Yleiskonferenssi
Tämä on meidän aikamme!
Huhtikuun 2021 yleiskonferenssi


Tämä on meidän aikamme!

Jumala on lähettänyt meidät juuri tänne, juuri nyt, tänä tärkeänä aikana historiassa.

Vuonna 1978 seisoin jalkapallokentällä stadionilla, johon oli pakkautunut 65 000 kannattajaa. Edessäni oli useita hyvin suurikokoisia vastustajia, jotka näyttivät siltä kuin olisivat halunneet tehdä minusta selvää. Se oli ensimmäinen pelini aloittavana pelinrakentajana amerikkalaisen jalkapallon valtakunnallisessa liigassa (NFL), ja me pelasimme Super Bowlin hallitsevia mestareita vastaan. Jos olen rehellinen, kyseenalaistin sen, olinko kyllin hyvä olemaan kentällä. Jättäydyin taakse heittääkseni ensimmäisen syötön, ja kun sinkosin pallon, minuun törmättiin lujemmin kuin koskaan aiemmin. Maatessani sillä hetkellä niiden jykevien urheilijoiden kasan alla mietin, mitä tein siellä. Minun oli tehtävä päätös. Antaisinko epäilysteni saada minut valtaansa vai löytäisinkö rohkeutta ja voimaa nousta ja jatkaa peliä?

Kuva
Ensimmäinen syöttö

Associated Press

En silloin käsittänyt, kuinka tämä kokemus valmistaisi minua tuleviin mahdollisuuksiin. Minun piti oppia, että voisin olla vahva ja rohkea vaikeiden tilanteiden edessä.

Jalkapallopeli ei kenties ole läheskään yhtä tärkeä kuin ne haasteet, joita teidän osaksenne tulee. Useimmissa tapauksissa katsomassa ei ole stadionin täydeltä yleisöä. Mutta uskollisilla päätöksillänne on iankaikkinen merkitys.

Ehkä emme aina tunne olevamme haasteen veroisia. Mutta taivaallinen Isämme näkee meidät Hänen valtakuntansa pelottomina rakentajina. Siitä syystä Hän lähetti meidät tänne tänä mitä ratkaisevimpana aikana maailman historiassa. Tämä on meidän aikamme!

Kuunnelkaa, mitä presidentti Russell M. Nelson sanoi pian sen jälkeen, kun hänestä oli tullut kirkon presidentti: ”Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesus Kristus tekee joitakin voimallisimmista teoistaan tämän päivän ja uudelleen paluunsa välisenä aikana. Tulemme näkemään ihmeellisiä osoituksia siitä, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus johtavat tätä kirkkoa majesteettisuudessa ja kirkkaudessa.” (”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, Liahona, toukokuu 2018, s. 96.)

Voimallisimpia tekoja? Ihmeellisiä osoituksia? Millaisia ne tulevat olemaan? Mikä rooli meillä on ja kuinka ymmärrämme, mitä tehdä? En tiedä kaikkia vastauksia, mutta sen tiedän, että Herra haluaa meidän olevan valmiita! Pappeuden voiman käyttäminen kelvollisesti ei ole koskaan ollut tärkeämpää.

Uskommeko me Jumalan profeettaa? Pystymmekö näkemään ja täyttämään tarkoituksemme? Kyllä, me pystymme, ja kyllä, meidän täytyy, koska tämä on meidän aikamme!

Kun kuulemme kerrottavan Jumalan mahtavista palvelijoista, jotka elivät ennen meitä – kuten Mooses, Maria, Moroni, Alma, Ester, Joosef ja monet muut – he tuntuvat elämää suuremmilta. Mutta he eivät eronneet kovinkaan paljon meistä. He olivat tavallisia ihmisiä, jotka kohtasivat haasteita. He luottivat Herraan. He tekivät oikeita valintoja ratkaisevina hetkinä. Ja uskollaan Jeesukseen Kristukseen he suorittivat työn, jota vaadittiin heidän aikanaan.

Kuva
Profeetta Joosua

Goodsalt

Miettikää Vanhan testamentin sankaria Joosuaa. Hän oli Mooseksen, yhden historian suurimman johtajan, uskollinen seuraaja. Mooseksen kuoltua oli Joosuan aika. Hänen oli määrä johtaa israelilaiset luvattuun maahan. Kuinka hän tekisi sen? Joosua oli syntynyt ja kasvanut orjuudessa Egyptissä. Hänellä ei ollut apunaan käsikirjaa eikä opetusvideoita. Hänellä ei ollut edes älypuhelinta! Mutta hänellä oli tämä Herran antama lupaus:

”Minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Minä en jätä enkä hylkää sinua.

Ole rohkea ja luja.” (Joos. 1:5–6.)

Kun olin nuori ja kokematon seitsenkymmen, sain kiireellisen puhelun ensimmäisen presidenttikunnan toimistosta. Minulta kysyttiin, edustaisinko profeettaa käymällä erään nuoren miehen luona sairaalassa – välittömästi. Nuoren miehen nimi oli Zach. Hän oli valmistautumassa lähetyssaarnaajaksi, mutta hän oli joutunut onnettomuuteen ja saanut vakavan päävamman.

Kun ajoin sairaalaan, ajatukseni laukkasivat. Tehtävä profeetan puolesta – ei voi olla totta! Mikä minua odottaa? Kuinka autan tätä nuorta miestä? Onko minulla riittävästi uskoa? Palavasta rukouksesta ja tiedosta, että minulla on pyhän pappeuden valtuus, tuli ankkureitani.

Kun saavuin sairaalaan, Zach makasi vuoteessa. Sairaala-apulainen seisoi valmiina viemään Zachin leikkaussaliin, jotta lääkärit voisivat helpottaa painetta hänen aivoissaan. Katsoin kyynelehtivää äitiä ja pelokasta nuorta ystävää, joka seisoi lähellä, ja tiesin epäilemättä, että Zach tarvitsi pappeuden siunauksen. Hänen ystävänsä oli saanut äskettäin Melkisedekin pappeuden, joten pyysin häntä auttamaan minua. Tunsin pappeuden voiman, kun me nöyrästi annoimme Zachille siunauksen. Sitten Zach kiidätettiin leikkaukseen, ja rauhallinen tunne vahvisti, että Vapahtaja hoitaisi asiat viisautensa mukaan.

Hoitohenkilökunta otti vielä viimeisen röntgenkuvan ennen ensimmäistä viiltoa. He huomasivat hämmästyksekseen, ettei mitään leikkausta tarvittaisi.

Saatuaan runsaasti kuntoutusta Zach oppi taas kävelemään ja puhumaan. Hän palveli menestyksekkäästi lähetystyössä ja kasvattaa nyt ihanaa perhettä.

Tietenkään aina ei käy näin. Olen antanut muita pappeuden siunauksia yhtä vahvasti uskoen, mutta Herra ei ole suonut täydellistä parantumista tässä elämässä. Me luotamme Hänen tarkoituksiinsa ja jätämme ratkaisun Hänelle. Me emme voi aina valita tekojemme tuloksia, mutta me voimme tehdä valinnan olla valmiita toimimaan.

Ensimmäinen presidenttikunta ei kenties koskaan pyydä teitä edustamaan heitä hengenvaarallisessa tilanteessa. Mutta meidät kaikki on kutsuttu tekemään elämää muuttavia asioita Herran edustajina. Hän ei hylkää meitä. Tämä on meidän aikamme!

Vapahtajan pääapostoli Pietari oli järvellä veneessä, kun hän näki Jeesuksen kävelevän vettä pitkin. Hän halusi mennä Jeesuksen luo, ja Vapahtaja sanoi: ”Tule!” Rohkeasti ja ihmeellisesti Pietari jätti veneen antaman turvan ja alkoi kävellä Vapahtajaa kohti. Mutta kun Pietari keskittyi rajusti puhaltavaan tuuleen, hänen uskonsa horjui. ”Hän pelästyi ja alkoi vajota. ’Herra, pelasta minut!’ hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä [ja] tarttui häneen.” (Ks. Matt. 14:22–33.)

Kuva
Jeesus ojentaa kätensä

Kun tuulet puhaltavat meidän elämässämme, mihin me keskitymme? Muistakaa, että aina on yksi luotettava voiman ja rohkeuden lähde. Jeesus ojentaa kätensä meille, aivan kuten Hän ojensi Pietarille. Kun käännymme Hänen puoleensa, Hän pelastaa meidät rakastavasti. Me olemme Hänen. Hän on sanonut: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1.) Hän vallitsee elämässänne, jos annatte Hänen tehdä niin. Valinta on teidän. (Ks. Russell M. Nelson, ”Anna Jumalan vallita”, Liahona, marraskuu 2020, s. 92–95.)

Elämänsä loppupuolella Joosua pyysi hartaasti kansaansa: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” (Joos. 24:15.) Niiden valintojen ansiosta, joita Joosua teki palvellakseen Herraa, hänestä tuli suuri johtaja omana aikanaan. Rakkaat ystäväni, tämä on meidän aikamme! Ja tekemämme valinnat ratkaisevat sen, mitä meille lopulta tapahtuu. (Ks. Thomas S. Monson, ”Decisions Determine Destiny”, Brigham Youngin yliopiston takkavalkeailta, 6. marraskuuta 2005, speeches.byu.edu.)

Kun palvelin piispana, seurakunnassamme oli tunnuslauseena: Hyvät valinnat ovat yhtä kuin onnellisuus – iankaikkisesti. Nuorilla oli tapana ohittaa minut käytävällä sanoen: ”Piispa, minä teen hyviä valintoja!” Se on piispan unelma!

Mitä tarkoitamme ”hyvillä valinnoilla”? Joku kysyi kerran Jeesukselta: ”Mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.

Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22:36–39.)

En tiedä teistä, mutta kun minä luen nämä kaksi suurta käskyä, havaitsen kolmannen käskyn, johon viitataan: rakasta itseäsi.

Oletteko koskaan ajatelleet, että itsenne rakastaminen on käsky? Voimmeko me todella rakastaa Jumalaa ja rakastaa Hänen lapsiaan, ellemme rakasta itseämme?

Eräs viisas johtaja neuvoi äskettäin miestä, joka yritti selviytyä vuosien tuhoisien valintojen seurauksista. Mies tunsi häpeää epäillen, oliko hän kenenkään rakkauden arvoinen.

Hänen johtajansa sanoi hänelle: ”Herra tuntee sinut, rakastaa sinua ja on tyytyväinen sinuun ja niihin rohkeisiin askeliin, joita otat.” Mutta sitten johtaja lisäsi: ”[Sinun] pitää kuulla käsky rakastaa itseäsi, jotta voit tuntea [Jumalan] rakkautta ja rakastaa muita.”

Kun tämä veli kuuli tämän neuvon, hän näki elämän uusin silmin. Hän sanoi myöhemmin: ”Olen elänyt koko elämäni yrittäen löytää rauhaa ja hyväksyntää. Olen etsinyt niitä asioita monista vääristä paikoista. Voin saada lohtua vain taivaallisen Isän ja Vapahtajan rakkaudesta. Tiedän, että He haluavat minun rakastavan itseäni. Se on todellakin ainoa keino, jolla voin tuntea Heidän rakkautensa minua kohtaan.”

Taivaallinen Isämme haluaa meidän rakastavan itseämme – ei tulevan ylpeiksi tai itsekeskeisiksi, vaan näkevän itsemme siten kuin Hän näkee meidät: me olemme Hänen rakkaita lapsiaan. Kun tämä totuus painuu syvälle sydämeemme, meidän rakkautemme Jumalaan kasvaa. Kun näemme itsemme tuntien vilpitöntä kunnioitusta, meidän sydämemme on avoin kohtelemaan muita samalla tavoin. Mitä paremmin ymmärrämme oman jumalallisen arvomme, sitä paremmin ymmärrämme tämän jumalallisen totuuden: että Jumala on lähettänyt meidät juuri tänne, juuri nyt, tänä tärkeänä aikana historiassa, jotta voimme tehdä suurinta mahdollista hyvää niillä kyvyillä ja lahjoilla, joita meillä on. Tämä on meidän aikamme! (Ks. Russell M. Nelson, ”Todellisiksi tuhatvuotisiksi tuleminen”, maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 10. tammikuuta 2016, broadcasts.churchofjesuschrist.org.)

Joseph Smith opetti, että kaikki profeetat kaikkina aikoina ”iloisen odotuksen vallassa – – ovat odottaneet aikaa, jota me elämme, ja – – he ovat laulaneet ja kirjoittaneet ja profetoineet tästä meidän ajastamme – –. Me olemme se otollinen kansa, jonka Jumala on valinnut tuomaan esiin myöhempien aikojen kirkkauden.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 192.)

Kun kohtaatte päivittäisiä haasteitanne, muistakaa tämä vanhin Jeffrey R. Hollandin antama vakuutus: ”Meidän harteillemme on laskettu todella paljon, mutta siitä tulee loistava ja onnistunut kokemus. – – Voitto tässä viimeisessä kilpailussa on jo julistettu. Voitto on jo ennätysten kirjoissa – – pyhissä kirjoituksissa!” (Ks. ”Älä pelkää vaan usko”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 6. helmikuuta 2015, broadcasts.churchofjesuschrist.org.)

Tänä kauniina pääsiäisviikonloppuna saanen esittää kutsun, että me kaikki rukoilemme ymmärtääksemme oman yksilöllisen roolimme ja täyttääksemme sen samalla kun valmistaudumme siihen loistavaan päivään, jolloin Vapahtaja tulee jälleen. Herra rakastaa meitä enemmän kuin pystymme käsittämään, ja Hän vastaa meidän rukouksiimme! Olimmepa sitten jalkapallokentällä, sairaalahuoneessa tai missä tahansa muualla, me voimme olla tärkeä osa näitä merkittäviä tapahtumia – koska tämä on meidän aikamme! Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.