Apuyhdistys Vanhin Boyd K. Packer kahdentoista apostolin koorumin virkaatekevä presidentti Sisaret, teidän on päästävä sen ajattelun tasolta, että vain osallistutte Apuyhdistykseen, sen tunteen tasolle, että te kuulutte siihen! Tarkoitukseni on osoittaa varaukseton kannatukseni Apuyhdistykselle ­ kannustaa kaikkia naisia liittymään Apuyhdistykseen ja osallistumaan sen toimintaan ja pappeusjohtajia joka johtotasolla toimimaan niin, että Apuyhdistys kukoistaa. Jumalallisen innoituksen mukaan toimineet profeetat ja apostolit järjestivät Apuyhdistyksen ja antoivat sille nimen. Apuyhdistyksen historia on loistava. Se on aina antanut rohkaisua ja tukea tarvitseville. Sisaren lempeä käsi tarjoaa hellästi parantavan ja rohkaisevan kosketuksen, johon miehen käsi, vaikka olisi kuinka hyvää tarkoittava, voi tuskin koskaan yltää. Apuyhdistys innoittaa naisia ja opettaa heitä kaunistamaan elämänsä sellaisella, mitä naiset tarvitsevat ­ sellaisella, mikä on "rakastettavaa, hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää"1. Ensimmäinen presidenttikunta on kehottanut naisia osallistumaan sen toimintaan, "koska Apuyhdistyksen työssä on älyllisiä, kulttuurisia ja hengellisiä arvoja, joita ei löydy mistään muusta järjestöstä ja jotka riittävät sen jäsenten kaikkiin vallitseviin tarpeisiin"2. Apuyhdistys ohjaa äitejä hoivaamaan tyttäriään ja kasvattamaan aviomiehissä ja pojissa ja veljissä kohteliaisuutta, rohkeutta ja itse asiassa kaikkia niitä hyveitä, jotka ovat kelvollisen miehuuden edellytyksiä. Miehet ja pojat hyötyvät nimittäin Apuyhdistyksen menestyksestä yhtä paljon kuin naiset ja tytöt. Joitakin vuosia sitten olimme sisar Packerin kanssa Tsekkoslovakiassa, joka oli tuolloin rautaesiripun takana. Ei ollut helppoa saada viisumia, ja me varoimme kaikin tavoin vaarantamasta jäsentemme turvallisuutta ja hyvinvointia, sillä he olivat sukupolvien ajan onnistuneet säilyttämään uskonsa sanoinkuvaamattoman sorron alla. Muistorikkain kokous pidettiin eräässä yläkerran huoneessa. Verhot oli vedetty ikkunoiden eteen. Jopa illalla osanottajat saapuivat eri aikoina, yksi yhdestä suunnasta, toinen toisesta, niin etteivät he herättäisi huomiota. Läsnä oli kaksitoista sisarta. Lauloimme Siionin lauluja laulukirjoista ­ sanoja ilman säestystä ­ jotka oli painettu yli viisikymmentä vuotta aiemmin. Hengellisen elämän oppiaihe pidettiin kunnioittavasti käsin kirjoitetun oppikirjan sivuilta. Ne muutamat kirkon kirjallisuuden sivut, joita saatoimme heille toimittaa, kirjoitettiin puhtaaksi yöllä, kaksitoista hiilikopiota kerrallaan, niin että mahdollisimman moni jäsen saisi nuo muutamat kallisarvoiset sivut käsiinsä. Kerroin sisarille, että he kuuluivat suurimpaan ja kaikin tavoin suurenmoisimpaan naisjärjestöön maailmassa. Lainasin profeetta Joseph Smithin sanoja hänen ja johtavien veljien järjestäessä Apuyhdistyksen. "Nyt minä käännän avainta [kaikkien naisten] puolesta. Tämä järjestö perustettiin teidän luonteenne mukai[seksi] ­ ­ . Teille on nyt tarjoutunut tilaisuus, jossa voitte toimia niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on rintaanne istuttanut. ­ ­ Jos elätte etuoikeuksienne mukaisesti, mikään ei voi estää enkeleitä olemasta seurananne ­ ­ . ­ ­ Jos tämä yhdistys kuuntelee Kaikkivaltiaan neuvoa kirkon johdon kautta, sillä on oleva voima kutsua kuningattaria keskuudestaan."3 Henki oli läsnä. Ihastuttava sisar, joka oli johtanut kokousta lempeästi ja kunnioituksen hengessä, itki avoimesti. Kerroin heille, että palattuamme saisin tehtävän puhua Apuyhdistyksen konferenssissa; voisinko välittää heiltä jonkin sanoman? Monet heistä kirjoittivat viestejä; jokainen ilmaus, aivan jokainen, kertoi antamisen hengestä ­ mitään he eivät pyytäneet. En koskaan unohda, mitä yksi sisarista kirjoitti: "Pieni sisarten piiri lähettää oman sydämensä ajatukset kaikille sisarille ja pyytää Herraa auttamaan meitä pääsemään eteenpäin." Nuo sanat, "sisarten piiri", innoittivat minua. Näin mielessäni heidät seisomassa piirissä, joka ulottui tuota huonetta kauemmas ja sulki piiriinsä maailman. Sain saman näkemyksen, jonka ennen meitä eläneet apostolit ja profeetat ovat saaneet. Apuyhdistys on nykyisin enemmän kuin piiri. Se on pikemminkin kuin pitsikangas, joka on levittynyt maanosien ylle. Apuyhdistys toimii Melkisedekin pappeuden johdolla, sillä "kaikki muut valtuudet ja virat kirkossa kuuluvat lisäyksinä tähän pappeuteen"4. Se järjestettiin "pappeuden järjestyksen mukaan"5. Te sisaret saatatte yllättyä kuullessanne, että pappeuskoorumeissa keskustellaan harvoin, jos koskaan, miesten tarpeista. Ainakaan ne eivät ole pääpuheenaihe. Siellä keskustellaan evankeliumista ja pappeudesta ja perheestä! Jos noudatatte tätä kaavaa, eivät naisten niin kutsutut tarpeet hallitse teidänkään keskusteluanne. Kun palvelette perhettänne ja järjestöänne, jokainen tarpeenne täyttyy nyt ja iankaikkisuuksissa, jokainen laiminlyönti korjataan, jokainen väärinkäytös oikaistaan. On monia yhteiskunnallisia hankkeita, jotka ovat tukenne arvoisia. On toisia, jotka ovat viallisia, sillä ne jäytävät onnelliselle perheelle tärkeitä arvoja. Älkää antautuko järjestäytymään sellaisen viirin alle, joka ei todellisuudessa täytä tarpeitanne. Älkää ajautuko syrjään suunnasta, jonka Apuyhdistyksen ylin johtokunta on viitoittanut. Heidän julkilausumansa tarkoitus on auttaa tuomaan naisia ja perheitä Kristuksen tykö. Ollessani lähetysjohtaja osallistuin lähetyskentän Apuyhdistyksen konferenssiin. Lähetyskenttämme Apuyhdistyksen johtaja, melko uusi käännynnäinen, ilmoitti eräänlaisesta suunnanmuutoksesta. Muutamat seurakuntien Apuyhdistykset olivat ajautuneet harhaan, ja hän kutsui niitä mukautumaan tiukemmin Apuyhdistyksen ylimmän johtokunnan viitoittamaan suuntaan. Yksi konferenssissa oleva sisar nousi ja kertoi puolustellen, etteivät he olleet halukkaita noudattamaan hänen neuvoaan, koska he olivat poikkeus. Hieman punehtuneena johtaja kääntyi puoleeni pyytäen apua. En tiennyt, mitä tehdä. Minua ei kiinnostanut kohdata niin kiihtynyttä naista. Niinpä viittasin johtajaa jatkamaan. Silloin seurasi ilmoitus! Tämä ihastuttava Apuyhdistyksen johtaja, pieni ja fyysisesti lievästi vammainen nainen, sanoi lujasti mutta lempeästi: "Rakas sisar, emme halua huolehtia ensin poikkeuksesta. Huolehdimme ensin säännöstä, ja sitten tarkastelemme poikkeuksia." Suunnanmuutos hyväksyttiin. Hänen neuvonsa on hyvä niin Apuyhdistykselle kuin pappeudelle ja perheillekin. Kun annetaan sääntö ja lisätään samaan hengenvetoon poikkeus, ihmiset keskittyvät poikkeukseen. Veljet tietävät kuuluvansa pappeuskoorumiin. Liian monet sisaret pitävät kuitenkin Apuyhdistystä pelkästään luokkana, johon he osallistuvat. Jokaisen naisen sydämessä on vaalittava samaa Apuyhdistykseen kuulumisen tunnetta eikä vain pelkästään luokkaan osallistumista. Sisaret, teidän on päästävä sen ajattelun tasolta, että te vain osallistutte Apuyhdistykseen, sen tunteen tasolle, että te kuulutte siihen! Olipa miehillä miten paljon hyvänsä pappeuden voimaa ja valtuutta ­ hankkivatpa he miten paljon tahansa viisautta ja kokemusta ­ perheen turva sekä opin, toimitusten ja liittojen yhtenäisyys, jopa kirkon tulevaisuus, on yhtä lailla naisten vastuulla. Kodin ja perheen puolustaminen saa erittäin paljon lisää voimaa, kun vaimo ja äiti ja tyttäret kuuluvat Apuyhdistykseen. Yksikään mies ei saa pappeuden täyteyttä ilman vierellään olevaa naista. Sillä yksikään mies, sanoi profeetta, ei voi saada pappeuden täyteyttä Herran temppelin ulkopuolella.6 Ja nainen on hänen rinnallaan tuossa pyhässä paikassa. Hän saa kaiken saman kuin mies. Mies ja nainen yksinään saavat temppelipyhitykseen liittyvät toimitukset. Mutta mies ei voi edetä korkeampiin toimituksiin ­ sinetöintitoimituksiin ­ ellei nainen ole hänen rinnallaan. Yksikään mies ei saavuta kelvollisen isyyden jumalallista korotuksen tilaa, ellei hän saa sitä lahjana vaimoltaan. Kodissa ja kirkossa sisaria tulee arvostaa heidän luonteensa mukaisesti. Varokaa tietämättänne vaalimasta sellaisia vaikutteita ja toimintaa, jonka taipumuksena on hävittää miehen ja naisen väliset erot, jotka luonto on antanut. Mies, isä, voi tehdä paljon sellaista, mikä yleensä katsotaan naisen työksi. Nainen, äiti, voi toisaalta tehdä paljon ja tarpeen vaatiessa suurimman osan siitä, mitä yleensä pidetään miehen velvollisuutena, vaarantamatta erillistä rooliaan. Siitä huolimatta johtajien ja etenkin vanhempien tulee tunnistaa, että on olemassa selkeästi erilainen miehen luonne ja samoin naisen luonne, jotka ovat välttämättömiä kodin ja perheen perustamiseksi. Mikä tahansa, mikä häiritsee tai heikentää tuota eroa tai pyrkii poistamaan sen, kalvaa perhettä ja vähentää onnen mahdollisuutta kaikkien siihen kuuluvien kohdalla. Pappeus toimii kodissa eri tavoin kuin kirkossa. Kirkossa palvelemme kutsumuksen perusteella. Kodissa palvelemme valinnan perusteella. Kirkon tehtävä on yleensä väliaikainen, ja se päättyy vapauttamiseen. Valintaamme perustuva paikkamme kodissa ja perheessä on ikuinen ja sitäkin kauemmas ulottuva. Kirkossa on olemassa selvä valtuusketju. Me palvelemme siellä, minne meidän johtajamme ovat kutsuneet meidät. Kotona on kyse kumppanuudesta, jossa mies ja vaimo tasavertaisena aisaparina tekevät päätökset yhdessä ja tekevät aina työtä yhdessä. Miehellä, isällä, on velvollisuus johtaa kelvollisesti ja innoitetusti, mutta hänen vaimonsa ei ole hänen jäljessään eikä hänen edellään vaan hänen rinnallaan. Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten ja Alkeisyhdistyksen johtokuntien jäsenet ovat kaikki seurakunta- ja vaarnaneuvostojen jäseniä, ja he ovat yhtä sen vuoksi, että he ovat jäseniä Apuyhdistyksessä. Mikäli johtajat eivät välitä näiden sisarten panoksesta ja vaikutuksesta neuvostoissa ja kodissa, pappeuden työ kärsii ja heikkenee. Sen enempää veljet, jotka toimivat pappeuskoorumina, kuin nämä neuvostoissa istuvat sisaretkaan eivät saa koskaan ­ eivät hetkeksikään ­ menettää ymmärrystään kodin merkityksestä. Palvellakseen niitä tarpeita, joita on yhä lisääntyvällä määrällä ongelmaperheitä, kirkko tarjoaa vaikutteita ja toimintaa korvaamaan sitä, mitä näistä kodeista puuttuu. Pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtajien ja etenkin vanhempien tulee innoituksen suomalla viisaudella huolehtia tarkoin siitä, ettei tällainen toiminta vie liikaa sen enempää johtajien kuin jäsentenkään aikaa ja rahaa. Jos näin käy, jää kumpaakin liian vähän ja huolehtivien vanhempien on vaikeaa vaikuttaa omiin lapsiinsa. Muistakaa aina tukea ja vahvistaa kotia älkääkä syrjäyttäkö sitä. Sellaisissa tilanteissa, jolloin vanhemmat uupuvat eivätkä kerta kaikkiaan selviydy kaikesta, heidän on tehtävä viisaita, innoitettuja päätöksiä siitä, kuinka paljon kaikenlaista kodin ulkopuolista toimintaa heidän oma perheensä tarvitsee. Pappeusjohtajien neuvostoissaan tulee kiinnittää erityisesti huomiota tähän asiaan liittyviin sisarten, äitien, huomautuksiin. Vahvat Apuyhdistykset tarjoavat voimallisen suojan ja parantavan voiman äideille ja tyttärille, yksinhuoltajille, naimattomille sisarille, vanhuksille ja raihnaisille. Te sisaret, jotka on kutsuttu palvelemaan Alkeisyhdistyksessä tai Nuorissa Naisissa, kaipaatte kenties Apuyhdistyksen luokkaa, mutta te ette todella jää paitsi Apuyhdistyksestä; te kuulutte siihen. Monet veljet palvelevat Aaronin pappeudessa eivätkä voi osallistua oman kooruminsa kokouksiin. Älkää tunteko jäävänne paitsi; älkää koskaan valittako tästä epäitsekkäästä palvelemisesta. Seurasimme lapsiamme ja nyt seuraamme lastenlapsiamme, kun he lähtevät työhön tai opiskelemaan kauas perheensä luota. He vievät mukanaan lapsen tai kaksi, eikä heillä ole juuri mitään aineellista kodin perustamiseen. Kuinka lohdullista onkaan tietää, että menivätpä he minne tahansa, kirkon perhe odottaa heitä. Siitä päivästä, kun he saapuvat perille, mies kuuluu pappeuden koorumiin ja vaimo Apuyhdistykseen. Sieltä hän löytää isoäidin ­ jonkun, jolle soittaa oman äitinsä asemesta, kun keitokset eivät onnistu tai kun hän on epävarma siitä, onko levoton lapsi todella sairas. Hän löytää isoäidin korvikkeiden vakaan, viisaan käden. He tarjoavat lohdutuksen sanan, kun tuskallinen koti-ikävä vaivaa liian kauan. Nuori perhe löytää turvaa ­ mies koorumistaan, sisar Apuyhdistyksestä. Molemmilla on yhteisenä tavoitteenaan turvata perheen ikuisuus. Apuyhdistyksessä lauletaan näitä säkeitä: On enkelten tehtävä naisille suotu, Sen riemuiten täytämme kutsumuksen. On kätemme, mielemme lempeiks luotu Ain auttamaan nimessä ihmisyyden.   Niin suuri on työmme, niin laaja ja syvä, Se tuntemaan vaatii, vaan myös toimimaan. Jos kanssamme on Hengen viisaus pyhä, Sen johdatuksella vain onnistutaan.7 Päätän siihen, mistä aloitin ­ osoittamalla kannatukseni Apuyhdistykselle, todistamalla, että Jeesus on Kristus ja että Apuhdistys järjestettiin innoituksen kautta, ja rukoilen siunausta niille sisarille, jotka ovat siinä mukana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. VIITTEET 1. 13. uskonkappale. 2. A Centenary of Relief Society (1942), s. 7 3. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith (1985), s. 225­227. 4. LK 107:5 5. Sarah M. Kimball, "Autobiography", Woman's Exponent, 1. syyskuuta 1883, s. 51. 6. Ks. LK 131:1­3. 7. Emily H. Woodmansee, "Me sisaret yhdessä", MAP-lauluja, 194, säkeistöt 2 ja 3.