Toivottomuuden voittaminen Vanhin Val R. Christensen seitsemänkymmenen koorumista Jos olemme hieman kärsivällisempiä ja uskomme Herraan enemmän, löydämme onnistuneita ratkaisuja haasteisiimme. Kun kirkon jäsentä kutsutaan vaativaan tehtävään, on luonnollista, että mieleen tulee ajatuksia tapahtumista ja ihmisistä, jotka ovat tuoneet häntä tähän elämän vaiheeseen. Kutsu palvella seitsenkymmenen tehtävässä tarjoaa tilaisuuden ilmaista arvonantoni ystäville, erityisesti vaimolleni Ruth Annille sekä lähetyssaarnaajille Phoenixin lähetyskentällä Arizonassa. Rakastan teitä kaikkia. Odotan myös sitä, että saan palvella suurenmoisia filippiiniläisiä. Joitakin vuosia sitten minut kutsuttiin osallistumaan takkavalkeailtaan, jossa hahmottelin tapoja päästä toivottomuuden yli. Esityksen alussa pyysin osallistujia kirjoittamaan paperille heitä kohdanneen suuren vastoinkäymisen, josta he voisivat vaivautumatta antaa minun keskustella muiden ryhmän jäsenten kanssa nimiä mainitsematta. Kun ongelmat esitettiin, minua kosketti se, että jäsenillä, jotka näyttivät hallitsevan elämäänsä, oli niin huomattavia huolenaiheita. Tässä muutamia, joita he mainitsivat: 1. Maatilani ei ole tuottava. 2. Pojallani on kuolemaan johtava sairaus. 3. Vaikeuksia teini-ikäisen lapsen kanssa. 4. Vanhin poikani on melkein sokea. 5. Poikani kuoleman hyväksyminen. 6. Aviomieheni näkee virheet, muttei niinkään hyviä asioita. Monet meistä kokevat merkittäviä vastoinkäymisiä. Jopa suuri profeetta Henok tunsi murhetta, kun hän katsoi maailman pahuutta: "Ja kun Eenok näki tämän, hänen sielunsa oli murheellinen ja hän itki veljiänsä ja sanoi taivaille: En minä lohdutuksesta huoli; mutta Herra sanoi Eenokille: Ylennä sydämesi ja iloitse; ja katso!" (KH Moos. 7:44). On ainakin kolme asiaa, jotka voi tehdä pyrkiessään voittamaan toivottomuuden: 1. Voit ponnistella muuttaaksesi asennoitumistasi ongelmaa kohtaan. Vaikka et voikaan muuttaa olosuhteita, joissa työskentelet tai elät, voit aina muuttaa asennoitumistasi. 2. Voit saada apua niiltä, jotka ovat lähelläsi ­ perheeltäsi, ystäviltäsi ja seurakunnan jäseniltä niiltä, jotka rakastavat sinua eniten. 3. Voit vahvistaa luottamustasi Jeesukseen Kristukseen. Muuta asennoitumistasi. Toivottomuutta voi mahdollisesti vähentää katsomalla ongelmaa toisesta näkökulmasta. Minuun on tehnyt vaikutuksen pioneerikertomus Zina Youngista. Koettuaan vanhempiensa kuoleman, satonsa menettämisen ja sairastumisensa häntä vahvistettiin hengellisellä kokemuksella, joka muutti hänen asennoitumisensa. Yrittäessään etsiä taivaallista apua hän kuuli äitinsä äänen: "Zina, jokainen merimies osaa ohjata laivaa tyynellä merellä. Kun edessä on karikkoa, purjehdi sen ohitse." Hän rukoili heti: "Oi taivaallinen Isä, auta minua olemaan hyvä merimies, ettei sydämeni särkyisi murheen karikoissa." Usein on vaikeaa muuttaa olosuhteita, mutta myönteinen asenne voi auttaa jättämään toivottomuuden. (Ks. "Mother", The Young Women's Journal, tammikuu 1911, s. 45.) Olosuhteita on joskus vaikea muuttaa, mutta positiivinen asenne voi auttaa helpottamaan masennusta. Hyväksy apua muilta. Seuraava tärkeä tekijä on halukkuus pyytää apua läheisiltä. Joskus apu tulee odottamattomalta taholta. Muutama vuosi sitten Chicagossa jonotin pääsyä lentokentän matkatavaraselvitykseen. Takanani oli vanhempi mies. Muutaman minuutin kuluttua hän sanoi minulle: "Minne olette matkalla?" Sanoin, että olin menossa Salt Lake Cityyn. Hän sanoi: "Minäkin olen menossa sinne. Oletteko mormoni?" Vastasin myöntävästi. Hän kertoi olleensa myöhempien aikojen pyhä koko elämänsä ja oli viimeinkin valmistautunut menemään temppeliin. Odottaessamme konetta hän avasi matkalaukkunsa ja näytti minulle kaikki vuosien aikana keräämänsä lähetyssaarnaajien valokuvat. Muutaman minuutin kuluttua olimme matkalla ja meillä oli suurenmoinen keskustelu lentäessämme kohti Utahia. Perille päästyämme poistuimme koneesta nopeasti. Varmistin, että hän tiesi minne hänen tulisi mennä, ja hyvästelin hänet. Joitakin viikkoja myöhemmin sain postikortin: "Rakas veli Christensen. Hukkasin osoitteesi ja löysin sen uudelleen. Kirjoitan sinulle postikortin. Kun tapasin sinut Chicagossa, olit vastaus rukoukseeni. En koskaan matkusta minnekään. Halusin olla jonkun kanssa. Olen ajatellut sinua usein. Nautin olostani Salt Lake Cityn temppelissä. Toivon joskus vielä tapaavani sinut. Paljon kiitoksia avusta, jota minulle annoit." En suunnitellut olevani hyödyksi sinä päivänä, mutta olen kiitollinen tuosta veljestä, joka etsi apua ja saatoin olla lähellä auttaakseni häntä. Luota Herraan. Olen puhunut asenteiden muuttamisesta ja avun vastaanottamisesta muilta. Sallikaa minun puhua suuremman luottamuksen tarpeesta Herraa kohtaan. Kerran keskustelin erään naisen kanssa, joka sai apua toivottomuuteensa. Odotellessaan temppeli-istunnon alkamista hän otti käteensä Mormonin Kirjan ja luki yhden jakeen. Hänen silmänsä osuivat kohtaan Alma 34:3: "Ja koska te olette pyytäneet minun rakasta veljeäni sanomaan teille, mitä teidän tulisi tehdä, koettelemuksienne tähden, hän on puhunut teille jo jotakin teidän mieltenne valmistamiseksi; ja hän on kehottanut teitä uskoon ja kärsivällisyyteen." Alman kirjan kohta oli vastaus hänen rukoukseensa. Sanoma oli yksinkertainen: Hänen ongelmansa ratkaiseminen veisi pitkän aikaa. Jos olemme hieman kärsivällisempiä ja uskomme Herraan enemmän, löydämme onnistuneita ratkaisuja haasteisiimme. Opin ja Liittojen Kirjasta voimme lukea tämän: "Jos olet murheellinen, huuda avuksesi Herraa, sinun Jumalaasi, anoen, että sielusi iloitsisi" (LK 136:29). Rukoilen, että me kaikki voisimme arvostaa haasteitamme ja kohentaa asennoitumistamme, vaikka ongelmamme pysyisivätkin ennallaan. Pyytäkää apua ystäviltä ja perheeltä. Todistan myös, että Jeesus Kristus elää ja Hän auttaa meitä pääsemään toivottomuutemme yli, jos nöyrästi pyydämme Hänen rakkauttaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.