Pyhä velvollisuutemme kunnioittaa naisia Vanhin Russel M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista Kiittäkää Herraa näistä sisarista, jotka ­ taivaallisen Isän tavoin ­ rakastavat meitä, eivät ainoastaan siksi, mitä me olemme, vaan myös siksi, mitä meistä voi tulla. On ilo olla kanssanne tänä iltana, veljet, ja suurenmoista nähdä niin monia nuoria miehiä isineen. Olemme kokoontuneet yhteen, koska haluamme kuulla kirkon johtajia. Mutta tämä kuulijakunta on ainutlaatuinen. En näe yhtään äitiä. Kukaan meistä ei voisi olla täällä ilman äitiä, kuitenkin me kaikki olemme täällä ­ ilman äitiämme. Mukanani on tänään oma poikani, vävyjä ja lasteni poikia. Missä heidän äitinsä ovat? Koolla kotimme keittiössä! Mitä he tekevät? Suuren määrän kotitekoisia donitseja! Ja kun me palaamme kotiin, me saamme herkutella niillä. Meidän nauttiessamme niistä nämä äidit, sisaret ja tyttäret kuuntelevat tarkkaavaisesti, kun kukin meistä puhuu siitä, mitä on oppinut täällä tänä iltana. Se on perheen kaunis perinne ja kuvaa sitä tosiasiaa, että kaiken, mitä me opimme ja teemme pappeudenhaltijoina, tulisi koitua siunaukseksi perheellemme.1 Puhukaamme kelvollisista ja suurenmoisista sisaristamme, etenkin äidistämme, ja siitä, mikä pyhä velvollisuus meillä on kunnioittaa häntä. Kun olin nuori yliopisto-opiskelija, eräs luokkatoverini vetosi muutamiin meistä ­ myöhempien aikojen pyhiin kuuluviin ystäviinsä ­ että me luovuttaisimme kiireellisesti verta hänen äidilleen, jolla oli runsas verenvuoto. Menimme suoraan sairaalaan määrityttämään verityyppimme ja testauttamaan veremme. En milloinkaan unohda järkytystämme, kun saimme kuulla, että yksi luovuttajaehdokkaista ei kelvannut, koska hänen verikokeensa osoitti, että hänellä oli sukupuolitauti. Tuo saastunut veri oli tuon äidin pojan verta! Onneksi äiti jäi henkiin, mutta en milloinkaan unohda hänen poikansa pitkällistä surua. Hänen taakkanaan oli tieto siitä, että hänen oma henkilökohtainen moraalittomuutensa oli tehnyt hänet kelvottomaksi auttamaan äitiään ja että hän oli lisännyt äitinsä murhetta. Sain suuren opetuksen: jos ihminen loukkaa Jumalan käskyjä, hän loukkaa äitiään, ja jos joku loukkaa äitiään, hän loukkaa Jumalan käskyjä.2 KUNNIOITTAKAA ÄITIYTTÄ Ammattiurani aikana lääketieteen tohtorina minulta kysyttiin toisinaan, miksi olin valinnut niin vaikean työn. Vastasin mielipiteenäni, että korkein ja jaloin työ tässä elämässä on äidin työ. Koska se ei ollut valittavanani, ajattelin, että sairaista huolehtiminen tulisi lähelle sitä. Yritin huolehtia potilaistani yhtä myötätuntoisesti ja pätevästi kuin äiti huolehti minusta. Monta vuotta sitten ensimmäinen presidenttikunta antoi lausunnon, jolla on ollut syvällinen ja kestävä vaikutus minuun. "Äitiys", he kirjoittivat, "on lähellä jumaluutta. Se on korkein ja pyhin ihmiskunnalle suotava palvelutehtävä. Se asettaa hänet, joka pitää äitiyden kutsumuksen ja palvelutyön pyhänä, enkeleistä seuraavaksi."3 Koska äidit ovat välttämättömiä Jumalan suuren onnensuunnitelman toteutumiseksi, Saatana vastustaa heidän pyhää työtänsä haluten hävittää perheen ja halventaa naisten arvoa. Teidän nuorten miesten on hyvä tietää, että voitte tuskin saavuttaa korkeimpia mahdollisuuksianne ilman hyvien naisten, etenkin äitinne ja muutaman vuoden kuluttua hyvän vaimon, vaikutusta. Oppikaa jo nyt osoittamaan kunnioitusta ja kiitollisuutta. Muistakaa, että äitinne on teidän äitinne. Hänen ei pitäisi tarvita antaa määräyksiä. Hänen toiveensa, toivonsa, vihjeensä pitäisi riittää käskyksi, jota kunnioitatte. Kiittäkää häntä ja ilmaiskaa hänelle kiitollisuutenne. Ja jos hän kamppailee kasvattaakseen teidät ilman isää, teillä on kaksinkertainen velvollisuus kunnioittaa häntä. Äitinne vaikutus on siunaava teitä koko elämänne ajan, varsinkin silloin kun palvelette lähetystyössä. Vanhin Frank Croft palveli vuosia sitten Alabaman osavaltiossa. Kun hän oli saarnaamassa ihmisille, pahantahtoinen joukko ihmisiä sieppasi hänet aikoen ruoskia häntä paljaaseen selkään. Vanhin Croftia käskettiin riisumaan takkinsa ja paitansa ennen kuin hänet sidottiin puuhun. Hänen niin tehdessään kirje, jonka hän oli hiljattain saanut äidiltään, putosi maahan. Joukon ilkeä johtaja nappasi kirjeen. Vanhin Croft sulki silmänsä ja rukoili äänettömästi. Hyökkääjä luki kirjeen vanhin Croftin äidiltä. Lainaan tuon kirjeen jäljennöksestä: "Rakas poikani ­ ­ muista Vapahtajan sanat, kun Hän sanoi: 'Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.' Muista myös, kuinka Vapahtaja kärsi ristillä maailman syntien tähden lausuttuaan nämä kuolemattomat sanat: 'Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.' Varmastikaan, poikani, ne jotka pahoinpitelevät sinua ­ ­ eivät tiedä mitä tekevät, tai he eivät tekisi niin. Joskus jossakin he ymmärtävät, ja silloin he katuvat tekojaan, ja he kunnioittavat sinua sen suurenmoisen työn tähden, jota teet. Joten ole kärsivällinen, poikani, rakasta niitä, jotka kohtelevat sinua väärin ja puhuvat sinusta valheellisesti kaikkea pahaa, niin Herra siunaa sinua ja vahvistaa sinua ­ ­. Muista myös, poikani, että äitisi rukoilee puolestasi päivin ja öin." Vanhin Croft katseli täynnä vihaa olevaa miestä tämän tutkiessa kirjettä. Mies luki rivin pari ja istuutui sitten pohtimaan. Hän nousi lähestyen vankiaan. Mies sanoi: "Nuori mies, sinulla on varmasti suurenmoinen äiti. Kerran minullakin oli." Sitten hän sanoi joukolle: "Miehet, luettuani tämän mormonin äidin kirjeen en kerta kaikkiaan pysty jatkamaan. Ehkä meidän pitäisi päästää hänet menemään." Vanhin Croft vapautettiin vahingoittumattomana.4 Olemme syvästi kiitollisia lähetyssaarnaajiemme uskollisista äideistä ja isistä. Heidän lapsiaan kohtaan tuntemansa rakkaus on suurenmoista. KUNNIOITTAKAA SISARIA Meillä, joilla on pyhä pappeus, on pyhä velvollisuus kunnioittaa sisariamme. Olemme kyllin vanhoja ja ymmärtäväisiä tietääksemme, että kiusaaminen on väärin. Me kunnioitamme sisaria ­ emme ainoastaan omassa perheessämme vaan kaikkia suurenmoisia sisaria elämässämme. He ovat Jumalan tyttäriä, ja heillä on jumalallisia mahdollisuuksia. Ilman heitä iankaikkinen elämä olisi mahdotonta. Suuren kunnioituksemme heitä kohtaan pitäisi kummuta rakkaudestamme Jumalaa kohtaan ja siitä, että tunnemme heidän ylevän tarkoituksensa Hänen suuressa iankaikkisessa suunnitelmassaan. Siksipä varoitan teitä pornografiasta. Se halventaa naisia. Se on pahasta. Se on tarttuvaa ja tuhoisaa ja muodostuu helposti tavaksi. Ruumiilla on keinonsa puhdistautua saastuneen ruoan tai juoman haitallisista vaikutuksista, mutta se ei voi oksentaa pois pornografian myrkkyä. Kun se on kerran talletettu, se on aina palautettavissa mieleen väläyttäen vääristyneitä kuviaan mieleenne, ja sillä on voima viedä teidät pois siitä, mikä elämässä on tervettä. Välttäkää sitä kuin ruttoa! KUNNIOITTAKAA VAIMOANNE Te, jotka ette vielä ole naimisissa, ajatelkaa tulevaa avioliittoanne. Valitkaa kumppaninne hyvin. Muistakaa pyhiä kirjoituksia, jotka opettavat, kuinka tärkeää on solmia avioliitto temppelissä: "Selestisessä kirkkaudessa on kolme taivasta eli astetta, ja saavuttaakseen korkeimman niistä ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen [tämä tarkoittaa uutta ja iankaikkista avioliittoa]. Ja ellei hän tee näin, hän ei voi saavuttaa sitä."5 Herran huoneen korkeimmat toimitukset annetaan aviomiehelle ja vaimolle yhdessä ja samanarvoisesti ­ tai ei ollenkaan! Menneisyyteen katsoen näen, että elämäni tärkein päivä oli päivä, jolloin rakkaani Dantzel ja minut vihittiin pyhässä temppelissä. Ilman häntä en olisi voinut saada pappeuden korkeimpia ja kestävimpiä siunauksia. Ilman häntä en olisi suurenmoisten lastemme isä enkä rakkaiden lastenlastemme isoisä. Meillä isillä pitäisi olla rajattomasti rakkautta lastemme äitejä kohtaan. Meidän tulisi osoittaa hänelle kiitollisuutta ja kunnioitusta ja ylistää häntä, koska hän ansaitsee sen. Aviomiehet, pitäkää romantiikan henki elävänä avioliitossanne, olkaa huomaavaisia ja helliä intiimissä avioelämässänne. Herättäkööt ajatuksenne ja tekonne luottamusta ja turvaa. Olkoot sananne tervehenkisiä ja yhteinen aikanne ylentävää. Älkää antako minkään elämässä riistää ensi sijaa vaimoltanne ­ ei työn, virkistystoiminnan eikä harrastusten. Ihanteellinen avioliitto on kahden epätäydellisen ihmisen todellista toveruutta, jossa kumpainenkin pyrkii täydentämään toista, pitämään käskyt ja täyttämään Herran tahdon. ISÄT, JOHTAKAA PERHETTÄ RAKASTAVASTI Perhe on yhteiskunnan ja kirkon tärkein yksikkö. Perhe on Jumalan säätämä. Sillä on keskeinen sija Hänen suunnitelmassaan Hänen lastensa iankaikkisen kohtalon saavuttamiseksi.6 "Jumala on säätänyt perheen tuomaan onnea lapsilleen, antamaan heille mahdollisuuden oppia oikeita periaatteita rakastavassa ilmapiirissä ja valmistamaan heitä iankaikkiseen elämään."7 Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa hyvinvoinnista.8 Kirkko ei korvaa tuota vanhemmille kuuluvaa vastuuta. Ihanteena on, että myöhempien aikojen pyhien perhettä johtaa kelvollinen mies, jolla on pappeus. Jumalan kansa on kunnioittanut tätä patriarkaalista valtuutta kaikissa armotalouksissa. Se on jumalallista alkuperää, ja jos tuo liitto sinetöidään oikealla valtuudella, se jatkuu kautta iankaikkisuuden. Hän, joka on meidän kaikkien Isä ja tämän valtuuden lähde, vaatii, että perhettä johdetaan rakastavasti ja vanhurskaasti.9 Te isät voitte auttaa astioiden pesemisessä, itkevän lapsen tyynnyttämisessä ja vaipan vaihdossa. Ja ehkäpä te jonakin sunnuntaina voisitte pukea lapset valmiiksi kirkkoon, niin että vaimonne istuu autossa tuuttaamassa. "Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta."10 Kun meillä on tuollaista rakkautta, veljet, me olemme parempia aviomiehiä ja isiä, rakastavampia ja hengellisempiä johtajia. Kodissa saavutetaan onni todennäköisimmin silloin, kun siellä toimitaan Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan.11 Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että perherukoukset ja perheillat pidetään ja että pyhiä kirjoituksia tutkitaan. Meidän vastuullamme on valmistaa lapsemme saamaan pelastuksen ja korotuksen siunaukset sekä kymmenysten maksajille luvatut siunaukset. Meidän etuoikeutenamme on suoda pappeuden siunauksia parannukseksi, lohduksi ja ohjeeksi. Koti on suuri rakkauden laboratorio. Siellä itsekkyyden ja ahneuden raaka-aineet sulatetaan yhteistyön ahjossa myötätuntoiseksi huolenpidoksi ja rakkaudeksi toista kohtaan.12 Kunnioittakaa elämänne suurenmoisia sisaria, veljet. Ilmaiskaa rakkautenne vaimollenne, äidillenne, sisarillenne. Kiittäkää heitä heidän kärsivällisyydestään teitä kohtaan silloinkin kun ette ole parhaimmillanne. Kiittäkää Herraa näistä sisarista, jotka ­ taivaallisen Isämme tavoin ­ rakastavat meitä, eivät ainoastaan siksi, mitä me olemme, vaan myös siksi, mitä meistä voi tulla. Kiitän Jumalaa nöyrästi äidistäni, sisaristani, tyttäristäni, lasteni tyttäristä ja suurenmoisesta rakastetustani, kumppanistani ja ystävästäni ­ vaimostani! Jumala siunatkoon meitä, niin että kunnioitamme jokaista hyveellistä naista, rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. Ks. LK 23:3. 2. Meitä opetetaan kunnioittamaan vanhempiamme monissa pyhien kirjoitusten kohdissa. Ks. 2. Moos. 20:12; 5. Moos. 5:16; Matt. 15:4; 19:19; Mark. 7:10; 10:19; Luuk. 18:20; Ef. 6:2; 1. Ne. 17:55; Moosia 13:20; JST, Matt. 19:19, The Holy Scriptures: Inspired Version; JST, Mark 7:12, Bible Appendix. 3. Julkaisussa: James R. Clark, toim. Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 6 osaa, 1965­1975, osa 6, s. 178. Ensimmäinen presidenttikunta lausui vuonna 1935: "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oikea henki antaa naiselle korkeimman kunniasijan ihmiselämässä" (julkaisussa Messages of the First Presidency of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints,osa 6, s. 5). 4. Ks. Arthur M. Richardson, The Life and Ministry of John Morgan, 1965, s. 267­268. 5. LK 131:1­3. 6. Ks. "Perhe ­ julistus maailmalle", Valkeus, kesäkuu 1996, s. 10­11 tai lokakuu 1998, s. 24. 7. Perheen opas, 1994, s. IV. 8. Ks. LK 68:25­28. 9. Ks. LK 121:41­45. 10. Ef. 5:25. 11. Ks. "Perhe ­ julistus maailmalle". 12. Ks. Moosia 4:14­15; LK 68:25­31.