miehet, jotka kertoivat, mitä näkivät. MARTIN HARRIS Koska tunnen erityistä kiinnostusta Martin Harrisia kohtaan, minua on murehduttanut se, kuinka useimmat kirkon jäsenet hänet muistavat. Hän ansaitsee parempaa kuin sen, että hänet muistetaan yksinomaan miehenä, joka epäoikeudenmukaisesti sai haltuunsa ja sitten kadotti Mormonin Kirjan alkuperäiset käsikirjoitussivut. Kun Mormonin Kirja julkaistiin, Martin Harris oli lähes 47-vuotias, yli 20 vuotta vanhempi kuin Joseph Smith ja kaksi muuta silminnäkijää. Hän oli menestyvä ja kunnioitettu kansalainen New Yorkin Palmyrassa. Hän omisti yli 240 eekkerin [97 ha] maatilan, joka oli ajankohtaan ja paikkaan katsoen suuri. Hän oli kunnioitettu veteraani, joka oli ollut kahdessa taistelussa vuoden 1812 sodassa. Paikkakunnan asukkaat uskoivat hänelle monia vaaleihin perustuvia yhteiskunnallisia virkoja ja tehtäviä. Häntä arvostettiin aivan yleisesti hänen ahkeruutensa ja rehellisyytensä ansiosta. Hänen aikalaistensa arviot kuvailivat häntä "työteliäänä, uutterana maanviljelijänä, viisaana liiketoimissaan, säästäväisenä tavoiltaan" ja "ehdottoman rehtinä liikeasioittensa hoitamisessa" (Lainaus julkaisussa Richard Lloyd Anderson, Investigating the Book of Mormon Witnesses, s. 96­97, 98). Tämä menestyvä ja rehti vanhempi mies osoitti ystävällisyyttä nuorelle ja pennittömälle Joseph Smithille ja antoi tälle 50 dollaria, jonka turvin Joseph pystyi maksamaan velkansa Palmyrassa ja muuttamaan Koillis-Pennsylvaniaan noin 150 mailin [n. 240 km] päähän Palmyrasta. Siellä Joseph Smith aloitti huhtikuussa 1828 ensimmäisen yhtäjaksoisen Mormonin Kirjan kääntämisen. Hän saneli ja Martin Harris kirjoitti, kunnes käsikirjoitusta oli 116 sivua. Martinin hellittämättömät pyynnöt saada näyttää tätä käsikirjoitusta perheelleen saivat Josephin lopulta kyllästymään niin, että hän antoi Martinin viedä sen Palmyraan, missä sivut varastettiin häneltä, ne katosivat ja luultavasti poltettiin. Tästä Herra nuhteli Martinia ja Josephia. Josephilta otettiin pois hänen kääntämisen lahjansa joksikin aikaa, ja Martinia moitittiin ankarasti "jumalattomaksi ihmiseksi", joka oli "halveksinut Jumalan neuvoja ja rikkonut pyhimmät Jumalan edessä tehdyt lupaukset" (LK 3:12­13; ks. myös LK 10). Onneksi Herra antoi myöhemmin sekä Josephille että Martinille anteeksi, ja käännöstyö jatkui muiden kirjureiden avulla. Me tietenkin kunnioitamme Josephia hänen suurenmoisen palvelutehtävänsä ansiosta, mutta Martinin myöhemmän uskollisuuden ylle lankeaa varjo, josta tämä tärkeä mies pitäisi pelastaa. Kertaan muutamia Martin Harrisin elämän merkittäviä tapahtumia varastetun ja kadonneen käsikirjoituksen musertavan episodin jälkeiseltä ajalta. Noin yhdeksän kuukautta Martinin saamien nuhteiden jälkeen profeetta Joseph sai ilmoituksen, jossa julistettiin, että kolme silminnäkijää saisi nähdä levyt ja että jos Martin nöyrtyisi, hän saisi etuoikeuden nähdä ne (ks. LK 5:11, 15, 24). Muutama kuukausi myöhemmin Martin Harris valittiin yhdeksi kolmesta silminnäkijästä, ja hän sai nähdä levyt ja antoi aiemmin kuvatun todistuksen. Yksi Martin Harrisin suurimmista avustuksista kirkolle, mistä häntä pitäisi aina kunnioittaa, oli Mormonin Kirjan julkaisun rahoittaminen. Elokuussa 1829 hän kiinnitti kotinsa ja maatilansa vakuudeksi Egbert B. Grandinille painatussopimuksessa mainituista kustannuksista. Muutama kuukausi myöhemmin valmistui Mormonin Kirjan 5 000 kappaleen ensimmäinen painos. Myöhemmin kun kiinnelaina erääntyi, myytiin Martin Harrisin koti ja osa maatilasta 3 000 dollarilla. Tällä tavoin Martin oli kuuliainen Herralta saadulle ilmoitukselle: "Sinun [ei] tule himoita omaa omaisuuttasi, vaan antaa sitä auliisti Mormonin Kirjan painatukseen ­ ­. Maksa velkasi, joka sinulla on kirjanpainajalle. Vapauta itsesi orjuudesta." (LK 19:26, 35.) Muut aikakirjat ja ilmoitukset kertovat Martin Harrisin merkittävästä osallistumisesta palautetun kirkon toimintaan ja hänen asemastaan Jumalan edessä. Hän oli läsnä kirkon perustamisessa 6. huhtikuuta 1830, ja hänet kastettiin samana päivänä. Vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin matkustamaan Missouriin Joseph Smithin, Sidney Rigdonin ja Edward Partridgen kanssa (ks. LK 52:24). Sinä vuonna Missourissa häntä käskettiin olemaan "esimerkkinä seurakunnalle panemalla rahansa kirkon piispan eteen" (LK 58:35), ja näin hänestä tuli ensimmäinen Herran nimeltä kutsuma ihminen, joka pyhitti omaisuutensa Siionissa. Kaksi kuukautta myöhemmin hänet nimitettiin Joseph Smithin, Oliver Cowderyn, Sidney Rigdonin ja muiden kera "ilmoitusten ja käskyjen huoneenhaltijoiksi" (LK 70:1, 3). Tämä oli määräys julkaista ja levittää ilmoituksia, joista myöhemmin tuli Opin ja Liittojen kirja. Vuonna 1832 Martin Harrisin vanhempi veli Emer, joka on minun isoisoisoisäni, kutsuttiin lähetystyöhön Ohiosta (ks. LK 75:30). Emer saarnasi evankeliumia yhden vuoden lähellä entistä kotiaan Koillis-Pennsylvaniassa. Suurimman osan tästä ajasta Emerin toverina oli hänen veljensä Martin, jonka into saarnaamisessa jopa vei hänet vankilaan muutamaksi päiväksi. Harrisin veljekset kastoivat noin sata ihmistä. Kastettujen joukossa oli perhe nimeltä Oaks, johon kuului isoisoisoisäni. Minun toinen etunimeni ja sukunimeni ovat siis peräisin noilta esi-isiltä, jotka kohtasivat tuossa lähetystyötapahtumassa Susquehannan piirikunnassa vuonna 1832­1833. Palattuaan lähetystyönsä jälkeen helmikuussa 1834 Kirtlandiin Ohioon Martin Harris valittiin ilmoituksen kautta palvelemaan kirkon ensimmäisessä korkeassa neuvostossa (ks. LK 102:3). Vajaat kolme kuukautta myöhemmin hän lähti Kirtlandista Siionin leirin miesten joukossa ja marssi 900 mailin [n. 1 450 km] matkan Missouriin auttamaan siellä olevia sorrettuja pyhiä. Yksi palautuksen tärkeimmistä tapahtumista oli kahdentoista apostolin koorumin kutsuminen helmikuussa 1835. Kolme silminnäkijää, Martin Harris mukaan luettuna, saivat tehtäväkseen "etsiä ne kaksitoista" (LK 18:37), valita heidät ja profeetan ja hänen neuvonantajiensa antamalla valtuudella asettaa heidät [nämä asettamiset vahvistettiin sitten ensimmäisen presidenttikunnan kätten alla] (ks. B. H. Roberts, Comprehensive History, osa I, s. 372­375). Kaikki kolme silminnäkijää lankesivat asemasta, johon kuului paljon vaikutusvaltaa ja valtuutta, kukin omalla tavallaan. Vuoden 1837 aikana Kirtlandissa Ohiossa oli voimakkaita taloudellisia ja hengellisiä ristiriitoja. Martin Harris sanoi myöhemmin, että hän "menetti luottamuksensa Joseph Smithiin" ja "hänen mielensä pimentyi" (lainaus julkaisussa Investigating the Book of Mormon Witnesses, s. 110). Hänet vapautettiin korkeasta neuvostosta syyskuussa 1837 ja erotettiin kirkosta kolme kuukautta myöhemmin. Martinin vaimo Lucy, jolla oli ollut osuutta käsikirjoitussivujen katoamiseen, kuoli Palmyrassa vuonna 1836. Seuraavan vuoden kuluessa Martin ja hänen perheensä sijoittuivat Kirtlandiin ja Martin solmi avioliiton Caroline Youngin, Brigham Youngin veljentyttären, kanssa. Kun useimmat pyhät muuttivat edelleen ­ Missouriin, Nauvooseen ja länteen ­ Martin Harris jäi Kirtlandiin. Eräs vieraileva lähetyssaarnaaja kastoi hänet siellä uudelleen vuonna 1842. Vuonna 1856 Caroline ja heidän neljä lastaan tekivät pitkän matkan Utahiin, mutta Martin, joka oli silloin 73-vuotias, jäi maatilalleen Kirtlandiin. Vuonna 1860 hän kertoi väestönlaskijalle, että hän oli "mormonisaarnaaja", mikä oli todiste hänen jatkuvasta uskollisuudestaan palautetulle evankeliumille. Myöhemmin hänellä oli tapana kertoa vierailijoille: "Minä en koskaan jättänyt kirkkoa; kirkko jätti minut" (William H. Homer nuoremman lainaamana julkaisussa "'Publish It Upon the Mountains': The Story of Martin Harris", Improvement Era, heinäkuu 1955, s. 505), tarkoittaen tietenkin, että Brigham Young johti kirkon länteen ja ikääntyvä Martin jäi Kirtlandiin. Jäljellä olevina vuosinaan Kirtlandissa Martin Harris toimi omatekoisena oppaana ja vahtimestarina hylätyssä Kirtlandin temppelissä, jota hän rakasti. Vierailijat kertoivat, että hän oli vieraantunut Utahissa olevista kirkon johtajista mutta että hän vahvisti palavasti uudelleen Mormonin Kirjasta antamansa julkaistun todistuksen. Lopulta vuonna 1870 Martinin toive päästä perheensä pariin Utahiin johti siihen, että Brigham Young lähetti hänelle lämpimän kutsun, matkalipun ja viralliseksi saattajaksi yhden seitsenkymmenten presidenteistä. Eräs utahilainen toimittaja kuvaili 87-vuotiasta miestä "ikäisekseen harvinaisen elinvoimaiseksi, ­ ­ jonka muisti on erittäin hyvä" (Deseret News, 31. elokuuta, 1870). Hänen kastettiin uudelleen, mikä oli yleinen käytäntö siihen aikaan, ja hän puhui kaksi kertaa tässä tabernaakkelissa yleisölle. Meillä ei ole mitään virallista selontekoa siitä, mitä hän sanoi, mutta voimme olla varmoja hänen keskeisestä sanomastaan, koska yli 35 ihmistä on esittänyt samanlaisia omakohtaisia kuvauksia siitä, mitä hän kertoi heille tuona ajankohtana. Eräs kertoi Martinin sanoneen: "Se ei ole pelkkä uskomus, vaan on kysymys tiedosta. Minä näin levyt ja niissä olevat kaiverrukset. Minä näin enkelin, ja hän näytti ne minulle." (Lainaus julkaisussa Investigating the Book of Mormon Witnesses, s. 116.) Kun Martin Harris viimeisinä elinpäivinään toisti todistuksensa Mormonin Kirjasta, hän julisti: "Minä kerron teille näistä asioista, että te voisitte kertoa muille, että se, mitä olen sanonut, on totta, enkä uskalla kieltää sitä. Kuulin Jumalan äänen käskevän minua todistamaan tästä." (Ibid., s. 118.) Martin Harris kuoli vuonna 1875 Clarkstonissa Utahissa 92-vuotiaana. Hänen elämänsä muistoa kunnioitetaan muistorikkaalla näytelmällä "Martin Harris ­ mies joka tiesi", jota esitetään joka kesä Clarkstonissa Utahissa. Mitä me opimme tästä esimerkistä? 1) Silminnäkijät ovat tärkeitä, ja kolmen silminnäkijän todistus Mormonin Kirjasta on vaikuttava ja luotettava. 2) Onni ja hengellinen kehitys perustuu kirkon johtajien seuraamiseen. 3) Meillä kaikilla on toivoa, vaikka olisimmekin tehneet syntiä ja langenneet arvostetusta asemasta. Herran kutsu on lämmin ja rakastava: "Tulkaa takaisin ja osallistukaa juhla-ateriaan Herran pöydässä. Maistakaa jälleen pyhien yhteyden suloisia ja ihania hedelmiä." ("Kutsu tulla takaisin", liite ensimmäisen presidenttikunnan kirjeeseen, 3. joulukuuta 1985.) Todistan, että tämä on Herran sanaa ja Herran työtä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. LÄHDELUETTELO 1. Anderson, Richard Lloyd, Investigating the Book of Mormon Witnesses, 1981, kappaleet 7­8. 2. Homer, William H., jr, "'Publish It Upon the Mountains': The Story of Martin Harris", Improvement Era, maaliskuu­heinäkuu 1955, s. 144­146, 194­195, 238­239, 244, 310­311, 344­346, 387, 462­463, 505­507, 524­526. 3. James, Rhett Stephens, The Man Who Knew: The Early Years, 1983, "Dramatic Biography Annotations", s. 95­169. 4. Ludlow, Daniel H., toim., Encyclopedia of Mormonism, 1992. "Book of Mormon Witnesses" "Martin Harris" "Witnesses, Law of" 5. Roberts, B. H., A Comprehensive History of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 6 osaa, 1930, osa 1, s. 371­376. 6. Tuckett, Madge Harris ja Wilson, Belle Harris, The Martin Harris Story, 1983.