Vanhin Lynn G. Robbins
seitsemänkymmenen koorumista
[Saatanan] taktiikan viekkautta on erottaa viha valinnanvapaudesta ja saada meidät uskomaan, että olemme sellaisen tunteen uhreja, jota emme pysty hallitsemaan.
Perheeni mulle rakas on, Ilo suurin päällä maan."(
MAP-lauluja, 188) Tämä on jokaisen lapsen toive ilmaistuna erään kirkon laulun sanoin.
Opimme perhejulistuksesta, että "perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa", ja että "aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan", sekä "pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa" ("Perhe julistus maailmalle", Valkeus, kesäkuu 1996, s. 1011).
Perhe on myös Saatanan ensisijainen kohde. Hän käy sotaa perhettä vastaan. Yksi hänen juonistaan on ovela ja petollinen tapa soluttautua vihollislinjojen taakse ja astua meidän kotiimme ja elämäämme.
Hän vahingoittaa ja usein tuhoaa perheitä heidän oman kotinsa seinien sisäpuolella. Hänen taktiikkansa on nostattaa perheenjäsenet vihaan toisiansa vastaan. Saatana on "riidan isä" ja hän "yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa riitelemään keskenänsä" (3. Ne. 11:29). Verbi "yllyttää" kuulostaa onnettomuuden reseptiltä: Aseta mieliala sopivaan lämpöön, sekoita muutama valittu sana joukkoon ja kiehauta. Jatka sekoittamista, kunnes keitos on paksua. Anna jäähtyä. Anna tunteiden kylmetä useita päiviä. Tarjoillaan kylmänä. Paljon jälkiseurauksia.
Hänen taktiikkansa viekkautta on erottaa viha valinnanvapaudesta ja saada meidät uskomaan, että olemme sellaisen tunteen uhreja, jota emme pysty hallitsemaan. Sitten sanotaan: "Menetin malttini." Malttinsa menettäminen on mielenkiintoinen sanavalinta, josta on tullut laajalti käytetty sanonta. "Menettää jotakin" viittaa siihen, ettei "ollut tarkoitus", "vahingossa", "vastoin tahtoani", "en ole vastuullinen", huolimaton ehkä, mutta "en vastuullinen".
"Hän sai minut suuttumaan". Tämä on toinen lausahdus, joka ilmaisee hillinnän tai valinnanvapauden puutetta. Se on myytti, joka on kumottava. Kukaan ei saa meitä suuttumaan. Muut eivät tee meitä vihaisiksi. Mitään pakkoa ei ole. Vihastuminen on tietoinen valinta, se on päätös. Sen vuoksi me voimme päättää olla suuttumatta. Me valitsemme!
Niille, jotka sanovat, etteivät "voi itselleen mitään", vastaa kirjailija William Wilbanks: "Pötypuhetta.
Aggressio, vihan tukahduttaminen, siitä puhuminen, huutaminen ja karjuminen, ovat kaikki opittuja vihan käsittelytapoja. Me valitsemme sen, joka on osoittautunut meille käyttökelpoiseksi aikaisemmin. Huomaatteko koskaan, kuinka harvoin menetämme malttimme, kun esimiehemme ärsyttää meitä, mutta kuinka usein, kun kyseessä ovat ystävämme tai perheemme jäsenet?" (lyhennelmä artikkelista "The New Obscenity", Reader's Digest, joulukuu 1988, s. 24, kursivointi lisätty)
Toisena opiskeluvuotenaan Wilbanks pyrki koulun koripallojoukkueeseen ja pääsi siihen. Ensimmäisissä harjoituksissa valmentaja määräsi hänet pelaamaan yksi yhtä vastaan muun joukkueen seuratessa sivusta. Kun hän epäonnistui helpossa heitossa, hän suuttui, polki jalkaansa ja valitti. Valmentaja käveli hänen luokseen ja sanoi: "Jos vielä kerran näen sinun käyttäytyvän noin, et enää koskaan pelaa minun joukkueessani." Seuraavan kolmen vuoden aikana hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Vuosia myöhemmin muistellessaan tuota tapausta hän oivalsi, että valmentaja oli opettanut hänelle periaatteen, joka saa aikaan elämänmuutoksen: vihan voi hillitä.
Joseph Smithin käännöksen efesolaiskirjeen kohdassa 4:26 Paavali esittää kysymyksen: "Voitteko vihastua tekemättä syntiä?" Herra on hyvin selkeä tässä asiassa: "Se, jossa riidan henki on, ei ole minusta, vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet vihan vallassa riitelemään keskenänsä.
Katso, minun oppini ei ole ihmisten sydänten yllyttäminen vihaan toisiansa vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on kadottava." (3. Ne. 11:2930)
Tämä oppi tai käsky Herralta lähtee siitä, että meillä on valinnanvapaus ja se onkin vetoomus tietoiselle mielelle tehdä valinta. Herra odottaa meidän tekevän valinnan ja olemaan vihastumatta.
Vihastumista ei voi puolustella. Englanninkielisessä raamatunkäännöksessä Matteuksen evankeliumin luvussa viisi jakeessa 22 Herra sanoo: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on ilman syytä vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion." On mielenkiintoista, ettei sanontaa "ilman syytä" esiinny Joseph Smithin käännöksessä (ks. Matt. 5:24) eikä kohdassa 3. Ne. 12:22. Kun Herra on jättänyt pois sanat "ilman syytä", Hän ei jätä meille puolustelemisen varaa. "Vaan minun oppini on, että sellaisen on kadottava." (3. Ne. 11:30) Me voimme "kadottaa" vihan, sillä niin Hän on meitä opettanut ja käskenyt.
Viha on periksi antamista Saatanan vaikutukselle ja itsehillinnän menettämistä. Se on synti ajatuksissa, joka johtaa vihamielisiin tunteisiin tai käytökseen. Se sytyttää raivonpurkaukset maanteillä, tunteen kuohahdukset urheilukentillä ja väkivallanteot kodeissa.
Hillitsemätön suuttumus voi nopeasti leimahtaa julmaksi sanankäytöksi ja saada henkisen väkivallan muotoja, jotka haavoittavat herkkää sydäntä. Vapahtaja sanoi: "Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." (Matt. 15:11) David O. McKay sanoi: "Älköön mies ja vaimo koskaan korottako ääntään toisilleen, ellei talo ole tulessa." (Stepping Stones to an Abundant Life [1971], s. 294)
Ruumiillinen väkivalta on vihan päästämistä valloilleen, eikä se ole koskaan puolusteltavissa vaan aina väärin.
Viha on sivistymätön yritys saada toinen tuntemaan syyllisyyttä tai julma keino yrittää ojentaa toista. Sitä kutsutaan usein harhaanjohtavasti kurinpidoksi, mutta sen vaikutus on melkein aina päinvastainen. Senpä vuoksi varoitus pyhien kirjoitusten sanoin: "Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti." Ja "isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi." (Kol. 3:19, 21, kursivointi lisätty)
Valinnat ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Koska viha on valinta, on siitä annettu voimallinen varoitus perhejulistuksessa: "ne, jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä."
Yhteyden ymmärtäminen valinnanvapauden ja vihan välillä on ensimmäinen askel vihan poistamiseksi elämästämme. Me pystymme päättämään olla suuttumatta. Me voimme tehdä tuon valinnan tänään, juuri nyt. "En enää koskaan vihastu." Pohtikaapa tätä päätöstä.
Opin ja Liittojen Kirjan luku 121 on yksi parhaimmista lähteistämme oppia johtajuuden oikeita periaatteita. Luvun 121 tärkein opetus lienee aviopuolisoille ja vanhemmille. Perheidemme johtamisen tulee perustua "ainoastaan taivutteluun, pitkämielisyyteen, lempeyteen, nöyryyteen, vilpittömään rakkauteen" (LK 121:41).
Toteutukoon jokaisen lapsen unelma perheestä, joka heille "rakas on, ilo suurin päällä maan". Tämä on rukoukseni ja todistukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Previous
