Säästäthän äidin hengen

Kuva

Äiti syöttää tytärtään lautaselta

Valokuva kirjoittajan luvalla

Kun olin 10-vuotias, äitini sai vakavan sydänkohtauksen. Hän oli sairaalassa monta viikkoa taistellen hengestään.

Tänä aikana Alkeisyhdistyksen opettajani sisar Ellen Johnson tuli meille kerran viikossa katsomaan minua. Olin juuri alkanut käydä Alkeisyhdistyksessä, ja minulla oli rajallinen ymmärrys evankeliumista. Joka viikko sisar Johnson lausui minulle todistuksensa ja puhui rukouksesta. Hän opetti minulle, että jos rukoilisin, taivaallinen Isä vastaisi.

Useiden viikkojen kuluttua äidin terveys heikkeni entisestään. Hänellä oli vahingoittunut sydänläppä, joka vaati korjausta. Hänen lääkärinsä sanoi, että hän kuolisi ilman kokeellista sydänleikkausta. Hänen toipumismahdollisuutensa oli kuitenkin vain noin 50-prosenttinen.

Avosydänleikkaus oli uusi ja riskialtis toimenpide 1960-luvun alkupuolella. Kirurgit suunnittelivat leikkaavansa äidin rintakehän auki selkärankaan saakka ja sitten halkaisevansa hänen rintakehänsä päästäkseen käsiksi hänen sydämeensä. Monet potilaat eivät selviytyneet tästä leikkauksesta. Olin poissa tolaltani ja pelkäsin, että äitini kuolisi.

Isä oli enimmäkseen töissä tai sairaalassa äidin kanssa. Isosiskoni Pam piti huolta veljestäni ja minusta. Iltaisin tunsin itseni yksinäiseksi ja pelokkaaksi, mutta ajattelin sitä, mitä sisar Johnson oli opettanut minulle rukouksesta. Polvistuin usein vuoteeni viereen ja itkin pyytäen taivaallista Isää säästämään äidin hengen.

Yhden sellaisen itkuisen rukouksen aikana minut valtasi suuri rauha ja lakkasin itkemästä. Tunsin, että kaikki menisi hyvin. Olin vakuuttunut siitä, että äitini eläisi nähdäkseen minut aikuisena ja ettei minun tarvitse olla huolissani. En kuullut ääntä enkä nähnyt näkyä, mutta koin hiljaisia, rauhallisia tunteita. En epäillyt niitä. Taivaallinen Isä oli vastannut rukoukseeni, ja minä tiesin sen.

Kuva

Ristityt kädet medaljongin vieressä

Kuvitus Alex Nabaum

Äiti selvisi leikkauksesta. Hän oli heikko ja sairas suurimman osan elämäänsä, mutta taivaallinen Isä oli vastannut rukouksiini ja säästänyt hänen henkensä. Hän eli niin kauan, että näki minun varttuvan aikuiseksi, menevän naimisiin ja saavan lapsia.

Vuosia myöhemmin, kun presidentti Russell M. Nelsonista tuli apostoli, äiti kertoi minulle, että tämä oli ollut se sydänkirurgi, joka oli pelastanut hänen henkensä. Kirjoitin hänelle kirjeen kiittääkseni häntä. Kun hän vastasi kirjeeseeni, hän kiitti minua kirjeestäni ja tunnusti Jumalan avun työssään.