Kaikki meidän parhaaksemme

Tänään on 6. huhtikuuta – sen päivän vuosipäivä, jolloin Jeesus Kristus palautti myöhempien aikojen kirkkonsa – ja osa pääsiäisen aikaa, jolloin me riemuiten todistamme Jeesuksen Kristuksen täydellisestä elämästä, sovitusuhrista ja loistavasta ylösnousemuksesta.

Eräs kiinalainen kertomus alkaa siitä, kun erään miehen poika löytää kauniin hevosen.

”Kuinka onnekasta”, naapurit sanovat.

”Saapa nähdä”, mies sanoo.

Sitten poika putoaa hevosen selästä ja vammautuu pysyvästi.

”Kuinka epäonnekasta”, naapurit sanovat.

”Saapa nähdä”, mies sanoo.

Värväysarmeija tulee, mutta se ei ota vammautunutta poikaa.

”Kuinka onnekasta”, naapurit sanovat.

”Saapa nähdä”, mies sanoo.

Tämä ailahteleva maailma tuntuu usein myrskyisältä, epävarmalta, joskus onnekkaalta ja – liian usein – epäonnekkaalta. Silti tässä koettelemusten maailmassa¹ ”me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa”². Tosiaankin kun vaellamme oikeamielisesti ja muistamme liittomme, ”kaikki yhdessä koituu teidän parhaaksenne”³.

Kaikki meidän parhaaksemme.

Merkittävä lupaus! Lohdullinen varmuus Jumalalta itseltään! Ihmeellisellä tavalla luomisen tarkoituksena ja Jumalan luonteena on tuntea alku ja loppu⁴, toteuttaa kaikki meidän parhaaksemme sekä auttaa meitä tulemaan pyhitetyiksi ja pyhiksi Jeesuksen Kristuksen armon ja sovituksen kautta.

Jeesuksen Kristuksen sovitus voi vapauttaa ja lunastaa meidät synnistä. Mutta Jeesus Kristus ymmärtää läheisesti myös jokaista kipuamme, ahdinkoamme, sairauttamme⁵, murhettamme ja eroamme. Ajassa ja iankaikkisuudessa Hänen voittonsa kuolemasta ja helvetistä voi saattaa kaiken kohdalleen.⁶ Hän auttaa parantamaan murtuneita ja halveksittuja, saamaan vihaiset ja eripuraiset tekemään sovinnon, lohduttamaan yksinäisiä ja syrjäytyneitä, rohkaisemaan epävarmoja ja epätäydellisiä sekä saamaan aikaan ihmeitä, jotka ovat mahdollisia vain Jumalan avulla.

Me laulamme hallelujaa ja huudamme hoosiannaa! Iankaikkisen voiman ja äärettömän hyvyyden avulla Jumalan onnensuunnitelmassa kaikki voi toimia yhdessä meidän parhaaksemme. Me voimme kohdata elämän luottavaisina ilman pelkoa.

Omin neuvoin me emme ehkä tiedä omaa parastamme. Kun ”valitsen itseni”, valitsen myös omat rajoitukseni, heikkouteni, puutteeni. Jotta voimme tehdä eniten hyvää, meidän on viime kädessä oltava hyviä.⁷ Koska kukaan muu kuin Jumala ei ole hyvä⁸, me tavoittelemme täydellisyyttä Jeesuksessa Kristuksessa.⁹ Meistä tulee uskollisin, paras itsemme vain, kun riisumme päältämme luonnollisen ihmisen ja meistä tulee lapsi Jumalan edessä.

Kun luotamme ja uskomme Jumalaan, koettelemukset ja ahdingot voidaan pyhittää meidän hyväksemme. Joosef, joka myytiin orjaksi Egyptiin, pelasti myöhemmin perheensä ja kansansa. Vankeus Libertyn vankilassa opetti profeetta Joseph Smithille, että nämä asiat ”[antavat] sinulle kokemusta ja [ovat] sinun hyväksesi”¹⁰. Uskossa eletyt koettelemukset ja uhraukset, joita emme koskaan valitsisi, voivat siunata meitä ja muita tavalla, jota emme osanneet kuvitellakaan.¹¹

Me kasvatamme uskoa ja luottamusta Herraan, että kaikki voi koitua yhdessä meidän parhaaksemme, kun saamme iankaikkisen näkökulman¹², ymmärrämme, että koettelemuksemme saattavat kestää vain pienen tuokion¹³, tunnustamme, että ahdinko voidaan pyhittää meidän hyväksemme¹⁴, tiedostamme, että onnettomuudet, ennenaikainen kuolema, heikentävät sairaudet ja taudit kuuluvat kuolevaisuuteen, ja luotamme siihen, ettei rakastava taivaallinen Isä anna koettelemuksia rangaistakseen tai tuomitakseen. Hän ei antaisi kiveä sille, joka pyytää leipää, tai käärmettä sille, joka pyytää kalaa.¹⁵

Kun koettelemuksia tulee, haluamme usein eniten sitä, että joku kuuntelee meitä ja on kanssamme.¹⁶ Tuona hetkenä kliseiset vastaukset voivat olla hyödyttömiä, vaikka niiden tarkoitus olisikin lohduttaa. Toisinaan kaipaamme sitä, että joku surisi, tuntisi tuskaa ja itkisi kanssamme, antaisi meidän ilmaista kipuamme, turhautumistamme ja toisinaan jopa vihaamme ja myöntäisi kanssamme, että on asioita, joita emme tiedä.

Kun luotamme Jumalaan ja Hänen rakkauteensa meitä kohtaan, suurimmatkin murheemme voivat lopulta koitua meidän parhaaksemme.

Muistan päivän, jolloin sain tiedon vakavasta auto-onnettomuudesta, jossa oli osallisena rakkaitani. Sellaisina hetkinä, tuskaa ja uskoa tuntien, voimme vain sanoa kuten Job: ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”¹⁷

Maailmanlaajuisessa kirkossa noin 3 500 vaarnaa ja piiriä sekä noin 30 000 seurakuntaa tarjoavat suojaa ja turvaa.¹⁸ Mutta vaarnoissamme ja seurakunnissamme monet uskolliset perheet ja yksilöt kohtaavat vaikeita haasteita, vaikka he tietävätkin, että (tietämättä vielä kuinka) asiat koituvat yhdessä meidän parhaaksemme.

Huddersfieldissä Englannissa veli Samuel Bridgstockilla todettiin levinneisyysasteen neljä syöpä juuri ennen uuden vaarnanjohtajan kutsumista. Vakavan diagnoosinsa vuoksi hän kysyi vaimoltaan Annalta, miksi hän edes menisi puhuteltavaksi.

”Koska”, sisar Bridgstock sanoi, ”sinut kutsutaan vaarnanjohtajaksi.”

Alun perin vaarnanjohtaja Bridgstockille (joka on täällä tänään) annettiin elinaikaa vuosi tai pari, mutta nyt hän palvelee jo neljättä vuotta. Hänellä on hyviä päiviä ja vaikeita päiviä. Hänen vaarnansa on lähtenyt kasvuun, ja siellä on entistä suurempaa uskoa, palvelua ja ystävällisyyttä. Se ei ole helppoa, mutta hänen vaimonsa ja perheensä elävät osoittaen uskoa ja kiitollisuutta ja tuntien ymmärrettävää surua, jonka he uskovat muuttuvan iankaikkiseksi iloksi Jeesuksen Kristuksen palauttavan sovituksen ansiosta.¹⁹

Kun olemme levollisia, avoimia ja kunnioittavia, me voimme tuntea Herran tarjoaman liittoon kuulumisen kauneutta, tarkoitusta ja tyyneyttä. Pyhinä hetkinä Hän saattaa antaa meidän nähdä pilkahduksen suuremmasta iankaikkisesta todellisuudesta, johon päivittäinen elämämme sisältyy ja jossa pienet ja yksinkertaiset asiat koituvat yhdessä antajien ja saajien parhaaksi.

Rebekah, ensimmäisen lähetysjohtajani tytär, on kertonut, kuinka Herra vastasi hänen lohtua pyytävään rukoukseensa odottamattomalla tilaisuudella vastata jonkun toisen rukoukseen.

Myöhään eräänä iltana Rebekah, joka suri äitinsä äskettäistä poismenoa, sai selkeän vaikutelman mennä tankkaamaan autonsa. Kun hän saapui huoltoasemalle, hän tapasi iäkkään naisen, jolla oli hengitysvaikeuksia ja hankaluuksia suuren happisäiliön kanssa. Myöhemmin Rebekah pystyi antamaan naiselle äitinsä kannettavan happilaitteen. Tämä sisar sanoi kiitollisena: ”Olet antanut minulle takaisin vapauteni.” Asiat toimivat yhdessä parhain päin, kun palvelemme niin kuin Jeesus Kristus palvelisi.

Eräs isä, jonka palvelutyötoveriksi on osoitettu hänen opettajaikäinen poikansa, on selittänyt: ”Palvelutyö on sitä, kun muutumme naapureista, jotka vievät pikkuleipiä luotetuille ystäville, hengellisiksi pelastustyöntekijöiksi.” Liittoon kuuluminen Jeesuksessa Kristuksessa lohduttaa, yhdistää, pyhittää.

Silloinkin kun kohtaamme murhenäytelmän, hengellinen valmistautuminen voi muistuttaa meitä siitä, että taivaallinen Isä on tiennyt, milloin tuntisimme olevamme kaikkein haavoittuvimpia ja yksinäisimpiä. Esimerkiksi perhe, jonka lapsi vietiin sairaalaan, sai myöhemmin lohtua muistaessaan, että Pyhä Henki oli kuiskannut etukäteen, mitä odottaa.

Toisinaan suurempi iankaikkinen todellisuus, jonka Herra antaa meidän tuntea, koskee myös sukulaisia verhon toisella puolella. Eräs sisar koki iloa kääntymyksestä Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin. Kaksi järkytystä oli kuitenkin vaikuttanut hänen elämäänsä syvästi – hän oli nähnyt veneonnettomuuden ja murheellisesti menettänyt äitinsä, joka oli riistänyt itseltään hengen.

Silti tämä sisar voitti vesipelkonsa siinä määrin, että hänet voitiin kastaa upottamalla. Ja eräänä hyvin onnellisena päivänä hän näki, kuinka joku, joka toimi hänen edesmenneen äitinsä sijaisena, kastettiin temppelissä. ”Kaste temppelissä paransi äitini, ja se vapautti minut”, sisar kertoo. ”Se oli ensimmäinen kerta, kun tunsin rauhaa äitini kuoleman jälkeen.”

Hengellinen musiikkimme toistaa Hänen lupauksensa siitä, että kaikki voi koitua yhdessä meidän parhaaksemme.

Mormonin kirja on käsin kosketeltava todiste siitä, että Jeesus on Kristus ja että Jumala täyttää profetiansa. Mormonin kirja, jonka ovat kirjoittaneet innoitetut profeetat, jotka näkivät meidän aikamme, alkaa kipeällä draamalla – perhe kohtaa syviä erimielisyyksiä. Ja silti, kun tutkimme ja pohdimme alkaen luvusta 1. Nefi 1 aina lukuun Moroni 10, me tulemme Jeesuksen Kristuksen luo ja tunnemme lujan todistuksen siitä, että se, mitä tapahtui siellä silloin, voi siunata meitä täällä nyt.

Kun Herra tuo elävän profeettansa välityksellä useampia Herran huoneita lähemmäksi useammissa paikoissa, temppelisiunaukset koituvat yhdessä meidän parhaaksemme. Me tulemme liittojen ja toimitusten kautta Isämme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luo ja saamme iankaikkisen näkökulman kuolevaisuuteen. Yksi kerrallaan, nimi kerrallaan, me tarjoamme rakkaille sukulaisille – esivanhemmille – pyhiä toimituksia ja liittosiunauksia Herran mallin mukaisesti pelastajina Siionin vuorella.²²

Kun temppelit tulevat lähemmäksi meitä monin paikoin, temppeliuhri, jonka voimme uhrata, on se, että etsimme pyhyyttä Herran huoneessa useammin. Monien vuosien ajan olemme säästäneet, suunnitelleet ja uhranneet mennäksemme temppeliin. Nyt, kun olosuhteet sallivat, menettehän vielä useammin Herran luo Hänen pyhään huoneeseensa. Antakaa säännöllisen temppelipalvelun siunata, suojella ja innoittaa teitä ja perhettänne – perhettä, joka teillä on, tai perhettä, joka teillä tulee olemaan ja joka teistä tulee jonakin päivänä.

Olosuhteidenne salliessa miettikää myös omien temppelivaatteiden hankkimisen tuomaa siunausta.²³ Eräs isoäiti vaatimattomasta perheestä sanoi, että kaikista maailman asioista hän halusi eniten omia temppelivaatteita. Hänen pojanpoikansa kertoo: ”Isoäiti kuiskasi: ’Minä palvelen omissa temppelivaatteissani, ja kun olen kuollut, minut haudataan niissä.’” Ja kun aika koitti, niin tapahtui.

Kuten presidentti Russell M. Nelson opettaa: ”Kaikki, mihin me uskomme, ja jokainen lupaus, jonka Jumala on antanut liittokansalleen, yhdistyy temppelissä.”²⁴

Ajassa ja iankaikkisuudessa luomisen tarkoituksena ja Jumalan itsensä luonteena on saattaa kaikki yhteen meidän parhaaksemme.

Tämä on Herran iankaikkinen tarkoitus. Se on Hänen iankaikkinen näkökulmansa. Se on Hänen iankaikkinen lupauksensa.

Kun elämä on sekaista ja tarkoitus ei ole selkeä, kun haluatte elää paremmin mutta ette tiedä kuinka, niin tulettehan Isämme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luo. Luottakaa siihen, että He elävät, rakastavat teitä ja haluavat kaiken teidän parhaaksenne. Minä todistan, että näin on, äärettömästi ja iankaikkisesti, Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.