Uskollinen opetuslapseus myöhempinä aikoina

Moraalinen tahdonvapaus on Jumalan kallisarvoinen lahja jokaiselle lapselleen.¹ Me olemme ”vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren välimiehen kautta tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti”². Jumala ei pakota meitä tekemään hyvää, eikä perkele voi pakottaa meitä tekemään pahaa.³ Vaikka jotkut saattavat ajatella, että kuolevaisuus on Jumalan ja vastustajan välinen kilpailu, niin yksikin sana Vapahtajalta ”ja Saatana vaiennetaan ja karkotetaan. – – Juuri [meidän] voimamme on koetuksella – ei Jumalan.”⁴

Lopulta me sen vuoksi niitämme sitä, mitä elinikäiset valintamme ovat kylväneet.⁵ Mitä meidän ajatustemme, halujemme, sanojemme ja tekojemme summa siis kertoo rakkaudestamme Vapahtajaa, Hänen valittuja palvelijoitaan ja Hänen palautettua kirkkoaan kohtaan? Merkitsevätkö kasteen, pappeuden ja temppelin liittomme meille enemmän kuin maailman ylistys tai ”tykkäysten” määrä sosiaalisessa mediassa? Onko rakkautemme Herraa ja Hänen käskyjään kohtaan voimakkaampaa kuin rakkautemme mitään tai ketään muuta kohtaan tässä elämässä?

Vastustaja ja hänen seuraajansa ovat aina pyrkineet tuhoamaan Kristuksen ja Hänen profeettojensa työn. Monet nykypäivän maailmassa ovat järkeilleet Vapahtajan käskyt merkityksettömiksi tai jättäneet ne kokonaan huomiotta. Jumalan sanansaattajat, jotka opettavat ”epämukavia” totuuksia, usein sivuutetaan. Jopa Vapahtajaa itseään pidettiin ”syömärinä ja juomarina”⁶. Häntä syytettiin yleisen mielipiteen häiritsemisestä ja erimielisyyden aiheuttamisesta. Heikot ja juonittelevat sielut ”menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan”⁷, ja Hänen varhaiskristittyjen ”lahkonsa” herätti kaikkialla vastustusta⁸.

Vapahtaja ja Hänen varhaiset seuraajansa kohtasivat ankaraa sisäistä ja ulkoista vastustusta, ja me koemme samaa. Nykyään on lähes mahdotonta elää rohkeasti uskomme mukaan ilman, että vedämme toisinaan puoleemme muutamia todellisia ja virtuaalisia ivan sormia maailmallisilta. Vapahtajan seuraaminen luottavaisesti on palkitsevaa, mutta toisinaan saatamme joutua niiden tähtäimeen, jotka kannattavat ”syökää, juokaa ja olkaa iloisia”⁹ -filosofiaa, jossa usko Kristukseen, kuuliaisuus ja parannus korvataan harhakuvalla siitä, että Jumala oikeuttaa pienen synnin tekemisen, koska Hän rakastaa meitä niin paljon.

Puhuessaan omalla äänellään tai palvelijoidensa äänellä¹⁰ eikö Vapahtaja sanonut, että meidän aikanamme ”ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee” ja että monet ”tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja”?¹¹ Eikö Hän surrut sitä, että ”turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyj䔹²? Eikö Hän varoittanut, että ”teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa”¹³? Eikö hän ennakoinut, että ”pahaa [sanottaisiin] hyväksi ja hyvää pahaksi”¹⁴ ja että ”viholliset ovat oman talon väke䔹⁵?

Entä me? Pitäisikö meidän säikkyä tai olla peloissamme? Pitäisikö meidän elää niin että uskontomme on pimennossa pinnan alla? Ei varmastikaan! Kristukseen uskoessamme meidän ei tarvitse pelätä ihmisten pilkkaa eikä säikkyä heidän herjauksiaan.¹⁶ Kun Vapahtaja on peräsimessä ja elävät profeetat johtavat ja opastavat meitä, ”kuka voi olla meitä vastaan?”¹⁷ Olkaamme luottavaisia, ei anteeksipyytäviä, urheita, ei arkoja, uskollisia, ei pelokkaita, kun pidämme Herran valoa korkealla näinä viimeisinä aikoina.¹⁸

Vapahtaja teki selväksi, että ”joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä – –. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä.”¹⁹

Niinpä vaikka jotkut haluaisivat mieluummin Jumalan, joka ei esitä käskyjä, todistakaamme me rohkeasti vanhin D. Todd Christoffersonin sanoin, että ”Jumala, joka ei vaadi mitään, vastaa käytännössä Jumalaa, jota ei ole olemassa”²⁰.

Vaikka jotkut mieluummin valikoisivatkin käskyjä, joita he noudattavat, ottakaamme me iloiten vastaan Vapahtajan kutsu ”elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”²¹.

Vaikka monet uskovat, että Herra ja Hänen kirkkonsa suvaitsevat sen, ”mitä ikinä [sydämemme] haluaa”²², julistakaamme me rohkeasti, että on väärin ”[eksyä] joukon mukana tekemään pahaa”²³, koska ”suuretkaan joukot eivät voi tehdä oikeaksi sitä, minkä Jumala on julistanut vääräksi”²⁴.

”Oi muista, muista, – – kuinka ankaria [ja silti vapauttavia] Jumalan käskyt ovat.”²⁵ Niiden selkeää opettamista voidaan toisinaan pitää suvaitsemattomuutena. Osoittakaamme siis kunnioittavasti, että on paitsi mahdollista myös välttämätöntä rakastaa Jumalan lasta, joka uskoo eri tavalla kuin me itse.

Me voimme hyväksyä muut ja kunnioittaa heitä hyväksymättä heidän uskonkäsityksiään tai tekojaan, jotka eivät ole sopusoinnussa Herran tahdon kanssa. Totuutta ei tarvitse uhrata miellyttävyyden ja sosiaalisen suotavuuden alttarille.

Siion ja Babylon eivät sovi yhteen. ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa.”²⁶ Muistakaamme Vapahtajan läpitunkeva kysymys: ”Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?”²⁷

Osoittakaamme rakkautemme Herraa kohtaan olemalla auliisti ja koko sydämestämme kuuliaisia.

Jos tunnette jääneenne opetuslapseutenne ja maailman väliin, muistakaa, että rakastava Vapahtajanne ”lähettää kutsun – –, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina [teitä] kohti, ja hän sanoo: Tehkää parannus, niin minä otan teidät vastaan.”²⁸

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Jeesus Kristus tekee joitakin voimallisimmista teoistaan tämän päivän ja uudelleen paluunsa välisenä aikana.”²⁹ Mutta hän on myös opettanut, että ”ne, jotka valitsevat Herran tien, joutuvat todennäköisesti kestämään vainoa”³⁰. Se, että ”[saamme] kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden”³¹, voi toisinaan olla meidän osamme, kun ”[annamme] Hänen äänensä olla kaikkia muita ääniä tärkeämpi”³².

”Autuas se”, Vapahtaja sanoi, ”joka ei minua torju.”³³ Toisaalla me opimme, että ”ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heit䔳⁴. Ei mikään! Kysykäämme siis itseltämme: ”Kestänkö minä vain hetken, mutta kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, luovunko kohta?³⁵ Onko minut rakennettu lujasti Jeesuksen Kristuksen ja Hänen palvelijoidensa kalliolle?”

Moraalirelativistit ovat sitä mieltä, että totuus on pelkkä yhteiskunnallinen luomus ja että mitään ehdottomia moraalisia totuuksia ei ole olemassa. Oikeastaan he sanovat, ettei ole olemassa syntiä³⁶, ettei ”mikään, mitä ihminen [tekee, ole] rikos”³⁷ – filosofia, jota vastustaja väittää ylpeänä omakseen! Varokaamme siis lampaiden vaatteissa olevia susia, jotka ovat aina värväämässä ja jotka ”[käyttävät] usein älyllisiä varauksiaan peittämään [omia] käyttäytymisensä hairahduksia”³⁸.

Jos todella haluamme olla uskollisia Kristuksen opetuslapsia, me löydämme keinon. Muussa tapauksessa vastustaja tarjoaa houkuttelevia vaihtoehtoja. Mutta uskollisina opetuslapsina ”meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi uskonkäsityksiämme eikä perääntyä siitä, minkä tiedämme olevan totta”³⁹.

Lopuksi sananen niistä Jumalan 15 palvelijasta, jotka istuvat takanani. Vaikka maailmalliset ”sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja [profeetoille]: ’Älkää [profetoiko]’”⁴⁰, uskolliset ”kruunataan – – siunauksilla ylhäältä, niin, ja monilla käskyillä, ja ilmoituksilla, kun niiden aika on”⁴¹.

Ei ole yllättävää, että näistä miehistä tulee usein ukkosenjohdattimia niille, jotka ovat tyytymättömiä Jumalan sanaan, kuten profeetat sitä julistavat. Ne, jotka hylkäävät profeetat, eivät ymmärrä, ettei pyhien kirjoitusten ennustusten ole määrä olla kenenkään omin neuvoin selitettävissä eli ihmisen tahdon tulosta vaan että Jumalan pyhät miehet puhuvat nyt, kuten Pyhä Henki heitä johtaa.⁴²

Paavalin tavoin nämä Jumalan miehet eivät ”häpeä todistaa Herrastamme” vaan ovat ”hänen takiaan vangittuna”⁴³ siinä mielessä, että heidän opettamansa oppi ei ole heidän vaan Hänen, joka on kutsunut heidät. Pietarin tavoin he eivät ”voi olla puhumatta siitä, mitä [he ovat] nähneet ja kuulleet”⁴⁴. Todistan, että ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenet ovat hyviä ja rehellisiä miehiä, jotka rakastavat Jumalaa ja Hänen lapsiaan ja joita Hän rakastaa. Meidän tulee ottaa vastaan heidän sanansa niin kuin Herran omasta suusta ”kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa. Sillä kun [me] näin [teemme], helvetin portit eivät [meitä] voita; niin, ja Herra Jumala hajottaa pimeyden voimat [meidän edestämme].”⁴⁵

”Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää työn etenemistä.”⁴⁶ Se marssii voitokkaasti teidän kanssanne ja minun kanssani tai ilman teitä ja minua, joten ”valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette”⁴⁷. Älkää antako suuresta ja avarasta rakennuksesta kantautuvien voimakkaiden ja vihamielisten äänten hämätä tai pelotella. Heidän epätoivoiset äänensä eivät vedä vertoja hiljaisen, vienon äänen seesteiselle vaikutukselle särkyneeseen sydämeen ja murtuneeseen mieleen.

Todistan, että Kristus elää, että Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme ja että Hän johtaa kirkkoaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin välityksellä vahvistaen näin, että me emme ”[ajelehdi] kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä”⁴⁸.

Presidentti Nelson on opettanut: ”Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapset ovat halukkaita erottumaan joukosta, puhumaan rohkeasti ja olemaan erilaisia kuin maailman ihmiset. He ovat pelottomia, omistautuneita ja rohkeita.”⁴⁹

Veljet ja sisaret, nyt on hyvä aika olla hyviä! Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.