Tuskamme muuttuu iloksi

Joitakin vuosia sitten osallistuessani kokouksiin Salt Lake Cityssä rakas profeettamme Russell M. Nelson tervehti minua. Hänelle tyypillisellä lämpimällä ja henkilökohtaisella tavalla hän kysyi: ”Mark, mitä äidillesi kuuluu?”

Kerroin hänelle, että olin aiemmin sillä viikolla ollut äidin luona tämän kotona Uudessa-Seelannissa ja että äiti oli käymässä vanhaksi mutta oli täynnä uskoa ja innoituksena kaikille, jotka tunsivat hänet.

Silloin presidentti Nelson sanoi: ”Kerro hänelle rakkaat terveiseni… ja kerro, että odotan innolla näkeväni hänet jälleen.”

Olin varsin yllättynyt ja kysyin: ”Onko sinulla lähiaikoina suunnitteilla matka Uuteen-Seelantiin?”

Harkitun vilpittömästi hän vastasi: ”Oi ei, minä näen hänet seuraavassa elämässä.”

Hänen vastauksessaan ei ollut mitään kevytmielistä. Se oli täysin luontevasti ilmaistu tosiasia. Tuona kahdenkeskisenä, spontaanina hetkenä kuulin ja tunsin elävän profeetan lausuvan puhtaan todistuksen siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Tänä konferenssiviikonloppuna te kuulette elävien apostolien ja profeettojen todistavan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta. ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä – –. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”¹ Lupaan, että kun kuuntelette vakain aikein, Henki vahvistaa mielessänne ja sydämessänne näiden todistusten totuuden.²

Jeesuksen muinaiset apostolit muuttuivat ikiajoiksi sen jälkeen kun Hän oli ilmestynyt heille kuolemansa jälkeen. Kymmenen heistä näki itse, että Hän oli noussut kuolleista. Tuomas, joka oli alussa poissa, julisti: ”Jos en itse näe – –, minä en usko.”³ Myöhemmin Jeesus kehotti Tuomasta: ”Älä ole epäuskoinen, vaan usko!”⁴ Sitten Herra opetti uskon keskeisen roolin: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”⁵

Ylösnoussut Herra antoi apostoleilleen tehtävän todistaa Hänestä. Kuten elävät apostolimme nykyään, hekin jättivät taakseen maalliset ammatit ja käyttivät loppuelämänsä julistamalla rohkeasti, että Jumala oli herättänyt kuolleista tämän Jeesuksen. Heidän voimallinen todistuksensa johti siihen, että tuhannet ottivat vastaan kutsun mennä kasteelle.⁶

Pääsiäisaamun loistava sanoma on keskeinen koko kristikunnassa. Jeesus Kristus on noussut kuolleista, ja tämän ansiosta mekin elämme jälleen kuolemamme jälkeen. Tämä tieto antaa merkityksen ja tarkoituksen elämällemme. Jos kuljemme eteenpäin uskossa, me muutumme ikiajoiksi, kuten muinaiset apostolit. Heidän laillaan me pystymme kestämään mitä tahansa vaikeuksia uskossa Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko antaa meille myös toivoa ajasta, jolloin ”[tuskamme] muuttuu iloksi”⁷.

Oma uskoni sai alkunsa murheellisen ajan jälkeen.

Isäni ja äitini olivat lampaiden kasvattajia Uudessa-Seelannissa.⁸ He nauttivat elämästään. Kun he olivat nuori aviopari, heitä siunattiin kolmella pienellä tytöllä. Nuorin näistä oli nimeltään Ann. Eräänä päivänä, kun he olivat viettämässä lomapäivää yhdessä järvellä, puolitoistavuotias Ann tepasteli syrjemmälle. Kun häntä oli useiden minuuttien ajan etsitty epätoivoisesti, hänet löydettiin vedestä kuolleena.

Tämä painajainen aiheutti sanoin kuvaamatonta surua. Isä kirjoitti vuosia myöhemmin, että osa naurusta katosi heidän elämästään ikiajoiksi. Se myös herätti kaipauksen saada vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin: Mitä tapahtuu kallisarvoiselle Annillemme? Näemmekö me häntä enää koskaan? Kuinka perheemme voi enää koskaan olla onnellinen?

Joitakin vuosia tämän murhenäytelmän jälkeen kaksi nuorta lähetyssaarnaajaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta tuli maatilallemme. He alkoivat opettaa totuuksia, joita on Mormonin kirjassa ja Raamatussa. Näihin totuuksiin sisältyy varmuus siitä, että Ann elää nyt henkimaailmassa. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ansiosta hänkin nousee kuolleista. He opettivat, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on jälleen kerran palautettu maan päälle ja että kirkossa on elävä profeetta ja kaksitoista apostolia. Ja he opettivat sen ainutlaatuisen ja merkittävän opin, että perheet voidaan liittää yhteen ikuisesti samalla pappeuden valtuudella, jonka Jeesus Kristus antoi pääapostolilleen Pietarille.⁹

Äiti tunnisti heti totuuden ja sai Hengen todistuksen. Isä paini kuitenkin seuraavan vuoden ajan epäilysten ja Hengen kehotusten välillä. Hän oli myös haluton muuttamaan elämäntapaansa. Eräänä aamuna unettoman yön jälkeen kävellessään huoneessa edestakaisin hän kääntyi äitiin päin ja sanoi: ”Minä menen kasteelle tänään tai en koskaan.”

Äiti kertoi lähetyssaarnaajille, mitä oli tapahtunut, ja he tunnistivat heti isässäni uskon kipinän, joka nyt joko syttyisi tai sammuisi.

Sinä samana aamuna perheemme matkasi lähimmälle rannalle. Tietämättä, mitä oli tapahtumassa, me lapset vietimme huviretkeä hiekkadyyneillä, samalla kun vanhimmat Boyd Green ja Gary Sheffield johtivat vanhempani valtamereen ja kastoivat heidät. Osoittaen lisää uskoa isä lupasi itsekseen Herralle, että mitä sitten tapahtuisikin, niin hän pysyisi koko elämänsä ajan uskollisena antamilleen lupauksille.

Vuotta myöhemmin Hamiltonissa Uudessa-Seelannissa vihittiin käyttöön temppeli. Pian sen jälkeen perheemme polvistui siinä pyhässä Herran huoneessa alttarin ympärille erään henkilön toimiessa Annin sijaisena. Siinä pappeuden valtuudella meidät yhdistettiin iankaikkiseksi perheeksi yksinkertaisella ja kauniilla toimituksella. Tämä toi suurta rauhaa ja iloa.

Monia vuosia myöhemmin isä kertoi minulle, että ilman Annin murheellista kuolemaa hän ei olisi koskaan nöyrtynyt riittävästi ottaakseen vastaan palautetun evankeliumin. Herran Henki juurrutti häneen kuitenkin toivon siitä, että se, mitä lähetyssaarnaajat opettivat, oli totta. Vanhempieni usko kasvoi edelleen, kunnes heillä kummallakin oli palava todistus, joka hiljaa ja nöyrästi ohjasi heidän jokaista päätöstään elämässä.

Tulen aina olemaan kiitollinen vanhempieni esimerkistä tuleville sukupolville. On mahdotonta arvioida sitä, kuinka monen elämä on ikuisesti muuttunut, koska he toimivat uskossa koettuaan syvää murhetta.

Kutsun kaikkia, jotka tuntevat surua, kaikkia, jotka painivat epäilyksen kanssa, kaikkia, jotka miettivät, mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen, uskomaan Kristukseen. Lupaan, että jos haluatte uskoa, sitten toimitte uskossa ja noudatatte Hengen kuiskauksia, niin te löydätte iloa tässä elämässä ja tulevassa maailmassa.

Kuinka odotankaan innolla sitä päivää, jolloin tapaan siskoni Annin. Odotan innolla riemullista jälleennäkemistä isäni kanssa, joka kuoli yli 30 vuotta sitten. Todistan ilosta, jota voi kokea elämällä uskon varassa, uskomalla vaikka ei näe, mutta tietämällä Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus Kristus elää. Koko sydämestäni ja sielustani päätän seurata Jeesusta Kristusta ja Hänen palautettua evankeliumiaan. Tämä siunaa elämäni jokaista puolta. Tiedän, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.