Kristuksen opin voimakas, hyveellinen kierre

Vuosia sitten vaimoni Ruth, tyttäremme Ashley ja minä lähdimme muiden turistien kanssa kajakkiretkelle Havaijin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kajakki on matala, kanootin kaltainen vene, jossa meloja istuu kasvot menosuuntaan ja meloo kaksilapaisella melalla vuoroin vasemmalta ja vuoroin oikealta. Suunnitelmana oli meloa kahdelle pienelle saarelle Oahun rannikolla ja takaisin. Olin luottavainen, koska olin nuorena miehenä melonut kajakeilla yli vuoristojärvien. Ylimielisyys ei koskaan ennusta hyvää, vai mitä?

Oppaamme antoi meille ohjeita ja näytti meille merikajakit, joita käyttäisimme. Ne erosivat niistä, joilla olin aiemmin melonut. Niissä piti istua kajakin päällä eikä sen sisällä. Kun nousin kajakille, painopisteeni oli korkeammalla kuin mihin olin tottunut ja kajakki tuntui vedessä kiikkerämmältä.

Kun lähdimme matkaan, meloin nopeammin kuin Ruth ja Ashley. Jonkin ajan kuluttua olin kaukana heidän edellään. Vaikka olin ylpeä sankarillisesta vauhdistani, lakkasin melomasta ja odotin, että he saisivat minut kiinni. Suuri aalto – noin 13 senttimetriä – osui kajakkini kylkeen ja keikautti minut veteen. Kun olin kääntänyt kajakin oikein päin ja onnistunut pääsemään takaisin sen päälle istumaan, Ruth ja Ashley olivat ohittaneet minut, mutta olin liian hengästynyt jatkaakseni melontaa. Ennen kuin ehdin hengähtää, toinen aalto, tämä todella valtava – vähintään 20 senttimetriä – osui kajakkiini ja keikautti minut jälleen nurin. Kun olin onnistunut saamaan kajakin oikein päin, olin niin hengästynyt, että pelkäsin, etten pystyisi kiipeämään sen päälle.

Kun opas huomasi tilanteeni, hän meloi paikalle ja vakautti kajakkini, jotta minun oli helpompi kiivetä sen päälle. Kun hän näki, että olin yhä liian hengästynyt melomaan yksin, hän kiinnitti hinausköyden kajakkiini ja alkoi meloa vetäen minua mukanaan. Pian hengitykseni tasaantui ja aloin meloa riittävästi omin voimin. Hän päästi köyden irti, ja pääsin ensimmäiselle saarelle ilman muuta lisäapua. Saavuttuani perille lysähdin hiekalle uupuneena.

Kun ryhmä oli levähtänyt, opas sanoi minulle vaivihkaa: ”Herra Renlund, jos vain jatkatte melomista ja säilytätte vauhtinne, uskon, että pärjäätte hyvin.” Noudatin hänen neuvojaan, kun meloimme toiselle saarelle ja sitten takaisin lähtöpaikalle. Kahdesti opas meloi ohitseni ja sanoi minulle, että pärjäsin hienosti. Kajakkiini osui sivulta jopa isompia aaltoja, mutta en keikahtanut nurin.

Jatkuvasti melomalla pidin yllä kajakin vauhtia ja pääsin eteenpäin, mikä lievensi sivusta lyövien aaltojen vaikutusta. Sama periaate soveltuu meidän hengelliseen elämäämme. Meistä tulee haavoittuvia, kun hidastamme ja varsinkin kun pysähdymme. Jos säilytämme hengellisen vauhdin eli liikevoiman ”melomalla” jatkuvasti kohti Vapahtajaa, me olemme paremmassa turvassa ja suojassa, koska iankaikkinen elämämme riippuu uskostamme Häneen.

Hengellistä liikevoimaa luodaan ”koko elämän ajan, kun toistuvasti otamme vastaan Kristuksen opin”. Niin tekeminen synnyttää presidentti Russell M. Nelsonin opetuksen mukaan ”voimakkaan, hyveellisen kierteen”. Kristuksen opin osatekijöitä – kuten uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannusta, liittosuhteen solmimista Herraan kasteen kautta, Pyhän Hengen lahjan vastaanottamista ja kestämistä loppuun asti – ei tosiaan ole tarkoitus kokea kertaluonteisina rasti ruutuun -tapahtumina. Varsinkaan ”kestäminen loppuun asti” ei oikeastaan ole erillinen askel Kristuksen opissa – ikään kuin suorittaisimme neljä ensimmäistä vaihetta ja sitten kyyristelisimme, kiristelisimme hampaitamme ja odottaisimme kuolemaa. Ei, kestäminen loppuun asti on sitä, että toistuvasti ja kasvavassa määrin sovellamme Kristuksen opin muita osatekijöitä käytäntöön, mikä luo ”voimakkaan, hyveellisen kierteen”, jota presidentti Nelson kuvaili.

Toistuvasti merkitsee sitä, että me koemme Kristuksen opin vaiheita läpi yhä uudelleen koko elämämme ajan. Kasvavassa määrin tarkoittaa sitä, että me rakennumme ja kehitymme jokaisen toiston myötä. Vaikka toistammekin vaiheita, me emme pelkästään pyöri ympyrää ilman kehittymistä eteenpäin. Sen sijaan me lähestymme Jeesusta Kristusta joka kerta kierteen kulkemisen myötä.

Liikevoimaan sisältyy sekä nopeus että suunta. Jos olisin melonut kajakkia tarmokkaasti väärään suuntaan, olisin voinut saada aikaan merkittävän liikevoiman eli vauhdin, mutta en olisi päässyt aiottuun määränpäähän. Samalla tavoin meidän pitää elämässä ”meloa” kohti Vapahtajaa, jotta pääsemme Hänen luokseen.

Meidän täytyy päivittäin ravita uskoamme Jeesukseen Kristukseen. Uskomme saa ravintoa, kun rukoilemme päivittäin, tutkimme pyhiä kirjoituksia päivittäin, pohdimme Jumalan hyvyyttä päivittäin, teemme parannusta päivittäin ja seuraamme Pyhän Hengen kehotuksia päivittäin. Aivan kuten ei ole terveellistä lykätä kaiken ruoan syömistä sunnuntaihin ja sitten ahmia viikoittainen ravintoannoksemme, samoin ei ole hengellisesti terveellistä rajoittaa todistusta ravitsevaa käyttäytymistämme yhteen päivään viikossa.

Kun otamme vastuun omasta todistuksestamme, me saamme hengellistä vauhtia eli liikevoimaa ja vähitellen meissä kasvaa luja usko Jeesukseen Kristukseen ja Kristuksen opista tulee keskeinen osa elämän tarkoitusta. Liikevoima kasvaa myös, kun pyrimme noudattamaan Jumalan lakeja ja tekemään parannusta. Parannus on iloinen asia, jonka ansiosta voimme oppia virheistämme, ja näin me edistymme iankaikkisesti. Eteemme tulee epäilemättä hetkiä, jolloin kajakkimme keikahtaa nurin ja huomaamme olevamme syvässä vedessä. Tekemällä parannuksen me voimme päästä jälleen kajakin päälle ja jatkaa, vaikka olisimme pudonneet kuinka monta kertaa hyvänsä. Tärkeää on, ettemme anna periksi.

Seuraava osa Kristuksen oppia on kaste, johon sisältyy vesikaste ja konfirmoinnin kautta Pyhän Hengen kaste. Vaikka kaste on ainutlaatuinen tapahtuma, me uudistamme kasteenliittomme toistuvasti, kun nautimme sakramentin. Sakramentti ei korvaa kastetta, mutta se yhdistää Kristuksen opin ensimmäiset osatekijät – uskon ja parannuksen – Pyhän Hengen vastaanottamiseen. Kun tunnollisesti nautimme sakramentin, me kutsumme Pyhän Hengen elämäämme, aivan kuten silloin kun meidät kastettiin ja konfirmoitiin. Kun pidämme sakramenttirukouksissa kuvatun liiton, Pyhästä Hengestä tulee kumppanimme.

Kun Pyhä Henki vaikuttaa elämäämme entistä enemmän, me omaksumme asteittain ja toistuvasti Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia. Sydämemme muuttuu. Halumme tehdä pahaa heikkenee. Taipumuksemme tehdä hyvää kasvaa, kunnes haluamme yksinomaan ”tehdä alati hyvää”. Ja siten me saamme taivaallista voimaa, jota tarvitsemme kestääksemme loppuun asti. Uskomme on kasvanut, ja olemme valmiita toistamaan voimakkaan, hyveellisen kierteen uudelleen.

Eteenpäin vievä hengellinen liikevoima saa meidät myös solmimaan lisää liittoja Jumalan kanssa Herran huoneessa. Se, että solmimme useita liittoja, tuo meitä lähemmäksi Kristusta ja yhdistää meidät Häneen vahvemmin. Näiden liittojen kautta me pääsemme paremmin osallisiksi Hänen voimastaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että kaste- ja temppeliliitot eivät itsessään ole voiman lähde. Voiman lähteenä on Herra Jeesus Kristus ja taivaallinen Isämme. Liittojen solmiminen ja pitäminen luovat elämäämme väylän Heidän voimalleen. Kun elämme näiden liittojen mukaisesti, me perimme lopulta kaiken, mitä taivaallisella Isällä on. Kristuksen opin mukaan elämisen aikaansaama liikevoima paitsi voimistaa jumalallisen luonteemme muuttumista iankaikkisen päämäärämme mukaiseksi myös kannustaa meitä auttamaan muita sopivin tavoin.

Pohtikaa, miten retkiopas auttoi minua sen jälkeen, kun olin keikahtanut nurin kajakilla. Hän ei huutanut kaukaa mitään hyödytöntä kysymystä, kuten: ”Herra Renlund, mitä te teette vedessä?” Hän ei melonut luokseni ja moittinut minua sanoen: ”Herra Renlund, ette olisi tässä tilanteessa, jos olisitte paremmassa fyysisessä kunnossa.” Hän ei alkanut hinata kajakkiani, kun olin vasta yrittämässä päästä sen päälle. Eikä hän oikaissut minua ryhmän edessä. Sen sijaan hän antoi minulle tarvitsemaani apua silloin kun tarvitsin sitä. Hän antoi minulle neuvoja, kun olin vastaanottavainen. Ja hän teki kaikkensa rohkaistakseen minua.

Kun palvelemme muita, meidän ei ole tarpeen esittää hyödyttömiä kysymyksiä tai todeta itsestäänselvyyksiä. Useimmat ihmiset, joilla on vaikeuksia, tietävät, että heillä on vaikeaa. Meidän ei pidä tuomita. Se, että tuomitsemme, ei ole hyödyllistä eikä tervetullutta, ja useimmiten se on harkitsematonta.

Itsemme vertaaminen muihin voi johtaa meidät tekemään pahoja virheitä, varsinkin jos päättelemme olevamme vanhurskaampia kuin ne, joilla on vaikeuksia. Sellainen vertaaminen on kuin olisi toivottomasti hukkumassa kolmen metrin syvyiseen veteen ja nähdessään jonkun muun hukkuvan neljän metrin syvyiseen veteen tuomitsisi hänet suuremmaksi synnintekijäksi ja tuntisi oman tilanteensa hyväksi. Loppujen lopuksi me kaikki kamppailemme omalla tavallamme. Kukaan meistä ei ansaitse pelastusta. Emme koskaan voi ansaita sitä. Mormonin kirjassa Jaakob opetti: ”Muistakaa [tehtyämme] sovinnon Jumalan kanssa, että [me pelastumme] ainoastaan Jumalan armosta ja sen kautta.” Me kaikki tarvitsemme Vapahtajan äärettömän sovituksen – emme pelkästään osaa siitä.

Me tosiaan tarvitsemme kaikkea myötätuntoamme, empatiaamme ja rakkauttamme, kun olemme vuorovaikutuksessa ympärillämme olevien kanssa. Niiden, joilla on vaikeaa, ”pitää kokea Jeesuksen Kristuksen puhdasta rakkautta, joka kuvastuu teidän sanoistanne ja teoistanne”. Kun palvelemme, me rohkaisemme muita usein ja tarjoamme apua. Vaikka joku ei olisikaan vastaanottavainen, me jatkamme palvelemista, sikäli kuin hän sallii. Vapahtaja on opettanut: ”Sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät; ja te olette keinona pelastuksen tuomisessa heille.” Vapahtajan työnä on parantaa. Meidän työnämme on rakastaa – rakastaa ja palvella sellaisella tavalla, että muut tuntevat halua tulla Jeesuksen Kristuksen luo. Tämä on yksi Kristuksen opin voimallisen, hyveellisen kierteen hedelmistä.

Kutsun teitä elämään Kristuksen opin mukaan toistuvasti, kasvavassa määrin ja tarkoituksellisesti sekä auttamaan muita heidän matkallaan. Todistan, että Kristuksen oppi on keskeisellä sijalla taivaallisen Isän suunnitelmassa. Sehän on Hänen oppinsa. Kun osoitamme uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, se saa meidät kulkemaan liittopolkua ja kannustaa meitä auttamaan muita tulemaan Jeesuksen Kristuksen uskollisiksi opetuslapsiksi. Meistä voi tulla perillisiä taivaallisen Isän valtakunnassa, mikä on Kristuksen opin mukaisen uskollisen elämän huipentuma. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.