Vanhin Dennis B. Neuenschwander
seitsemänkymmenen koorumista
Sukututkimukset, sukutarinat, historialliset kertomukset ja perinteet muodostavat sillan menneisyyden ja tulevaisuuden välille ja yhdistävät sukupolvia tavalla, johon muut perhekalleudet eivät pysty.
Veljet ja sisaret, jokaisella perheellä on perhekalleuksia. Perheisiin hankitaan huonekaluja, kirjoja, posliinia ja muuta arvokasta, jotka sitten annetaan jälkeläisille. Sellaiset kauniit perhekalleudet muistuttavat meitä edesmenneistä rakkaista ja kääntävät mielemme syntymättömiin rakkaisiin. Ne muodostavat sillan menneiden ja tulevien sukupolvien välille.
Jokaisella perheellä on muitakin, vielä arvokkaampia kalleuksia. Niihin kuuluvat sukututkimukset, sukutarinat, historialliset kertomukset ja perinteet. Myös nämä iankaikkiset kalleudet muodostavat sillan menneisyyden ja tulevaisuuden välille ja yhdistävät sukupolvia tavalla, johon muut perhekalleudet eivät pysty.
Haluaisin esittää muutamia ajatuksia sukuhistoriasta, silloista ja iankaikkisista perhekalleuksista. Sukuhistoria rakentaa siltoja sukujemme sukupolvien välille, rakentaa siltoja aktiivisuuteen kirkossa ja rakentaa siltoja temppeliin.
Ensiksi, sukuhistoria rakentaa siltoja sukujemme sukupolvien välille. Sukupolvien välisiä siltoja ei rakenneta sattumalta. Jokaisella tämän kirkon jäsenellä on henkilökohtainen vastuu siitä, että hän toimii tämän oman sukunsa sillan iankaikkisena arkkitehtinä. Eräässä sukumme kokouksessa menneenä jouluna katselin isääni, joka on 89 vuotta vanha, ja vanhinta lastenlastamme Ashlinia, joka on neljä ja puoli vuotta vanha. He nauttivat toistensa seurasta. Se oli minulle katkeransuloinen oivalluksen hetki. Vaikka Ashlin säilyttääkin mieluisia mutta katoavia muistoja isästäni, hänellä ei ole mitään muistoja äidistäni, joka kuoli ennen hänen syntymäänsä. Yhdelläkään lapsellani ei ole mitään muistoa minun isovanhemmistani. Jos haluan, että lapseni ja lasteni lapset tuntevat niitä, jotka elävät yhä minun muistissani, niin minun täytyy rakentaa silta heidän välilleen. Vain minä olen lenkkinä näille sukupolville, jotka ovat molemmilla puolillani. Minun velvollisuuteni on yhdistää ne siten, että heidän sydämensä liittyvät yhteen rakkauden ja kunnioituksen kautta, vaikkeivät he milloinkaan olisikaan tunteneet toisiaan henkilökohtaisesti. Minun lasteni lapsilla ei tule olemaan mitään tietoa sukunsa historiasta, ellen minä tee mitään sen säilyttämiseksi heille. Mitä en tallenna jollakin tavalla, katoaa minun kuollessani; eivätkä jälkeläiseni saa milloinkaan sitä, mitä minä en heille anna. Perheen iankaikkisten kalleuksien kokoamisen ja jakamisen työ on henkilökohtainen velvollisuus. Sitä ei voi sivuuttaa eikä antaa toiselle.
Elämä, josta ei ole dokumentteja, katoaa muistista suureksi osaksi yhdessä tai kahdessa sukupolvessa. Kuinka murheellista se voikaan olla suvun historiassa. Tieto esivanhemmistamme muovaa meitä ja juurruttaa meissä arvoja, jotka antavat elämällemme suunnan ja merkityksen. Muutama vuosi sitten tapasin erään venäläisen ortodoksiluostarin johtajan. Hän näytti minulle oman laajan sukututkimuksensa tuloksena syntyneitä kirjoja. Hän sanoi minulle, että yksi sukututkimuksen arvoista, kenties tärkein arvo, on sukuperinteen luominen ja näiden perinteiden jatkaminen nuoremmille sukupolville. "Tieto näistä perinteistä ja sukuhistoriasta", hän sanoi, "yhdistää sukupolvia." Edelleen hän sanoi minulle: "Jos ihminen tietää tulevansa rehellisistä esivanhemmista, hänen velvollisuutenaan ja kunnianaan on olla rehellinen. Hän ei voi olla epärehellinen tuottamatta pettymystä jokaiselle sukunsa jäsenelle."1
Jos olet ensimmäisiä, joka on ottanut evankeliumin vastaan suvussasi, rakenna siltoja tallentamalla elämäsi tapahtumia ja kirjoittamalla kannustavia sanoja jälkeläisillesi. Apuyhdistyksen sisaret Kolobin vaarnassa Springvillessä Utahissa kirjoittivat vuonna 1892 kirjeitä lapsilleen ja sulkivat ne lieriöön, jonka sai avata 17. maaliskuuta 1942, jolloin Apuyhdistyksen perustamisesta olisi kulunut sata vuotta. Kirjoitettuaan lyhyen sukuluettelon suvustaan niihin asti, jotka ensimmäisenä liittyivät kirkkoon, Mariah Catherine Boyer kirjoitti kahdelle lapselleen seuraavaa: "Rakkaat lapset, kun luette tätä, vanhempanne ja isovanhempanne uinuvat hiljaisessa haudassa. Kädet, jotka niin ahkerasti uurastivat teitä rakastaen, eivät enää uurasta, ja silmät, jotka rakastavasti ja hyväksyvästi katselivat viattomia kasvojanne, eivät teitä enää näe, ennen kuin tapaamme taivaassa. Rakkaat lapset sisaren ja veljen rakkauden siteet yhdistäkööt sydäntänne . Kohdelkaa oikein lähimmäisiänne, noudattakaa omantuntonne vaatimuksia, pyytäkää Jumalalta voimaa vastustaa kaikkia kiusauksia tehdä pahaa, ja sanottakoon teistä, että 'maailma on parempi, koska te olette eläneet siinä'. Pitäkää Jumalan käskyt. Olkoot elämänne polut kukkasilla siroteltuja, ja tehkää aina oikein. Älköön teidän milloinkaan tarvitko kokea vastoinkäymisiä. Jumalan Henki ja siunaukset olkoot aina osananne, on äitinne rukous. Liitän mukaan valokuvia perheestämme. Hyvästi, rakkaat lapset, kunnes kohtaamme."2 Nämä lempeät ja kauniit sanat ovat nyt siltana uskollisen suvun kuuden sukupolven välillä.
Sukututkimuksessa ja temppelityössä on suuri voima, joka piilee niiden pyhien kirjoitusten mukaisessa ja jumalallisessa lupauksessa, että isien sydämet kääntyvät lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen.3 Woodrow Wilson sanoi: "Kansakunta, joka ei muista, mitä se oli eilen, ei tiedä, mitä se on tänään, eikä sitä, mitä se aikoo tehdä. Pyrkimyksemme on turhaa, ellemme tiedä, mistä olemme tulleet tai mitä olemme pyrkineet saavuttamaan."4 Näin voitaisiin hyvin sanoa perheistämmekin: Perhe, "joka ei muista, mitä se oli eilen, ei tiedä, mitä se on tänään, eikä sitä, mitä se aikoo tehdä. Pyrkimyksemme on turhaa, ellemme tiedä, mistä olemme tulleet tai mitä olemme pyrkineet saavuttamaan."
Toiseksi, sukuhistoria rakentaa siltoja aktiivisuuteen kirkossa. Sukututkimustyö vahvistaa käännynnäisiä ja lujittaa kaikkia kirkon jäseniä. Sukututkimus ja nimien valmistaminen temppeliin voi olla hyvin arvokasta uusien jäsenten aktiivisena pitämisessä. Usko ja luottamus kasvavat, kun suvun jäseniä otetaan mukaan evankeliumin pelastaviin toimituksiin. Tapasin hiljattain eräässä vaarnakonferenssissa John ja Carmen Dayn, jotka oli kastettu vähän aikaa sitten. He kertoivat minulle valmistaneensa jo sukunsa nimiä ja että he aikoivat mennä temppeliin niin pian kuin voivat. Onko aktiivisena pysyminen heidän kohdallaan epävarmaa? Lähetyssaarnaajat, ystävät, naapurit ja pappeuden ja apujärjestöjen johtajat voivat perehdyttää kirkon uuden jäsenen sukututkimus- ja temppelityöhön hyvin nopeasti. Onhan osallistuminen temppelitoimituksiin evankeliumiin liittyvien kokemustemme ydintä. Sukututkimuksen tekemiseen ja niihin liittyviin toimituksiin osallistumiseen ei vaadita mitään virallista kutsua.
Luin hiljattain erään artikkelin Improvement Erasta, joka oli ilmestynyt vuoden 1940 elokuussa. Lainaan: "Viime huhtikuun konferenssissa vuosi sitten tri John A. Widtsoe kahdentoista neuvostosta kysyi kirkon lähetysjohtajilta, mikä evankeliumin alue heidän kunkin lähetyskentällä toi eniten uusia ystäviä ja käännynnäisiä ja herätti eniten kiinnostusta. Lähetysjohtaja Frank Evans Itävaltioiden lähetyskentältä paneutui asiaan ja tuli siihen lopputulokseen, että sukututkimus ja siihen liittyvät evankeliumin toimitukset ja uskomukset olivat tärkein tekijä hänen lähetyskentällään."5
Lähempänä nykyaikaa suoritettu kirkon tutkimus kertoo, että uusien jäsenten varhainen perehdyttäminen suvun nimien etsimiseen ja valmistamiseen temppeliä varten ja, milloin mahdollista, osallistuminen sijaiskasteisiin heidän puolestaan ovat tärkeitä tekijöitä uusien jäsenten aktiivisena pitämisessä. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat kehottaneet käyttämään sukututkimusta ja sukututkimuskeskuksia paljon enemmän uusien jäsenten aktiivisina pitämiseen ja niiden aktivoimiseen, jotka ovat jääneet pois säännöllisestä kirkon toiminnasta. Pappeusjohtajilla, lähetyssaarnaajilla ja sukututkimuskeskusten johtajilla on kaikilla tärkeä rooli näiden keskusten laajemmassa käytössä.
Kolmanneksi, sukututkimus rakentaa siltoja temppeliin. Sukututkimustyö johdattaa meitä temppeliin. Sukututkimus- ja temppelityö ovat samaa työtä. Sanaa sukututkimus ei ehkä milloinkaan pitäisi sanoa liittämättä siihen sanaa temppeli. Sukututkimuksen pitäisi olla temppelitoimitusnimien ensisijainen lähde, ja temppelitoimitukset ovat sukututkimuksen ensisijainen syy. Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: "Kaikki meidän suunnattomat sukututkimusponnistelumme kohdistuvat temppelityöhön. Niillä ei ole mitään muuta tavoitetta."6
Sukututkimus muodostaa tunteiden sillan sukupolvien välille. Temppelitoimitukset muodostavat pappeuden sillan. Temppelitoimitukset ovat pappeuden vahvistus yhteydelle, jonka olemme jo vahvistaneet sydämessämme. Äiti Teresa sanoi, että "yksinäisyys ja tunne, että ei ole toivottu, on kaikkein hirvittävintä köyhyyttä".7 Ajatus, että tämä yksinäisyyden köyhyys tämä tunne, ettei ole toivottu ja että on erossa rakkaistaan voisi jatkua tämän elämän jälkeen, on todella surullinen. Sukututkimuksen ja temppelityön lupaus on iankaikkinen yhteys, joka syntyy sekä rakkaudesta että pappeuden toimituksista.
Veljet ja sisaret, sukututkimus ja temppelityö ovat niitä iankaikkisia perhekalleuksia, jotka rakentavat siltoja. Ne rakentavat siltoja sukumme sukupolvien välille, siltoja aktiivisuuteen kirkossa ja siltoja temppeliin. Toivon, että me kaikki huomaamme ne suuret kalleudet, joita me olemme saaneet niiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä, ja oman henkilökohtaisen vastuumme jättää ne tuleville sukupolville. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
VIITTEET
1. Dennis B. Neuenschwander, henkilökohtainen päiväkirja 14. elokuuta 1975.
2. Mariah Catherine Boyerin kirje kahdelle lapselleen Irena B. Mendenhallille ja Richard Lovell Mendenhall jr:lle.
3. Mal. 3:2324.
4. Lainaus julkaisussa The Rebirth of America, 1986, s. 12.
5. Improvement Era, elokuu 1940, s. 495.
6. Artikkelissa "Uusia temppeleitä tarjoamaan evankeliumin 'kruunaavia siunauksia'", Valkeus, heinäkuu 1998, s. 100.
7. Lainaus julkaisussa Church News, 20. kesäkuuta 1998, s. 2.
Previous
