Piispat – Herran lauman paimenet

Rakkaat veljeni pappeudessa, yhdessä ikimuistoisimmista säkeistä rakastetussa kirkon laulussa kysytään: ”Voiko milloinkaan nuoremme Väistyä pois paikaltaan?”¹ Vilpittömänä ja raikuvana vastauksenani tuohon kysymykseen julistan: ”Ei!”

Varmistaakseni, että tuo vastaus pysyy paikkansa pitävänä, todistan tänään, että nousevan sukupolven tukeminen tänä epätavallisten haasteiden ja kiusausten aikana on keskeinen vastuu, jonka taivaallinen Isä on antanut vanhemmille ja piispakunnille.² Saanen valaista piispakunnan tärkeyttä omakohtaisella kokemuksellani.

Ollessani diakoni perheemme muutti uuteen kotiin eri seurakunnan alueelle. Olin aloittamassa yläkoulua, joten menin myös uuteen kouluun. Diakonien koorumissa oli mahtava nuorten miesten joukko. Heidän vanhemmistaan useimmat olivat aktiivisia kirkon jäseniä. Oma äitini oli täysin aktiivinen, ja isäni oli kaikin tavoin erinomainen, mutta hän ei ollut aktiivinen kirkossa.

Toinen neuvonantaja piispakunnassa³, veli Dean Eyre, oli omistautunut johtaja. Kun olin vielä sopeutumassa uuteen seurakuntaan, ilmoitettiin isä–poika-tapahtumasta Bear Laken alueella – noin 65 kilometrin päässä. En uskonut osallistuvani siihen ilman isääni. Mutta veli Eyre esitti minulle erityisen kutsun lähteä sinne hänen kanssaan. Hän puhui arvostaen ja kunnioittavasti isästäni ja tähdensi sitä, miten tärkeää minulle olisi saada tilaisuus olla muiden diakonien koorumin jäsenten kanssa. Niinpä päätin lähteä veli Eyren kanssa, ja minulla oli mahtava kokemus.

Veli Eyre oli hieno esimerkki Kristuksen kaltaisesta rakkaudesta täyttäessään piispakunnan vastuuta tukea vanhempia nuorten kaitsemisessa ja heistä huolehtimisessa. Hän antoi minulle erinomaisen alun uudessa seurakunnassa ja toimi ohjaajanani.

Muutama kuukausi ennen kuin lähdin lähetystyöhön vuonna 1960, veli Eyre kuoli syöpään 39-vuotiaana. Häntä jäivät suremaan vaimo sekä heidän viisi lastaan, kaikki alle 16-vuotiaita. Hänen vanhimmat poikansa Richard ja Chris Eyre ovat vakuuttaneet minulle, että isän poismenon jälkeen piispakunnat tukivat ja kaitsivat heitä ja heidän nuorempia veljiään ja sisartaan Kristuksen kaltaisella rakkaudella, mistä olen kiitollinen.

Vanhemmilla on aina pääasiallinen vastuu perheestään.⁴ Koorumien johtokunnat antavat koorumin jäsenille myös tärkeää tukea ja opastusta auttamalla heitä kohottamaan Aaronin pappeuden velvollisuudet ja voiman keskeiseksi osaksi elämäänsä.⁵

Kuva

Paimen lampaiden kanssa

Tänään tarkoitukseni on keskittyä piispoihin ja heidän neuvonantajiinsa, joita voidaan asianmukaisesti kutsua ”Herran lauman paimeniksi” – ja korostan erityisesti heidän rooliaan nousevan sukupolven paimenina.⁶ On mielenkiintoista, että apostoli Pietari kutsui Jeesusta Kristusta sielujen paimeneksi ja kaitsijaksi⁷.

Piispalla on viisi päätehtävää hänen toimiessaan seurakunnan johtavana virkailijana:

1. Hän on seurakunnan johtava ylipappi.⁸

2. Hän on Aaronin pappeuden johtaja.⁹

3. Hän on yleinen tuomari.¹⁰

4. Hän koordinoi pelastuksen ja korotuksen työtä, johon kuuluu apua tarvitsevista huolehtiminen.¹¹

5. Hän valvoo aikakirjoja, talousasioita sekä seurakuntakeskuksen käyttöä.¹²

Tehtävässään johtavana ylipappina piispa on seurakunnan ”hengellinen johtaja”¹³. Hän on ”Jeesuksen Kristuksen uskollinen opetuslapsi”¹⁴.

Sen lisäksi ”piispa koordinoi pelastuksen ja korotuksen työtä seurakunnassa”¹⁵. Piispan tulee antaa jokapäiväinen vastuu evankeliumin eteenpäin viemisestä, uusien ja palaavien jäsenten vahvistamisesta, palvelutyöstä sekä temppeli- ja sukututkimustyöstä vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtokunnille.¹⁶ Piispa koordinoi tätä työtä seurakuntaneuvostossa ja seurakunnan nuorisoneuvostossa.

Piispalla on ensiarvoisen tärkeä rooli palvella paimenena ohjaamassa nousevaa sukupolvea, mukaan lukien nuoret naimattomat aikuiset, Jeesuksen Kristuksen luokse.¹⁷ Presidentti Russell M. Nelson on korostanut piispan ja tämän neuvonantajien äärimmäisen tärkeää roolia. Hän on opettanut, että heidän ”ensimmäinen ja tärkein vastuunsa on pitää huolta seurakuntansa nuorista miehistä ja nuorista naisista”¹⁸. Piispakunta tukee vanhempia kaitsemalla seurakuntansa lapsia ja nuoria sekä huolehtimalla heistä. Piispa ja seurakunnan Nuorten Naisten johtaja neuvottelevat yhdessä. He pyrkivät auttamaan nuoria elämään Nuorten voimaksi -kirjasessa mainittujen tasovaatimusten mukaan, olemaan kelvollisia saamaan toimitukset sekä tekemään pyhiä liittoja ja pitämään ne.

Saatatte kysyä: ”Miksi piispaa käsketään viettämään niin paljon aikaa nuorten parissa?” Herra on järjestänyt kirkkonsa toteuttaakseen kaikkein tärkeimpiä asioita. Sen mukaisesti Hänen kirkkonsa organisaatiorakenteessa piispalla on kaksitahoinen vastuu. Hänellä on oppiin perustuva vastuu koko seurakunnasta, mutta hänellä on myös erityinen oppiin perustuva vastuu pappien koorumista.¹⁹

Nuoret miehet, jotka ovat pappeja, ja samanikäiset nuoret naiset ovat hyvin tärkeässä vaiheessa elämäänsä ja kehitystään. Hyvin lyhyellä aikavälillä he tekevät päätöksiä, joilla on merkittäviä elinikäisiä seuraamuksia. Ne määrittelevät sen, ovatko he kelvollisia menemään temppeliin, palvelevatko he lähetystyössä²⁰, pyrkivätkö he solmimaan avioliiton temppelissä ja valmistautuvatko he elämäntyöhönsä. Näillä päätöksillä, kun ne on tehty, on syvällisiä hengellisiä ja käytännöllisiä seuraamuksia koko heidän loppuelämäänsä. Piispat, tiedättehän, että suhteellisen lyhytkin aika, jonka te vietätte nuoren papin tai nuoren naisen kanssa, voi auttaa heitä ymmärtämään, mikä voima heille on tarjolla Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Se voi antaa näkemystä, jolla on syvällinen vaikutus hänen koko elämäänsä.

Kuva

Piispa Moa Mahe ja hänen neuvonantajansa

Yksi parhaita näkemiäni esimerkkejä piispasta, joka antoi osaltaan tämänkaltaista näkemystä nuorilleen, oli piispa Moa Mahe. Hänet kutsuttiin San Franciscon tongankielisen seurakunnan ensimmäiseksi piispaksi Kaliforniassa Yhdysvalloissa.²¹ Hän oli siirtolainen Vava‘usta Tongasta. Hänen seurakuntansa sijaitsi Kaliforniassa lähellä San Franciscon lentokenttää, jossa hän työskenteli.²²

Kuva

Tongankielinen seurakunta

Seurakunnassa oli suuri joukko nuoria, useimmat perheistä, jotka olivat vastikään muuttaneet Yhdysvaltoihin. Piispa Mahe opetti heitä sanoin ja esimerkillään olemaan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaita opetuslapsia. Lisäksi hän auttoi heitä saamaan näkemyksen siitä, mitä heistä voisi tulla, ja auttoi heitä valmistautumaan menemään temppeliin, lähtemään lähetystyöhön sekä hankkimaan koulutuksen ja työpaikan. Hän palveli miltei kahdeksan vuotta, ja hänen unelmansa ja toiveensa nuorista toteutuivat.

Lähes 90 prosenttia Aaronin pappeuden koorumien nuorista miehistä palveli lähetystyössä. Viisitoista nuorta miestä ja nuorta naista opiskelivat ensimmäisinä suvustaan korkeakoulussa.²³ Hän tapasi paikallisen lukion rehtorin (joka ei ollut kirkkomme jäsen), ja he ystävystyivät ja toimivat yhteistyössä auttaen jokaista nuorta saavuttamaan hyödyllisiä tavoitteita ja voittamaan ongelmia. Rehtori kertoi minulle, että piispa Mahe auttoi häntä kaikkiin uskontokuntiin kuuluvien siirtolaisten kanssa, jotka tarvitsivat apua. Nämä nuoret tiesivät, että piispa rakasti heitä.

Valitettavasti piispa Mahe kuoli palvellessaan piispana. En koskaan unohda hänen liikuttavaa ja innoittavaa hautajaistilaisuuttaan. Paikalla oli valtava ihmisjoukko. Kuoro koostui yli 35 uskollisesta nuoresta jäsenestä, jotka olivat palvelleet lähetystyössä tai opiskelivat korkeakoulussa ja jotka olivat olleet nuoria hänen palvellessaan piispana. Yksi puhuja ilmaisi, kuinka valtavasti seurakunnan nuoret ja nuoret aikuiset arvostivat piispa Mahea. Hän ylisti piispa Mahea näkemyksestä, jonka tämä oli antanut heille valmistautumisesta elämään ja vanhurskaaseen palvelemiseen. Mutta mikä tärkeintä, piispa Mahe oli auttanut heitä vahvistamaan uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen heidän elämänsä perustana.

Piispat, missä sitten palvelettekin, te voitte puhutteluissanne ja muissa yhteyksissä antaa sellaista näkemystä ja vahvistaa uskoa Jeesukseen Kristukseen. Voitte esittää voimallisia kutsuja muuttaa käyttäytymistä, valmistaa heitä elämää varten ja innoittaa heitä pysymään liittopolulla.

Lisäksi voitte kenties auttaa niitä nuoria, jotka riitelevät vanhempiensa kanssa suhteellisen vähäpätöisistä asioista²⁴. Aikana, jolloin nuorilla näyttää olevan eniten ristiriitoja vanhempiensa kanssa, heidän kooruminsa johtaja ja se, jolle he vastaavat hengellisissä asioissa, on sama henkilö, jonka luokse heidän vanhempansa menevät saadakseen temppelisuosituksen. Tämä asettaa piispan ainutlaatuiseen asemaan, koska hän voi neuvoa sekä nuoria että heidän vanhempiaan, kun kiista on aiheuttanut juopaa heidän välilleen. Piispat voivat auttaa kumpaakin osapuolta tarkastelemaan asioita iankaikkisesta näkökulmasta ja ratkaisemaan enemmän tai vähemmän tärkeitä ongelmia. Suosittelemme, ettei piispoille osoiteta palvelutyöperheitä, jotta he voivat keskittää aikaansa ja voimiaan nuorten ja näiden perheiden palvelemiseen tämänkaltaisissa tilanteissa.²⁵

Tiedän erään piispan, joka pystyi ratkaisemaan erittäin vaikean kiistan erään pojan ja tämän vanhempien välillä, mikä toi sopusointua heidän kotiinsa ja entistä tiiviimpää sitoutumista evankeliumiin. Piispa auttoi vanhempia ymmärtämään, että pyrkimys olla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi oli tärkeämpi kuin se, miten ja milloin kotityöt oli tarkalleen tehtävä.

Voidakseen viettää enemmän aikaa nuorten kanssa, missä tahansa he ovatkin, myös koulun tapahtumissa, piispakuntia on neuvottu delegoimaan soveltuvia aikuisten tapaamisia ja neuvonta-aikoja. Vaikka piispat voivat antaa neuvoja pakottavissa ja kiireellisissä asioissa, suosittelemme, että jatkuva neuvonta pitkäaikaisissa, vähemmän kiireellisissä asioissa, joihin ei sisälly kelvollisuuteen liittyvää arvioimista, delegoidaan vanhinten koorumin tai Apuyhdistyksen jäsenille – yleensä johtokunnille tai palvelutyöveljille ja -sisarille. Henki opastaa johtohenkilöitä²⁶ valitsemaan oikeat jäsenet tähän neuvontaan. Ne, jotka saavat tämän delegoidun neuvontatehtävän, ovat oikeutettuja saamaan ilmoitusta. Heidän täytyy tietenkin aina säilyttää ehdoton luottamuksellisuus.

Huomaavaiset johtohenkilöt ovat aina tehneet uhrauksia nousevan sukupolven vuoksi. Tähän piispakunnan jäsenet käyttävät suurimman osan palveluajastaan kirkossa.

Nyt haluaisin sanoa muutaman sanan suoraan nuorille ja sen jälkeen piispoille.

Monilla teistä kallisarvoisista nuorista ei ehkä ole selkeää näkemystä siitä, keitä te olette ja mitä teistä voi tulla. Kuitenkin te olette elämänne kaikkein tärkeimpien päätösten kynnyksellä. Neuvotelkaa sekä vanhempienne että piispanne kanssa edessänne olevista tärkeistä valinnoista. Antakaa piispan olla ystävänne ja neuvonantajanne.

Olemme tietoisia siitä, että koettelemuksia ja kiusauksia tulee teitä kohti joka suunnasta. Meidän kaikkien on tehtävä parannusta päivittäin, kuten presidentti Nelson on opettanut. Puhukaa piispanne kanssa mistä tahansa asiasta, jossa yleinen tuomari voi auttaa teitä saamaan elämänne sopusointuun Herran kanssa valmistautuessanne ”suureen työhön”, joka Hänellä on teille tänä viimeisenä taloudenhoitokautena.²⁷ Kuten presidentti Nelson on kutsunut teitä, olkaa kelvollisia kuulumaan Herran nuorisopataljoonaan!²⁸

Nyt sana teille kallisarvoisille piispoille kirkon johtajiston ja jäsenten puolesta. Ilmaisemme teille syvän kiitollisuutemme. Teitä on viime vuosina pyydetty tekemään paljon muutoksia, rakkaat piispat, joten tietäkää, kuinka paljon me rakastamme ja arvostamme teitä. Teidän panoksenne valtakunnassa on miltei sanoinkuvaamaton. Kirkolla on 30 900 piispaa ja seurakunnanjohtajaa palvelemassa eri puolilla maailmaa.²⁹ Kunnioitamme teitä jokaista.

Jotkut sanat ja ne pyhät kutsumukset, joita ne kuvaavat, ovat täynnä miltei hengellistä, ylimaallista merkitystä. Piispa kuuluu ehdottomasti näiden sanojen ylimmälle tasolle. Herran palveleminen tässä tehtävässä on merkittävää todella monin tavoin. Piispan kutsuminen, hyväksyminen ja tehtävään erottaminen on ikimuistoinen kokemus. Mielestäni tämä kokemus ja sen herättämät laaja-alaiset ja syvälliset tunteet kuuluvat pieneen joukkoon elämän yleviä tapahtumia. Se sopii helposti niiden kallisarvoisten tapahtumien – kuten avioliitto ja isyys – joukkoon, joita on mahdoton kuvailla muutamalla sanalla.³⁰

Piispat, me tuemme teitä! Piispat, me rakastamme teitä! Te todellakin olette Herran lauman paimenia. Vapahtaja ei hylkää teitä näissä pyhissä tehtävissänne. Tästä todistan tänä pääsiäisviikonloppuna Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.